"Olemme kuolleiden ekonomistien orjia"
"
Taloustieteilijöiden ja poliittisten filosofien ajatukset, olivat ne sitten oikeita tai vääriä, ovat vaikutusvaltaisempia kuin yleensä ajatellaan. Itseasiassa maailmaa ei juuri muu hallitse. Käytännön miehet, jotka kuvittelevat olevansa vapaita kaikista teoreettisista vaikutteista, ovat yleensä jonkun kuolleen ekonomistin orjia. Vallassa olevat hullut jotka kuulevat ääniä päässään, uuttavat raivonsa muutaman vuoden takaiselta akateemiselta tuhertelijalta. Minä olen varma, että oman edun tavoittelun merkitystä on suunnattomasti korostettu suhteessa ideoiden asteittaiseen levittäytymiseen
Ylläoleva lainaus herra Keynesiltä on peräisin juuri lukemastani Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan rahataloutta käsittelevästä kirjasta "Rahatalous haltuun".
Se tuhertelija, johon Keynes em. lainauksessa erityisesti viittaa, on ns. klassisen taloustieteen isä Adam Smith. Smithin tuherteluilla on ollut hyvin kauaskantoiset seuraukset ja ne vaikuttavat yhä edelleen vahvasti meidän jokaisen elämään.
Kirjan lukeminen oli samalla sekä hyvin valaiseva että järkyttävä kokemus: Valaisevaa on se että, Ahokas ja Holappa kykenevät hyvin perustellusti osoittamaan valtavirtaisen ns. uusklassisen talousteorian sekä siihen liittyvän rahateorian virheellisyyden. Järkytys tulee siitä, että teorioiden aivan ilmeisistä virheistä huolimatta, länsimaiden talouspolitiikka yhä edelleen vahvasti nojaa niihin.
Kirjoittajat kumoavat pätevästi kaikki uusklassisen talousteorian perusperiaatteet ja myös siihen kyteytyvän ns. klassisen hyödykerahatarinan.
Vaihtoehtoisena mallina kirjoittajat esittävät ns. jälkikeynesiläisen talousteorian, joka yhdistettynä ns. uuschartalistiseen rahateoriaan antaa aivan toisenlaisen käsityksen rahataloudellisesta todellisuudesta sekä nykyaikaisen rahatalouden tarjoamista mahdollisuuksista luoda taloudellista vakautta ja hyvinvointia.
Rahapoliittisesti suvereenilla valtiolla, jolla on vapaasti vaihtuva valuuttakurssi, on hyvin paljon enemmän julkisen talouden liikkumavaraa kuin yleisesti ymmärretään. Eikä pelkästään liikkumavaraa, vaan myös mahdollisuus tiettyjen kriteerien puitteissa asettaa omat yhteiskunnalliset tavoittensa hyvin vapaasti. Uuschartalistisen rahateorian mukaan em. kriteerit täyttävä valtio on ainoastaan resurssiriippuvainen, muttei koskaan rahoitusriippuvainen.
Itse lisäisin edelliseen kuitenkin vielä myös tuottavuusvaatimuksen, mikä on tosin valtiolla hyvin erilainen kuin yksityisillä yrityksillä: julkisen investoinnin tulee pitkällä tähtäimellä tuottaa kutakuinkin vastaava määrä kokonaisverotuloja. Esim. satsauksen kansanterveyteen pitäisi tuottaa vaikkapa 50v aikajänteellä kutakuinkin sitä vastaavat kokonaisverotulot.
Rahoitusriippumattomuus antaa valtiolle suuren vapauden asettaa haluamiaan tavoitteita. Kirjoittajat esitteleväkin oman hahmottelemansa työllisyys- ja vakausohjelman. Myös esim. talouskasvutavoitteesta voimme halutessamme luopua, sillä olipa taloudessa kasvua tai ei, niin kaikki yhteiskunnallisesti välttämättömät palvelut ja investoinnit voidaan jokatapauksessa aina rahoittaa.
Suomi ei valitettavasti enää ole rahapoliittisesti riippumaton eurojäsenyydestä johtuen, mikä supistaa julkisen talouden liikkumavaraa. Sitävastoin esim. Ruotsilla on mahdollisuus hyödyntää rahajärjestelmäänsä em. tavalla. Kaikkein parhaimmassa asemassa ovat valtiot, joiden valuutoilla on suuri reservikysyntä, tällöin suuretkaan julkiset alijäämät eivät merkittävästi laske valuutan vaihtokurssia. Esimerkkeinä vaikkapa USA, Japani, Sveitsi ja Englanti.
Talousteoriat eivät todellakaan ole pelkkää harmitonta akateemista puuhastelua, koska ne toimivat kuitenkin länsimaisen talouspolitiikan perustana. Virheellisillä talousteorioilla on ollut, ja yhä edelleen on, vakavia reaalisia seuraamuksia.
Pahin vahinko on ollut se, ettei talouden täyttä potentiaalia ole kyetty hyödyntämään. Lisäksi seurauksena on ollut talous- ja pankkikriisejä. Virheellisten teorioiden johdosta myös kriisien seuraamuksiakin on hoidettu virheellisesti. Esimerkkeinä vaikkapa Kreikan nujertaminen talouskuripolitiikalla (austerity), sekä EKP:n epätoivoinen yritelmä elvyttää taloutta nollakoroilla ja velkakirjojen tukiostoilla ("rahaelvytys", LTRO, QE).
Lisäksi EKP:n korkosupressio on talouden tehokkaan elvyttämisen sijaan nostanut varallisuusarvoja ja täten rikastuttanut jo ennestäänkin rikkaita. Onpa "rahaelvytystä" kutsuttu myös "rikkaiden perustuloksi", eikä ollenkaan aiheetta.
Uusklassisen taloustieteen hegemonia murtuu hyvin hitaasti, eikä nykyinen aikuinen sukupolvi tule kokemaan mitään merkittäviä muutoksia, mutta toivottavasti jo seuraava sukupolvi pääsee nauttimaan enemmän todellisuuteen perustuvien talous- ja rahateorioiden tuottamasta hyvinvoinnista ja vakaudesta.
"Rahatalous haltuun"-kirja sopii kaikille, jotka haluavat päivittää raha- ja talousymmärryksensä nykypäivään. Erityisesti sen rahan olemusta käsittelevän kappaleen tulisi olla osa jokaisen yleissivistystä. Kirja on suorastaan pakollista luettavaa kaikille niille, jotka toimivat missään vastuullisessa asemassa yhteiskunnassamme.
Aiheen popularisoimiseksi olisi toivottava, että kirjasta tulisi joskus myös yleistajuisempi versio, sillä monimutkaisilta vaikuttavat talouskäsitteet ovat loppujen lopuksi periatteiltaan hyvin yksinkertaisia ja ne voidaan esittää suurelta osin myös kuvallisesti.
+ En olisi vuosi sitten itsekään uskonut tätä juuri kirjoittamaani juttua, mutta tutkittuani asiaa tarkemmin on ollut pakko alkaa pikkuhiljaa uskoa..
+ Kirjan olennainen sisältö blogi-muodossa.
+ Pekka Vauramon tekemä kirja-arvio.
+ Vastaava kirja englanniksi by prof. R.Wray
+ Uuschartalistinen valtionrahateoria (alias "MMT") pähkinänkuoressa:
- kaikki raha on velkaa
- verotus tekee valtion rahasta yleisesti hyväksytyn
- valtion rahayksiköt ovat "veronmaksupoletteja"
- valtio luo tyhjästä rahaa kuluttamalla sitä talouteen, jonka jälkeen se kerätään verottamalla pois, jolloin se häviää takaisin tyhjään. Eli kausaliteetti on juuri päinvastainen kuin yleensä (=aina) kuvitellaan.
- keräämättä jääneet (menot > verotulot = alijäämä) rahat kerätään velkakirjoilla ("säästöpossuilla") pois ja myydään sijoittajille
- valtionvelkakirjat/"säästöpossut" muodostavat yksityisen sektorin rahavarannon
- valtio on tuottavuus- ja resurssirajoitteinen, muttei koskaan rahoitusrajoitteinen
Ko. teoria 6 min animaationa., Tiivistelmää päivitetty: 5.2.2019, 12.27
Korkojen vaikutus on merkittävä, jos (niin kuin nykyisin euron kohdalla) lyhennyksen lisäksi myös korko pakenee rajojen ulkopuolelle. Lainattua rahaa palautetaan enemmän kuin sitä talouteen on velkana otettu. Voi sanoa, että valtion tuottavuutta ja resursseja annetaan muille.
Ilmoita asiaton viesti
Valtionvelkaa ei koskaan makseta takaisin, koska se muodostaa yksityisen sektorin rahavarannon ja täten parantaa sen rahoitusasemaa.
Ahokas&Holappa ehdottavat jatkuvaa matalaa ohjauskorkoa. Keskuspankkihan voi aina asettaa sellaisen koron kuin haluaa.
A&H eivät pidä myöskään pidä suoraa keskuspankkirahoitusta ongelmallisena. Näinhän toimitaan jo Japanissa.
Itse en ole asiasta aivan varma. Mielestäni velkairjat tulee jättää markkinoiden hinnoilteltaviksi. Juuri tätä periaatetta kaikki keskuspankit parhaillaan rikkovat (QE).
—
A&H ehdottavat myös liikepankkien riskien jättämistä kokonaan niiden itsensä vastuulle etteivät riskit kaadu keskupankille, kuten EKP:lle on käynyt eurokriisin seurauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan asiaa ajatella niinkin,että keskuspankit koittavat taistella sitä vastaamn minkä ongelman kelluvat valuutat tuo vai mitä mieltä olet?
Tämä näkemys nojaa siihen tosiasiaan,että raha on aina jonkun rahaa ja velallinen on alisteinen velkojalle. Näin ollen velkoja kävelee suvereenisuuden yli.
Ilmoita asiaton viesti
Keskuspankki on rahamonopolisti joka sekä luo rahan, että määrää sille korkon.
—
Puhtaassa fiat-järjestelmässä joka on ollut käytössä >1971 valtio ei varsinaisesti enää lainaa rahaa, sillä oman rahan lainaaminen ei ole loogisesti mahdollista ts. ”omasta lompsasta ei voi lainata”.
Loogisempi ilmaisu on sanoa, että valtio tarjoaa luomalleen rahalle muuttuvakorkoisen määräaikaisen talletustilin (=velkakirjan), johon yksityinen sektori voi halutessaan tallettaa valtion luoman rahan (=keskuspankkirahan liikepankkien ns. ylijäämäreserveistä)
Mielestäni kupletin juoni paljastuu aika hyvin tuosta 6 min animaatiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Siis hä..eli yksityispankit eivät luokkaan rahaa lainanannon yhteydessä enään?
Joku juttu menee nyt ohi..
Ilmoita asiaton viesti
Juttuni käsittelee ainoastaan valtion rahaa.
Valtionraha on rahahierarkian huipulla, sillä vain se on virallinen maksuväline eli kelpaa veronmaksuun.
—
Valtio luo rahaa tekemällä alijäämää eli kuluttamalla enemmän kuin verottaa.
Liikepankit luo rahaa luomalla luottoja asiakkaileen.
Rahaa on siis kahta sorttia: valtion rahaa eli keskuspankkirahaa ja liikepankkirahaa eli tilirahaa.
Käteinen on fyysistä keskuspankkirahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja mistä se raha alijäämää tekemällä tulee valtiolle?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kyssäri!
Tarkempi ilmaus on: alijäämä luo yksityisen sektorin rahavarannon, eli velkakirjat, eli ”säästöpossut”.
Päivitin mmt-tiivistelmää.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse en ole asiasta aivan varma. Mielestäni velkairjat tulee jättää markkinoiden hinnoilteltaviksi.”
Minkälaisena näet poliitikkojen lupaukset (siis muut kuin leikkaukset), kun annetaan markkinoiden arvioida lupaukset ja sitten halutessaan ne rahoittaa? Mikä on poliitikon asema?
Eurossa ollaan lakki kädessä tekemässä politiikkaa. Miksi politiikkaa ei voida tehdä poliittisesta tarpeesta, kun kansalaiset kuitenkin joutuvat vastaamaan niin politiikasta kuin pankinkin ongelmista?
”Juuri tätä periaatetta kaikki keskuspankit parhaillaan rikkovat (QE).”
Näetkö euronkin kohdalla tilanteen näin? Miten EKP saa lisättyä lainausta omilla toimillaan?
Ilmoita asiaton viesti
Valtio ei tarvitse lupaa rahanluontiin, mikä onkin juuri kirjan yksi pääpointeista: valtio on ainoastaan resurssi- ja tuottavuusrajoitteinen, mutta ei koskaan rahoitusrajoitteinen, sillä se luo itse oman rahansa.
Rahanluonti ja ohjauskoron asetus ovat erillisiä operaatioita. Mikäli pankkien ylijäämäreservejä ei tyhjennetä velkakirjamyynneillä, ohjauskorko putoaa nollaan.
—
Kokonaiskysyntää eli ”lainausta” voi kasvattaa vain lisäämällä alijäämiä tai saamalla pankit luotottamaan enemmän.
—
Euroalueella ei ole mielestäni enää mitään toivoa: itsenäisten valtioiden rahaliitto ei voi toimia edes periaattessa. Ja hallitukset noudattavat sitkeästi em. virheellistä uusklassista talouspolitiikkaa.
Euroalue tulisi purkaa ja tehdä raha- ja pankkiuudistus.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö useissa maissa ole kuitenkin keskuspankki erotettu muusta poliittisesta järjestelmästä? Tarkoittaa sitä, että rahaa ei voi vain painaa poliittisella päätöksellä. Hyvä puoli on aina kuitenkin se, että velkaannutaan omassa valuutassa.
EKP:n rahallinen helpottaminen riippuu täysin liikepankkien halusta ja lainakysynnästä. EKP ei voi työntää rahaa järjestelmään ilman liikepankkien tahtoa. Liikepankit saavat kyllä keskuspankkirahaa halutessaan.
Euron ongelmat taitavat räjähtää silmille. Liittovaltio ja laajat tukiaiset ovat ainoa keino selvitä, mutta siihen on kyllä matkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, keskuspankki on periaatteessa itsenäinen.
Valtion rahanluonti ts. alijäämä määräytyykin budjetin perusteella: Valtiovarainministeriö kuluttaa rahaa talouteen budjetin perusteella ja keskuspankki sitten imuroi sitä pois ylijäämäreserveistä, jotta ohjauskorko pysyy halutussa haarukassa.
—
LTRO/QE ei ole ”rahanpainamista”, kuten virheellisesti, vaan rahojen siirtelyä liikepankkien ”säästötilileiltä” eli velkakirjoista ”käyttötilieille” eli ylijäämäreserveihin. Rahan määrä taloudessa ei ole lisääntynyt, sillä reservejä ei lainata talouteen.
QE on siis globaali, historiallisesti täysin poikkeuksellinen ilmiö, joka tulee räjähtämään silmille: keskuspankit ovat jääneet elvytysloukkuun, josta ei ole enää ulospääsyä.
—
Uskon, että euroalue purkautuu seuraavassa taantumassa, kun EKP ei enää kykene tukiostoillaan ylläpitämään valtionvelkakirjojen keinotekoisen korkeita hintoja.
Voi olla, että meille siitten paniikissa yritetään tuputtaa liittovaltiota tai ainakin yhteisvelkaa ”eurobonds”.
—
Kiitos hyvistä kysymyksistä, niin sain kirjoitettua näitä täsmennyksiä tänne ketjuun!
Ilmoita asiaton viesti
Keskuspankki (EKP) voi luoda rahaa lainaamalla tai ostamalla esim. velkakirjoja liikepankeilta. Miksi liikepankki myisi mitään, jos se ei saa ”kaupassa” voittoa, ellei se välttämättä tarvitse keskuspankkirahaa? Keskuspankkirahareservejä saattaa olla muilla pankeilla, jotka sitten lainaavat niitä mielellään, kunhan lainakorko on sopiva. Tässä ei kyllä synny uutta rahaa, mutta raha voi kyllä lähteä liikkeelle näin.
Negatiivinen korko:
https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-…
Nyt keskuspankkitalletuksille maksetaan negatiivista korkoa, joten sillä pyritään saamaan reservit liikkeelle. Tällöinhän liikepankin kannattaa lainata ylimääräisiä keskuspankkireservejä vaikka negatiivisella korolla muille, jos se on taloudellisesti kannattavaa. Lyhytaikainen lainaaminen lienee järkevää, jos negatiivinen korko omille talletuksille on vaikka -0,5% ja lainaus tapahtuu -0,1% korolla. Linkistä selviää, että toimilla on myös valuuttaan omat vaikutuksensa.
Minusta määrällinen elvyttäminen on köydellä työntämistä. EKP voi pyrkiä omilla toimillaan saamaan rahan liikkeelle, mutta kyllä kysyntä ja liikepankkien halu rahoittaa hankkeita on ratkaiseva tekijä.
Minusta oikea kysymys näihin ongelmiin on se, että miksi valtioiden tulisi olla liikepankkien tahdon varassa oman kulutuksensa osalta? Olemmehan nähneet, että liikepankkien ahneus on johtanut isoihin tulonsiirtoihin valtioiden kautta liikepankkien tileille. Mikä järki tässä on?
Ilmoita asiaton viesti
QE on nimenomaan köydellä työntämistä, sillä se ei suoraan lisää rahan määrää kierrossa. Ainoastaan on aiheutettu assetien arvonnousua eli tuota rikkaiden perustuloa. Tämä on tuhoontuomittu operaatio.
—
Valtio on siis vapaa luomaan niin paljon rahaa kuin se tarvitsee ja myös määräämään sille koron. Liikepankeilla on siis vain tuo talletusmahdollisuus velkakirjoihin, eikä se ole loogisessa mielessä lainaamista.
Velkarahajärjestelmässähän rahaa ei lainata keneltäkään, ei liikepankkien rahaa eikä valtion rahaa, vaan kaikki raha luodaan tyhjästä velkakirjauksena.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtio on siis vapaa luomaan niin paljon rahaa kuin se tarvitsee ja myös määräämään sille koron. Liikepankeilla on siis vain tuo talletusmahdollisuus velkakirjoihin, eikä se ole loogisessa mielessä lainaamista.”
Puhut nyt valtioista, joilla on oma keskuspankki hallussaan. Euron ollessa kyseessä, niin liikepankki kyllä ihan fyysisesti lainaa valtiolle ko. keskuspankkirahan ja sopii korosta. EKP ei saa suoraan rahoittaa valtioita.
Ilmoita asiaton viesti
Ote Raha ja Talous-blogista:
”Rahan määrä taloudessa ei siis ole riippuvainen keskuspankin kultavarannosta tai keskuspankin liikkeelle laskeman keskuspankkirahan määrästä, kuten ortodoksiseen talousteoriaan nojautuvat taloustieteilijät usein väittävät. Itse asiassa keskuspankkirahan määrä riippuu nykymuotoisessa rahajärjestelmässä juuri liikepankkien luomien velkojen ja pankkitalletusten määrästä.”
Ilmoita asiaton viesti
Ok, hyvä täsmennys! Olemme hieman puhuneet toistemme ohitse.
—
Pankit luovat kaiken tilirahan, joten tavalliset kansalaiset käyttävät vain yksityistä rahaa poislukien käteinen, joka on keskuspankkirahaa.
Oma juttuni käsittelee kuitenkin oikeastaan vain valtionrahaa ts. keskuspankkirahaa + velkakirjoja, jotka muodostvat siis yksityisen sektorin rahavarannon.
—
Oikeastaan valtion ”lainaamisen” villakoiran ydin on siinä, maksetaanko liikepankeille korkoa ylijäämäreserveistä, jotka siis syntyvät valtion alijäämien seurauksena.
Nykyjärjestelmässä maksetaan, imuroimalla ylijäämäreservit velkakirjoilla (”säästöpossuilla”) tyhjiksi, ja myymällä ne sijoittajille.
Keskuspankki voi rahamonopolistina kuitenkin hyvin luopua koronmaksusta, jolloin ollaan siirrytty ns. ”suoraan setelirahoitukseen”. Tällöin ohjauskorko putoaa nollaan, eikä velkakirjoja tarvitse enää myydä.
Tämä tilanne on siis vallinnut >1971, jolloin valtionvelan teoreettinen yläraja poistui (Nixon tarvitsi fyrkkaa Vietnamin sotaan)
Globaali velka onkin menossa kohti stratosfääriä, sillä talous- ja rahajärjestelmän oikeaa toimintaa ei ymmärretä.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on vieläkin näkemysero.
Kaikki raha syntyy endogeenisesti, eli kysynnän mukaan. Yksityinenkin taho voi synnyttää uutta keskuspankkirahaa siten, että hän lainallaan ostaa jotain toisen pankin asiakkaalta. Mikäli lainaa myöntävällä liikepankilla ei ole riittävästi keskuspankkirahaa siirron suorittamiseen, niin pankki kyllä saa keskuspankkirahaa tarpeensa mukaan keskuspankilta (muilta lainattuna rahan määrä ei kasva). Välttämättä ei tarvitse myydä valtionvelkakirjoja vaan rahaa saa ihan lainaamalla.
Samalla logiikalla voi myöntää myös lainoja valtiolle. Yksityisten ylijäämät tästä kyllä kasvavat, mutta vasta lainasopimuksen jälkeen. Käsittääkseni ohjauskorko on nytkin nolla, mutta ei silti ole kyse suorasta setelirahoituksesta. Eurossa olevat valtiot eivät saa lainata suoraan keskuspankista rahaa. Markkinat hinnoittelevat lainan.
Keskuspankkitileillä makaaville ylijäämille maksetaan nyt miinuskorkoa. On keskuspankki maksanut näille varoille myös ihan oikeaa pluskorkoakin. Mikäli tilille maksetaan hyvää korkoa, niin sehän rajoittaa lainaamista eteenpäin. Miinuskorolla pyritään saamaan nuo ylijäämät liikkeelle, mutta tuloksia voi jokainen itse arvioida. Jos miinuskorkoiset ylimääräiset ylijäämätkään ei liiku, niin tuskin kovaa halua ottaa lainaakaan on, vaikka korko olisi nolla. Kyse on siis siitä, että kuinka paljon kysyntää kannattavalle liiketoiminnalle pankki katsoo saavansa. Uutta rahaa syntyy kysynnän mukaan, jos luoja suo ja pankki lainaa.
Ilmoita asiaton viesti
Laitan vielä Jussi Ahokkaan kommentin, joka tuli esiin eräässä keskusteluketjussa:
”Kyllä. Liikepankit tekevät voittoa välittämällä valtiolle sen itsensä luomaa valuuttaa. Tätä ongelmaa on käsitelty tässä blogissa sen ensimmäisestä kirjoituksesta lähtien.”
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on totta.
Mutta itsenäinen keskuspankki voi aina halutessaan lopettaa koronmaksun ylijäämäreserveistä, mikä teknisesti tarkoittaa suoraa setelirahoitusta.
Itse olen vielä epävarma suoran setelirahoituksen järkevyydestä. Se pitäisi jotenkin mallintaa, mitä en osaa.
Valtion rahanluontiin ,sillä ei ole vaikutusta. Ja inflaatioonkin vain, jos valtio järjettömästi ylikuluttaa tai allokoi kulutuksensa täysin typerästi: Suomi poraa tunnelin Kiinaan tms.
Valtion kulutus on kuitenkin kaikissa tapauksissa vain näppäimistöpainalluksia, jolla lisätään jonkin liikepankin ylijäämäreservejä.
Velkakirjat on vain korojen ohjailua ja säästötili ylijäämäreserveille.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, velkaraha syntyy endogeenisesti.
Käytännössä liikepankkien luotonluontia rajoittaa vain niiden oma ääoma.
Eli ne tekee hyffeä velkavivuttamalla omaa pääomaansa ja tietysti valtion eli kansalaisten selkänojaa vasten.
—
Nykykielen käytössä liikepankit ”lainaa” rahaa valtiolle, mutta itse pidän sitä ”säästötilille” talletuksena. Valtiohan on jo ennalta luonut ko. ylijäämäreservin ylikuluttamalla.
—
Itse määrittelen setelirahoituksen niin, että keskuspankki rahamonopolistina voi milloin tahansa lopettaa koron maksun ylijäämäreserveistä ts. velkakirjaostot.
Euroalueella se on kielletty, mutta Japani jo tekee niin ja uskoakseni myös EKP ja Fed myöhemmin perässä (2020?).
—
Totta, QE:ssä työnnetään epätoivoisesti narulla.
Ainoaa tehokasta elvytystä on valtion alijäämäinen kulutus, kuten jälkikeynsiläisyys suosittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti mmt:stä ei ole suomeksi kunnon materiaalia.
Itse opiskelin asian viime talvena R.Wray:n mmt-kirjasta.
Se on ehkä 60% samaa kuin A&H:n kirja.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä kommentteja, mutta meidän näkemyseroa se ei tunnu poistavan. En käy inttämään, vaikka olenkin eri mieltä joistakin kohdista. Itse näen asian pääosin niin, että liikepankki määrittelee kysynnän kautta keskuspankkirahan määrän euroalueella, eli rahan synty on endogeenista. Vähimmäisvarannotkin ovat lähinnä silmänlumetta. Mitään vivuttamista ei tarvita, riittää kun uskoo lainanhakijan kykyyn maksaa laina korkoineen, niin keskuspankkirahaa kyllä syntyy tarpeellinen määrä.
”Valtiohan on jo ennalta luonut ko. ylijäämäreservin ylikuluttamalla.”
Uutta rahaa ei synny siten, että valtion yksityiselle sektorille kuluttamia ylijäämiä lainataan, vaan rahaa syntyy, kun uutta velkaa tehdään. Kun valtio sitten kuluttaa alijäämäisesti noita lainarahoja, niin siitä vasta syntyy se yksityisen sektorin ylijäämä.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, meillä on eri näkemykset.
Itsellä aikalailla pure-mmt.
Samaa: keskuspankkirahan määrä määräytyy likkepankkien luottokysynnästä endogeenisesti.
Eriä: ylijäämäreservit kasvaa, kun valtio kuluttaa alijäämäisesti. Sitten ne imuroidaan velkakirjoilla pois, jota Wray kutsuu säästötiliksi. Halutessaan keskuspankki voi jättää tämän tekemättä.
—
Kirjoitan ehkä jossain vaiheessa erillisen mmt-jutun.
Mukava kuitenkin jumpata näitä kysymyksiä sinun kanssa!
Olen myös ”Paljastetaan rahan valhe” fb-ryhmässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Eriä: ylijäämäreservit kasvaa, kun valtio kuluttaa alijäämäisesti.”
Tästä olen samaa mieltä. Siitä en ole samaa mieltä, että ylijäämät imuroidaan velkakirjoilla pois. Kaikkihan on kiinni ihan liikepankin omasta tahdosta, kun lainaa saa rajattomasti ja nollakorolla. Mikäli ylijäämiä kerätään pois, niin silloin ei rahamäärä kasva (no toki korko pitää hankkia päälle), kun raha siirtyy tililtä toiselle esim. liikepankin keskuspankkitililtä valtion keskuspankkitilille. Uutta rahaa syntyy vain uuden lainauksen myötä. Mikäli puhumme keskuspankin ylijäämän imemisestä, niin silloinhan keskuspankin pitää myydä jotain liikepankille, jotta liikepankin ylijäämät tilillä vähenevät. Keskuspankki ei voi eurossa ostaa valtion velkakirjoja muuten kuin liikepankkien kautta kierrättämällä käsittääkseni. Tällöinkin ohjat ovat liikepankeilla.
Nämä ovat kyllä hankalia, eikä aina muista huomioida kaikkia asioita, joita rahapeliin liittyy. Hauska näitä on miettiä ja on mukavaa, kun on muitakin asiasta kiinnostuneita. Ammattilainen en ole, joten vitheitä voi olla ajattelussa, mutta hyvillä perusteluilla olen valmis kantaani muuttamaan oikeaan suuntaan.
Tämä on hyvä yhtälö, joka on aina syytä muistaa:
yksityisen sektorin rahoitustase+ulkomaansektorin rahoitustase+julkisensektorin rahoitustase=0.
Ilmoita asiaton viesti
En ole myöskään ammattilainen, vaan harrastaja ja olen aina ollut kiinnostunut taloudesta.
Kirjoittelen näitä juttujakin osittain opiskelumielessä, sillä kirjoittaminen on tehokas tapa opiskella. Rahajärjestelmän opiskelu on ollut toistaiseksi vaikein aivopähkinä johon olen törmännyt.
Sektoritaseiden ymmärtäminen on keskeistä, juuri se sytytti ison lampun päässäni.
Ilmoita asiaton viesti
On mainittu A&H:n kirjassa: Ilmeisesti Marx piti rahaa jonkinlaisena hyödykkeenä kuten Smith. Molemmat olivat väärässä, sillä raha on aina velkaa.
Mahdollisesti uuschartalismissa on jotain aineksia Marxilta, en ole aivan varma.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, hyvä tietää!
Jonkun suppean Marx-tiivistelmän voisin joskus lukea.
—
Rahajärjestelmämalleja ei ole kuitenkaan muita kuin em. MMT.
Uusklassisten pitäisikin esittää omansa, mutta sellaista ei ole kuulunut.
Ilmeisesti asiassa on jokin onkelma?
Ilmoita asiaton viesti
MMT: Huumekauppiaan strategia koukuttaa ihminen ensin nistiksi, sitten velkaantuneeksi nistiksi, sitten pakkotyöhön kauppiaalle, sitten väkivaltasektorille ja lopulta kuolleeksi. Eli rajattomiin velkaa ja vähittäinen varallisuuden imurointi korkojen kautta (vaikka olisi pienikin korko), kunnes jopa oleellisimmatkin infrastruktuurin osaset on yksityistetty.
Poliitikolle MMT on ongelmien lykkäämistä eteenpäin, ja sehän käy.
Ilmoita asiaton viesti