Valtion rahanluonti

Vastoin yleistä harhakäsitystä valtio ei lainaa rahaa yksityiseltä sektorilta kattaakseen alijäämänsä, vaan tekee sen luomalla rahaa itse.

Tämä yleinen, ja myös valtion itsensä sitkeästi ylläpitämä, harhakäsitys johtuu siitä, että kultakannassa (ns. Bretton-Woods-järjestelmä (1947-1971)), jossa kultavaranto toimi rahanluonnin rajoitteena, valtio joutui todellakin lainaamaan rahaa (eli kultaa) yksityiseltä sektorilta alijäämänsä kattamiseksi.

Sitävastoin nykyisessä rahajärjestelmässämme, eli ns fiat-täysvelkarahajärjestelmässä, valtio ja pankit luovat rahaa itsenäisesti ja täysin toisistaan riippumattomasti. Valtiolla on mahdollisuus luoda rahaa täysin rajattomasti ja pankit voivat luoda rahaa tietyssä suhteessa omaan pääomaansa (ns. Basel-säännöt).

Kultakannassa valtion lainaaminen, eli valtion osuuden kasvattaminen kultareserveistä, nosti luonnollisesti myös yksityisesti luodun rahan korkoja. Valtionlainojen korkoja käytettiinkin yleisesti yksityisten luottojen referenssikorkona. Tämä käytäntö on edelleen yleinen Yhdysvalloissa. 

—

Valtiorahateorian, ja sen nykymuodon MMT:n, mukaan fiat-järjestelmässä valtionvelka syntyy valtion alijäämäisen kulutuksen kautta. Alijäämäinen kulutus tarkoittaa sitä, että valtio kuluttaa talouteen enemmän keskuspankkirahaa (=valtiorahaa) kuin verottaa sitä sieltä pois. Talouteen pysyvästi jäänyt keskuspankkiraha muodostaa siis valtionvelan.

Mikäli nykyinen sähköinen keskuspankkirahajärjestelmä muutettaisiin täysin käteispohjaiseksi, pursuilisi käteistä (eli siis valtionvelkaa) kansalaisten sekä yritysten patjoista ja lipastoista, eikä kenelläkään olisi mitään harhakuvitelmaa siitä, että valtio on lainannut valtionvelan jostain ulkopuolisesta lähteestä. 

Todellisessa, sähköisessä keskuspankkirahajärjestelmässä, talouteen jäänyt keskuspankkiraha poistetaan valtionvelkakirjamyynneillä. Valtionvelkakirjat eivät kuitenkaan millään tavoin rahoita valtion alijäämiä, kuten ei liikkellä oleva käteinenkään. Yksinkertaistetusti valtionvelkakirjojen voi ajatella olevan rahaa, josta maksetaan korkoa.

Fiatissa valtionvelkakirjamyynnit eivät ole valtion lainausoperaatioita, vaan ne ovat yksityisen sektorin talletusoperaatioita valtion luomalle ylimäääräiselle keskuspankkirahalle. Fiat-järjestelmän toiminnan kannalta valtionvelkakirjat ovat tarpeettomia ja niiden käytöstä tulisikin luopua. Valtion alijäämän rahoitus perustuu siis valtion kykyyn luoda tyhjästä rahaa ja kuluttaa sitä sitten talouteen, eikä rahan ”lainaamiseen”.

Myöskin ihan ”maalaislogiikalla” on pääteltävissä, ettei valtiolla ole jotain mystistä ulkoista rahoituslähdettä: Jostain kumman syystä yksityisellä sektorilla on aina täsmälleen juuri valtionvelkaa vastaava summa rahaa taskunpohjalla valtiolle lainattavaksi, olipa valtionvelka sitten kuinka valtava tahansa. Esim. Italian yksityinen sektori, jonka pankit ovat täysin rapakunnossa, on jotenkin kyennyt rahoittamaan Italian valtiota n. 2300 mrd eurolla (135%/BKT:sta). Tai sitten USA:n yksityinen sektori, jonka pankkijärjestelmä lähes romahti subprime-asuntolainakriisin yhteydessä, lainasi heti perään Obaman hallinnolle 10 biljoonaa dollaria seuraavien kahdeksan vuoden aikana?

Ja miksi yksityinen sektori ylipäänsä kohdentaa näin massiivisen lainausoperaation aina juuri valtiolle, eikä yksityiselle sektorille itselleen? Yksityisen sektorin kyky ”lainata” huimia summia valtiolle johtuukin siis juuri siitä, ettei kyse ole lainaus-, vaan talletusoperaatiosta: Yksityinen sektori on tallettanut ko. summat keskuspankkirahaa valtionvelkakirjoihin. Keskuspankkiraha on puolestaan syntynyt valtion aljäämäisen kulutuksen (menot>verot) seurauksena. 

—

Valtion on luonnollista rahoittaa oma alijäämänsä nollakorolla ilman fiat-järjestelmään kuulumattomia valtionvelkakirjamyyntejä. Valtionvelka on velkavipu yhteiskunnallisesti hyödyllisten investointien toteuttamiseksi. Valtionvelan reaalituotto syntyy yleisen hyvinvoinnin ja infrastruktuurin kohentumisen kautta, eikä siitä ole mielekästä jakaa ylimääräistä korkotuloa yksityiselle sektorille (käytännössä lähinnä varakkaille).

Onneksi kehitys onkin jo mennyt pitkälti tähän suuntaan ja useimmat länsimaat eivät enää maksa merkittävää korkoa valtionvelastaan. Lisäksi ne ovat siirtymässä kohti suoraa keskuspankkirahoitusta, mikä tekee velkakirjat käytännössä tarpeettomiksi. Japani harjoittaa jo suoraa keskuspankkirahoitusta ja on todennäköistä, että euroalue ja USA seuraavat hieman myöhemmin perässä.

—

Liikepankit luovat tilirahaa aina luotonluonnin yhteydessä. Pankit itse kiistävät rahanluonnin ja esiintyvät rahan välittäjinä talletusasiakkailta laina-asiakkaille. Tosinsanoen myös pankit turvautuvat valtion tavoin kultakantalogiikkaan selittäessään rahajärjestelmän toimintaa. 

Nykyisen pankkijärjestelmän toteutuksen pahin virhe on se, että valtio on ottanut pankkitoiminnan riskit kantaakseen talletussuojalla ja kriisien yhteydessä myönnettävillä pelastuspaketeilla. Tämä julkinen takaus tekee pankkien luomasta yksityisestä tilirahasta yhtä käypää valuuttaa kuin keskuspankkirahasta. Ongelmana on, että se hävittää pankkien riskitietoisuuden ja ne sortuvat jatkuvasti yliluototukseen suhdannesyklien huipuilla. 

Toimintaperiaatteeltaan pankit ovat yrityksiä, jotka velkavivuttavat omaa pääomaansa luomalla luottoja asiakkailleen. Valtiolla ei ole mitään erityistä syytä tai tarvetta tukea tällaista liiketoimintaa. Heikkoa liiketoimintaa harjoittavien pankkien tulee antaa kaatua vapaasti ja antaa siten tilaa terveemmille pankeille ts. pankkitoiminnan tulee olla osa normaalia markkinataloutta.

On myöskin täysin absurdia, että valtio (ts. keskuspankki) yrittää ”keskusjohtoisesti” säännellä yksityisesti luotavan rahan korkotasoa ohjauskoroilla. Tämä säätelytoiminta, yhdistettynä valtion antaamaan takaukseen pankkitoiminnalle, ei ole koskaan toiminut kunnolla, vaan pankit päätyvät jatkuvasti hallitsemattomaan luotottamiseen ja sitäkautta toistuviin pankki- ja velkakriiseihin. Esimerkiksi tämänhetkinen velkakupla, joka on erityisen suuri yrityslainoissa, on jo paljon suurempi kuin edellinen, lähinnä asuntolainoihin syntynyt velkakupla. 

—

Olisi toivottavaa, että virallinen rahakäsitys perustuisi todellisuuteen, eikä yhä sitkeästi elävään kultakantamyyttiin. On kuitenkin epätodennäköistä, että pankit tai valtio luopuisivat tämän myytin ylläpidosta vielä lähivuosikymmeninä.

Jostain syystä velkarahajärjestelmää pidetään yhä moraalisesta paheksuttavana ja/tai ideologisesti  vääränä, vaikka se on ollut käytössä jo v 1971 lähtien. Todellisuudessa siihen ei olisi mitään aihetta, sillä fiat-järjestelmä on todella nerokas innovaatio. Se vain pitäisi toteuttaa oikein. 

Kansalaiset voivat toki tätä muutosta odotellessaan sivistää itse itseään ”raha-asioissa”.

+ MMT/Valtiorahateoriaa voi opiskella esim teoksesta: ”Rahatalous haltuun” by Ahokas&Holappa

+ Valtion rahanluonti 6 min videona: ”The Basics of Modern Money”

+ Liikepankkien rahanluonti 2.30 min videona: ”Mitä raha on?”