Fiat-velkarahajärjestelmä pähkinänkuoressa

Alunperin kiinnostukseni rahajärjestelmiä kohtaan lähti siitä, kun aloin selvittelemään euron ongelmia. Sen yhteydessä minulle lopulta valkeni, että itseasiassa koko nykyinen rahajärjestelmämme eli ns. fiat-velkaraha on hyvin ongelmallinen.

Ohessa äärimmilleen tiivistetty esitykseni velkarahajärjestelmästä ja sen ongelmista kaikille "raha-asioista" kiinnostuneille:

—

Länsimainen fiat-velkarahajärjestelmä syntyi käytännössä "yhdessä yössä", kun Nixon irroitti dollarin "kultakannasta" vuonna 1971, koska tarvitsi lisää fyrkkaa Vietnamin sotaa varten.

"Kultakannassa", eli ns. Bretton-Woods-järjestelmässä, dollari oli sidottu kultaan hintaan 35$/unssi ja muut keskeiset länsimaiset valuutat olivat puolestaan kiintein kurssein sidottuna dollariin. Kultakanta rajoitti valtion rahanluontia, kun taas velkarahajärjestelmässä rahaa/velkaa voi luoda lähes rajatta, sillä rahan arvo ei ole sidoksissa mihinkään todelliseen assettiin. Nyt n.50v myöhemmin globaali velkamäärä onkin kovaa vauhtia menossa kohti stratosfääriä.

—

Velkarahajärjestelmä toimii niin, että uutta rahaa syntyy tyhjästä ("ex-nihilo") aina, kun valtio ylikuluttaa  ts. tekee alijäämää (menot > verot) (/2/, s.3), sekä silloin kun liikepankit luovat luottoja asiakkaileen (/1/, s.17). Kaikki raha on velkaa, joka on syntynyt tyhjästä pelkkinä kirjauksina liikepankin tai keskuspankin tietokoneelle. Rahaa puolestaan häviää aina kun lainoja lyhennetään ja kansalaiset maksavat verojaan.

Liikepankkien luotonluontia rajoittaa ainoastaan niiden vakavaraisuusvaatimus sekä luottokelpoisten asiakkaiden määrä. Ongelmalliseksi tämän yksityisen luotonluonnin tekee se, että valtio on käytännössä ko. toiminnan takuumiehenä eli tulee aina hätiin mikäli järjestelmälle kriittinen pankki uhkaa kaatua. Tämän tuen turvin pankit sitten työntävät aina mahdollisimman paljon velkaa talouteen. Julkinen, yksityisen luotonluonnin takaus johtaa siis väistämättä pankkien moraalikatoon. Tämä on myös suurin selitys esim. siihen, miksi ranskalaiset ja saksalaiset pankit luotottivat holtittomasti välimerenmaiden laina-asiakkaitaan, mikä johti lopulta vuoden 2011 eurokriisiin.

—

Valtion velan/rahan-luonnilla ei puolestaan ole mitään teoreettista ylärajaa (velka/BKT-suhde), sillä kuten liikepankkien luotoista luoma tiliraha, niin myös valtionvelkakin on luotu tyhjästä pelkkinä kirjauksina tietokoneelle. Valtio luo rahaa aina tehdessään alijäämää.

Valtion alijäämä muodostaa liikepankkien keskuspankkitileille ns. ylijäämäreservejä (jotka ovat ns. keskuspankkirahaa). Nykyjärjestelmässä keskuspankki konvertoi ylijäämäreservit valtionvelkakirjoiksi, jotka se sitten myy sijoittajille. Valtionvelkakirjat voi myös ajatella eräänlaisena korollisena "säästötilinä" ylijäämäreserveille (/2/, s3). Valtionvelkakirjojen avulla tehdään myös ohjauskoron säätö sen pitämiseksi tietyssä haarukassa (/2/, s89). Uutta rahaa/velkaa tässä operaatiossa ei kuitenkaan synny, sillä raha syntyi jo sillä hetkellä kun valtio loi tyhjästä lisää uutta alijäämää.

Valtionvelka/BKT-suhde voi siis teoriassa olla lähes kuinka suuri tahansa. Kehityksen kärjessä kiitää tällähetkellä Japani 235% velka/BKT-suhteellaan. Asiantuntematonta saattaisikin ihmetyttää se, kuinka kummassa japanilaisilla liikepankeilla on sattunutkin olemaan juuri ko. määrä ylimääräistä hilloa taskunpohjalla lainattavaksi valtiolle. Todellisuudessa mitään lainaamista ei ole siis tapahtunutkaan, vaan kyseessä on se määrä ylijäämäreservejä minkä Japanin valtio on alijäämäisellä kulutuksellaan muodostanut japanilaisten liikepankkien keskuspankkitileille ja konvertoinut sitten velkakirjoiksi.

Absurdiksi vallitsevan tilanteen tekee se, että sekä liikepankit että valtio kiistävät luovansa rahaa. Molemmat osapuolet selittävät yhä edelleen rahajärjestelmän toimintaa kultakanta-logiikalla: liikepankit lainaavat tallettajien varoja laina-asiakkaille  (/1/, s.52) ja valtio lainaa liikepankeilta varoja rahoittakseen alijäämäänsä. Todellisuudessa kumpikaan käsitys ei siis pidä paikkaansa velkarahajärjestelmässä.

—

Akateeminen maailma ei ole sekään juuri edellisiä parempi, sillä vielä nykyäänkään rahanluontia ei ole mukana yleisesti hyväksytyissä makrotalouden malleissa (/1/, s53) ts. niistä puuttuu niiden olennaisin komponentti. Eipä olekaan siis mikään ihme, etteivät ekonomistit ole kyenneet ennustamaan esim. subprime- ja eurokriisejä.

Käsittääkseni ainoa kehitteillä oleva fiat-velkarahan makrotalousmalli on ns. "Modern Money Theory" eli MMT. MMT:tä ovat kehittäneet amerikkalaiset ja australialaiset talousprofessorit viimeisen yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Paras kokonaisesitys MMT:stä on prof. Randall Wray:n teos "Modern Money Theory" /2/, josta olenkin jo kirjoittanut asiasta kiinnostuneille referaatin tänne Usariin.

—

Velkarahajärjestelmässä rahaa voi siis periaatteessa luoda lähes rajattomasti ja jotain tulisikin tehdä sen hillitsemiseksi. Yksi tapa rajoittaa yksityistä rahan/luoton-luontia olisi se, että julkinen takaus liikepankkien luotonluonnille poistettaisiin. Tämän voisi toteuttaa esim. niin, että kaikki käyttötilit siirrettäisiin keskuspankkiin  ja liikepankeille jäisivät pelkät säästötilit, joita voidaan käyttää luotonluonnin vakuuksina eli täyttämään ns. vähimmäisvarantovaatimus. Kriisin sattuessa ongelmapankkien annettaisiin vain kaatua, jolloin sijoittajat menettäisivät sijoituksensa ja säästäjät säästönsä.

Pankkien tietoisuus siitä, että ne voivat ihan oikeasti mennä nurin, palauttaisi niiden riskitietoisuuden. Markkinatalouden lainalaisuudet pätisivät tällöin vihdonkin myös pankkeihin: huono liiketoiminta johtaisi lopulta konkurssiin. Eikä yksittäisten pankkien kaatumisilla olisi mitään vaikutusta keskuspankissa oleviin käyttötileihin, eikä niiden maksujärjestelmään.

—

Näiden "raha-asioiden" selvittelyn yhteydessä on itselleni valjennut, että todennäköisesti ei ole poliittisesti mahdollista tehdä mitään rahajärjestelmiä koskevia uudistuksia, sillä poliitikoilta puuttuu halu/kyky/ymmärrys niihin. Mahdolliset tulevaisuuden raha/pankki-järjestelmämuutokset tulevatkin tapahtumaan vasta väistämättä edessämme olevien kriisien kautta.

Sellainen, ehkä hieman naivi, toive minulla kuitenkin on, että velkarahan 50v-synttäreillä v2021, olisi jo yleisessä tiedossa, että käytössämme on velkarahajärjestelmä, eikä esim. kultakanta tai "säästöpossu"-kanta, jolloin olisimme näissä rahakeskusteluissa  kaikki vihdoinkin samalla kartalla.

Lähteet:

/1/ "Raha – Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?", by Ville Iivarinen

/2/ "Modern Money Theory", by prof Randall Wray, University of Missouri, USA