Velkabileet on nyt ohi! Ja sitten vielä pikku lasku, kiitos!
Koronavirus päätti keskuspankkien sponssaamat globaalit velkabileet hieman odotettua aiemmin ja vanhaa ravintolaläppää siteeraten, nyt olisi aika tilata ”pieni lasku”.
Euroalueella laskuvaihtoehtoja on kuitenkin itseasiassa peräti neljä kappaletta: pieni yhteislasku, hieman suurempi yhteislasku, suuri erillislasku sekä jättisuuri erillislasku.
—
Vaikkei juuri kukaan olekaan asiasta tietoinen, niin valtiot ovat rahoittaneet toimintansa omalla keskuspankkirahanluonnillaan aina siitä saakka kun ne irtaantuivat kultakannasta ja siirtyivät käyttämään vapaastivaihtuvia valuuttakursseja.
Nykyisin valtioiden keskuspankkirahanluontia rajoittaa ainoastaan niiden resurssien määrä, joihin ne voivat kulutuksensa kohdentaa. Hienostisanottuna valtiot (kuten euroalue yhtenä kokonaisuutena, Ruotsi, USA, Kanada jne.) ovat rahoitusriippumattomia (”Rahatalous haltuun”, Ahokas&Holappa, s.172).
Valtioiden alkaessa rahoittaa itse itsensä, niiden liikkeellelaskemat valtionvelkakirjat muuttuivat lainausintrumenteista talletusinstrumenteiksi (*). Käytännössä valtionvelkakirja on määräaikainen talletustili keskuspankissa. Sähköisen keskuspankkirahan luonti vaatii aina vastaavan suuruisen talletustilin avaamisen keskuspankkiin. Mikäli kaikki keskuspankkiraha luotaisiin fyysisenä käteisenä, tarvittaisiin puolestaan vastaava määrä suuria säkkejä ko. rahamäärän tallettamista varten.
Valitettavasti euroaluetta luotaessa tehtiin se perustavanlaatuinen virhe, ettei luotu euroalueen yhteisiä keskuspankkirahan talletustilejä EKP:hen (ts. eurobondeja). Nyt jokainen alueellinen keskuspankki avaa omat tilinsä (”rahasäkit”) luomiensa eurojen tallettamista varten.
Valtioiden erilliset eurotilit saavat tallettajat (pankkeja, sijoitus- ja eläkerahastoja) suosimaan turvallisimpina kokemiaan talletustilejä, eli tässä tapauksessa Saksan, Suomen ja Hollannin keskuspankkien tilejä. Esim Saksan Bundesbankin talletustileille on valunut välimerenmaista turvaan nyt jo n. 820 mrd euroa. Em. rahasiirtymät lisäävät myös alueellisten keskuspankkien talletustilien korkoeroja.
Tällähetkellä euroalue onkin pelkkä käteisen rahan liitto, sillä vain käteinen on samanarvoista koko euroalueella. Alueellisten keskuspankkien luoma sähköinen keskuspankkiraha ei ole samanarvoista koko euroalueella, mikä näkyy em. aluepankkien välisinä talletuskorkoeroina. Lisäksi kaikilla euromailla on teoreettinen konkurssiriski, koska niillä ei ole itsenäistä rahanluontioikeutta.
—
Mahdollisimman pienen yhteislaskun (pienet reaalivahingot) tilaamiseksi euromaiden tulee luoda pikaisesti suuri määrä (1-2b euroa) uutta keskuspankkirahaa välttääkseen pitkäkestoiset vahingot taloudelle ja kansalaisille. Sen lisäksi on avattava yhteistilit EKP:hen (eurobondit) ko. summan tallettamista varten. Yhteistili on tallettajille täysin riskitön, sillä rahanluojana EKP:llä ei ole konkurssiriskiä. Lisäksi riskittömyys tekee eurobondeista korkeimman luokan vakuuksia pankkienvälisillä (keskuspankki)rahamarkkinoilla vakauttaen täten euroalueen pankkijärjestelmää.
Jättisuuren erillislaskun (suuret reaalivahingot) tilaaminen onnistuu puolestaan parhaiten siten, että euromaat viivästyttävät rahanluontiaan, eli julkista elvytystään, mahdollisimman pitkään ja eurot jatkavat valumistaan vahvojen euromaiden erillistileille, lisäten euromaiden välisiä korkoeroja ja täten heikentäen koko euroalueen yhtenäisyyttä.
—
Kysymys yhteisvelkakirjoista (yhteistileistä/eurobondeista/koronabondeista) on euroalueen kohtalonkysymys. Ilman yhteisvastuuta edessä voi olla euroalueen hajominen ja/tai autoritaaristen hallintojen nousu EU/euroalueella.
—
(*) ”Macroeconomics”, Wray&Mitchell:
”Note that the sale of its own debt by a sovereign government should not be thought of as a borrowing operation, even though it is frequently described as such”, s.325
”Indeed paying interest on reserves is an adequate substitute for treasury debt issues, as the overnight rate cannot fall below the interest rate on reserves.”, s.326
Kandan parlamentin rahanluontiresepti, jollaista kaikki valtiot nyk. käyttävät:
”
By recording new and equal amounts on the asset and liability sides of its balance sheet, the Bank of Canada creates money through a few keystrokes. The federal government can spend the newly created bank deposits in the Canadian economy if it wishes.
…
One difference between the two types of money creation is that there is no external limit to the total amount of money that the Bank of Canada may create for the federal government.
…
The Bank of Canada’s money creation for the Government of Canada is an internal government process. This means that external factors, such as financial markets dysfunction, cannot cause the federal government to run out of money.
”
https://lop.parl.ca/sites/PublicWebsite/default/en_CA/ResearchPublications/201551E
Ilmoita asiaton viesti
”Tällähetkellä euroalue onkin pelkkä käteisen rahan liitto, sillä vain käteinen on samanarvoista koko euroalueella. Alueellisten keskuspankkien luoma sähköinen keskuspankkiraha ei ole samanarvoista koko euroalueella, mikä näkyy em. aluepankkien välisinä talletuskorkoeroina. Lisäksi kaikilla euromailla on teoreettinen konkurssiriski, koska niillä ei ole itsenäistä rahanluontioikeutta.”
Tuosta haluaisin olla hiukan eri mieltä. Kyllä sekä käteinen raha, että tiliraha ovat samanarvoisia vaikkapa laskuja maksettaessa. Tilille ei luoda korkoa, joka sitä vastoin pitää hankkia jälkikäteen, eli mielummin sanoisin, että tilirahan ja käteisen saaminen käyttöön on erilaista (eri hintaista) eri valtioissa.
Mikäli omat valtioiden keskuspankit eivät tule kyseeseen, niin silloin ehdottamasi yhteinen keskuspankki on se vaihtoehto. Tietenkin aikaisempien velkakirjojen ongelmat seuraavat mukana, koska kukapa se haluaa maksaa toisten lainoja. Tästähän tässä pohjimmiltaan on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Kukahan suomalainen politiikko olisi niin itsetuhoinen, että laittaisi nimensä johonkin yhteisvastuupaperiin? Ei taida ihan heti löytyä sellaista. Ainakin itsesuojeluvaisto sellaiselta puuttuu ihan kokonaan. Höh, Italian, Ranskan ja Espanjan velat meille maksettaviksi, ei kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Valtionvelka on vain pelkkä kirjanpidollinen merkintä valtion talouteen kuluttaman ja sinne pysyvästi jättämän keskuspankkirahan arvosta. Sitä ei ole siis lainattu mistään/keltään, kuten esim. japanilaisilta, eivätkä siis esim. lastenlapsemme joudu sen maksumiehiksi.
Valtionvelkakirjat on todellisuudessa talletustodistuksia, joilla valtion alijäämäisen kulutuksen (menot>verot) seurauksena syntynyt keskuspankkiraha on talletettu keskuspankkiin. Keskuspankki voi maksaa talletuksille korkoa, mutta sen ei ole mikään pakko tehdä niin.
—
Eurobondeja tarvitaan nyt akuutista kriisistä selvitymiseen tällöin julkinen elvytys on kaikkein tehokkainta ja selvitään pienellä yhteislaskulla (pienillä reaalivahingoilla).
Kriisin jälkeen tulisi aloittaa euroalueen hallittu purkaminen, mutta se on todnäk. poliittisesti mahdotonta, joten eteneminen kohti seuraavaa kriisiä alkaa.
—
Valtiorahajärjestelmän toiminta esitettynä 6 min videona.
”
A nation’s currency is a wonderful, powerful thing. Learn how countries like the U.S.—which issue their own sovereign currency—can afford to use that currency to serve their citizens. Get inspired about our untapped potential, and learn to be less worried about the so-called ”national debt”!
”
https://www.youtube.com/watch?v=TDL4c8fMODk
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka rahaa pystyy luomaan rajattomasti, niin kyllä kaikella uudella rahalla on rajansa, koska jokaista valuuttaa verrataan joka hetki toiseen valuuttaan. Lopultahan kyse on siitä, että mitä rahalla voi hankkia. Kun jonkin rahan arvo muuttuu paljon suhteessa muihin valuuttoihin, niin kaupankäyntikin automaattisesti muuttuu. Sekä ostaminen, että myyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Valtiot on siis resurssi- ei rahoitusrajoitteisia ts inflaation kasvu rajoittaa valtioiden rahanluontia, kuten Ahokas&Holappakin mainitsee kirjassaan.
Valitettavasti valtiot itse luulevat kultakannan rahanluontirajoitteiden olevan yhä voimassa, eivätkä täten ymmärrä hyödyntää täyttä rahanluontipotentiaaliaan.
—
Hauskana kuriositettina ainakin jotkin keskuspankkiirit ovat olleet tietoisia fiat-maiden rahoitusriipumattomuudesta jo viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä.
Arvatenkin ainakin ne, jotka olivat lukeneet Georg Knappin ”State Theory of Money”:n, v1905
Esim. New York Fedin B.Rumlin artikkeli, v1946, on ihan puhdasta MMT:tä:
https://www.taxresearch.org.uk/Blog/2015/08/18/taxes-for-revenue-are-obsolete/
Ilmoita asiaton viesti