Rahan alkulähde?
”Keskuspankki laskee liikkeeseen rahaa lainaamalla sitä pankeille. Pankit lainaavat sitä edelleen yrityksille ja kotitalouksille.” (*)
Niin minäkin luulin ennenkuin törmäsin v.2017 Ville IIvarisen suosittuun ”Raha”-kirjaan, jossa selitettiin pankkien luovan tilirahaa luotonluonnin yhteydessä. Kas seuraavasti:
Hieman myöhemmin sain lukea prof. Randall Wray:n MMT-kirjasta, että valtiot luovat keskuspankkirahaa kuluttamalla sitä talouteen budjetin mukaisesti. Elikkäs tällätavalla:
”Mystisiä” rahan alkulähteitä ovat siis pankkiluotot ja valtion budjetti.
Lopulta rahaa ja taloutta käsittelevien virhekäsitysten alkulähteeksi paljastui vallitsevana oleva ns. uusklassinen taloustiede (>1850), joka esittää talouden hyödykevaihdantataloutena, jossa raha on yksityisellä sektorilla syntyvä hyödykkeenomainen niukkuusresurssi, jonka saatavuudesta valtioiden esitetään olevan riippuvaisia. Lisäksi rahan nähdään olevan vain pelkkä vaihdannan väline, eli ikäänkuin sen “voiteluaine”, jolla on täysin neutraali vaikutus talouteen.
Todellisuudessa talous ei ole hyödykevaihdantatalous, vaan rahatalous, jossa käytetään velkasuhteista syntyvää rahaa allokoimaan resursseja yksityisiä (pankit) ja julkisia (valtio) tarkoituksia varten. Velkaraha on talouden keskeinen ajuri, sen “polttoaine”. Velkasuhteista syntyvää rahaa ei voi suinkaan luoda rajatta: pankkien rahanluontia rajoittaa ensisijaisesti lainsäädäntö ja valtioiden rahanluontia reaalisten resurssien saatavuus.
Rahakysymysten selvittely kannattaa aloittaa Ahokas&Holapan kirjan ”Rahatalous haltuun” kappaleesta ”Mitä raha on?”, jossa selitetään erinomaisesti todellista rahajärjestelmää kuvaava velkarahateoria sekä myös em. kuvitteellinen uusklassinen hyödykerahateoria. Kannattaa lukea myös kirjailija Raimo Pesosen erinomainen versio samasta aiheesta: ”Tarinoita rahasta”.
Englanniksi valtiontalouden toimintaperiaate selviää helpoiten lukemalla Stephanie Keltonin kirja ”The deficit myth”.
Syvällisemmin rahajärjestelmän sekä kansan- ja valtiontalouden toiminta selviää prof. Randall Wrayn tuoreesta kirjasta: ”Making money work for us”.
(*) Suomen Pankin ex-pääjohtajan Erkki Liikasen sitaatti Iivarisen ”Raha”-kirjassa, s.64
Kuva: Suomen Pankki, J.Rutanen
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin jonka lajityypillinen ominaisuus on luottamusjärjestelmä.
-Luotan, että teet jotain jos näin sovitaan
-Suku, heimo, kylä, kansa, valtio, valtioiden liitto luottamusjärjestelmineen
(bitti)raha on pelkkää puhdasta luottamusta joka aika ajoin katoaa eri kriteerein valtioiltakin. Joten aivan mitä tahansa hullua ei voi tehdä napinpainalluksella keskuspankin tietokoneella luotaessa taas tuhansia miljardeja tyhjästä uuta bittirahaa jonkun idean nimeen, mutta melkein.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista on varmaan se, kuka luottamukseen perustuvasta järjestelmästä voi hyötyä, ja jos käy ongelmalliseksi, kenelle ongelmaa jää asetettavaksi, ts kenellä on valta vaihtaa muuhun, ja ketä jää sen ulkopuolelle.
Luottamusta voidaan käyttää kun suotuisuutta on, ja luottamukseen perustuva järjestelmä voidaan jättää jossain vaiheessa pois sen toimesta, joka varmistanut paikan toimivammassa.
Kyse on rikkomisen markkinoista. Joku sanoisi huijauksesta, vedättämisestä, reilusta (W-L)pelistä, tai puhuisi sopimuksista, jotka tosi tärkeitä, kunnes eivät tarkoita mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Raha syntyy velkasuhteista, kuten Ahokas&Holapan ja Raimo Pesosen jutuissa esitetään: 100k asuntoluottoa vastaan pankki luo 100k tilirahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Rahan alkulähde oli silloin kun oravannahkoja vaihdettiin viikinkimekkoihin.
Kyse on siis siitä mitä kukin milloinkin arvostaa. Selluloosalle painetut kuviot
tai kultasormus, puhumattakaan näytölle ilmaantuvista pörssin lukemista eivät ole todellista elämän laatua.
Ilmoita asiaton viesti
https://publications.bof.fi/bitstream/handle/10024/43496/169229.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tuossa on yksi hyvä linkki lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta linkistä eräs kohta:
”Pankilla voi ja pitääkin olla varallisuutta, vaikka mitään sen omistamaa ei tilastoida rahaksi. Jos pankki tekee voittoa, sen saamiset kasvavat nopeammin kuin velat, jolloin sen nettovarallisuus kasvaa. Vakavaraisuussäädösten vuoksi pankilla on suorastaan pakko olla
enemmän saamisia ja muuta varallisuutta kuin velkoja, jos se aikoo jatkaa toimintaansa. Rahaa se ei kuitenkaan määritelmän mukaan omista, ei vaikka se olisi kuinka vakavarainen.”
Asioilla on mukava leikkiä. Pankkille on annettu oikeus luoda rahaa vaikka sillä itsellään ei voi olla rahaa. Pankki kasvattaa varallisuuttaan (kirjanpitomerkintä plussalla) luomalla velkakirjoja vastaan rahaa, joka on merkki jonkun velasta. Kansalaisellakin voi olla kirjanpitomerkintä tilillään plussalla, mutta kun hän käyttää rahaa, niin hän käyttää maksuun toisten velkaa. Kun hän sitten ostaa talon, niin rahat siirtyvät seuraavalle velkojalle ja hän saa varallisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Aihe on kiinnostanut minuakin, enää tosin ei jaksa, kun aika harvaa tuntuu kiinnostavan mistä se raha tulee, minkö eteen itse täytyy tehdä töitä.
Periaatteessahan uutta rahaa tulee, kun keksitään tarve, jonka toteuttamiseen kukaan ei halua käyttää omia rahoja, mutta pitää välttämättömänä tarpeena hoitaa velalla.
Sota on aina painava syy luoda velkaa. Sotaa voi aina rahoittaa luomalla rahaa tyhjästä, soditaan sitten suoraan ihmisiä vastaan, tai näkymättömiä ihmisiä, eli terrorismia vastaan, tai näkymätöntä uhkaa eli ilmastoan muutosta vastaan sota.
Aina kun talous ei pyöri kuten suunniteltu, sota jotain vastaan tulee hätiin syyksi joka ”antaa oikeuden luoda tyhjstä rahaa”.
Elpymisväline loisto esimerkki.
Ilmoita asiaton viesti
Velkarahaa luodaan lähinnä resurssien allokoimiseksi (investointeihin), kuten Ahokas&Holapan kirjassa todetaan.
Kuvitteellisella hyödykerahalla (”säästetään ensin ja sitten lainataan) talous romahtaisi, sillä tarpeellisia investointeja ei saataisi tehtyä.
Ilmoita asiaton viesti
Raha on aivan yksinkertainen asia, se on mittatikku, jolla eri asioiden arvo mitataan jan ja ilmoitetaan.
Ei tämän tajuamiseen tarvitsisi kirjoja lukea eikä kuunnella esitelmiä. Voihan niitä kirjoja lukea ja esitelmiä kuunnella jos ei ymmärrä sitä mitä tuossa yllä kirjoitin, mutta ei se asia siitä selvene vaan ne sekoittavat päätä ennestään.
Erilaisten tuotteiden ja palveluiden arvo on jotain, sillä mittatikulla(rahalla) mitattuna, jos ostaja ja myyjä pääsevät asiasta sopimukseen. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, arvo on epämääräinen, eikä kauppaa synny.
Mittatikku on vain mittatikku, sitä ei voi syödä, ei juoda, ei pukea päällensä, eikä sillä voi lämmittää taloa, eikä sillä voi matkustaa.
Jos jollakin on rahaa jonka määrä on sanottu, sillä voi hankkia tavaroita ja palveluksia jos pääsee myyjän kanssa sopimukseen tavaran arvosta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä enemmän raha on sidottuna tarpeellisen hankintaan, sitä enemmän raha liittyy juuri syötävään ja juotavaan. Tämähän on ideakin, että tarpeellisia voidaan vaihtaa rahaa vastaan.
Kun rahan saaminen vaikeutuu, vaikeutuu tarpeellisen saaminen, riippumatta siitä, mitä muuten tekee, jos tekeminen ei takaa perustarpeita siinä missä niihin sidottu raha.
Tällaisen takia, rahasta voi tulla tärkeämpi kuin mitä on se tekeminen, joka liittyy perusasioihin.
Joku joutuu aina toimittamaan perustarpeita, ellei tarkastella sitä vaihetta, että kaikki toimituksellisuus on itsellä, ja omistus tuotantomateriaaliin. Tässä tilanteessa, ei toisaalta toimintaankaan ole enää liittää rahaa, eikä siten perustarpeita (työttömyys-ilmiö, halpatyö, ilmaistyö, letkut).
Perustarpeet kytkeytyvät eri vahvuisesti rahaan, ja raha kytkeytyy eri tavoin, erilaiseen toimintaan. Ketjun voi sanoa olevan hatara käytännössä, siis ennenpitkää. Peruste tälle, ei voi olla kovin vaikea, vaan yleisluontoon menevä. Silti järjestelmää otetaan vakavasti ja täsmällisesti, vaikka rakennelmana olisi liru.
Ilmoita asiaton viesti
Raimo Pesonen kuvaa artikkelissaan ko. kuvitteellisen hyödykerahatarinan täysin uskottavasti ja kumoaa sen sitten todellista rahaa kuvaavalla velkarahateorialla.
Ilmoita asiaton viesti
Vihavainen… et ole vielä honannut rahan luonnetta. Arvon määrittäjä on vain yksi rahan ominaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
”Vihavainen… et ole vielä honannut rahan luonnetta. Arvon määrittäjä on vain yksi rahan ominaisuus.”
Hienoa että voit vielä kuvitella että minulle olisi mahdollista honata muitakin rahan ominaisuuksia, mutta katsotaan nyt pystynkö minä sellaisia koskaan honaamaan. 🙂
Jos tarkoitat että rahalla olisi jotain muuta arvoa kuin arvon määrityksen apuvälineenä. eli mittatikkuna oleminen, esimerkiksi vaihtoarvoa, niin en pysty sellaista näkemään. Nojoo, ehkä on jotain sellaisia toisarvoisia arvoja kuin ”keräilyarvo”, tai ”tunnearvo”. Jos joku haluaa panna setelin raameissa seinälle, niin sillä on sitten varmaan joku ”taiteellinen arvo” kyseiselle henkilölle.
Varsinaista oikeaa ”vaihtoarvoa” on niillä asioilla jotka ovat rahassa mitattavissa, sellaisilla asioilla joille kaupanteossa voidaan määritellä joku sellainen ”vaihtoarvo”, jolla kauopat voidaan sitten tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen pankin selvitys aiheesta on otsikoltaan harhaanjohtava:
”Raha on velkaa”
Näinhän on tilanne pankin kannalta. Tilillä oleva raha on todellakin pankin velkaa asiakkaalleen ja lompakossa oleva seteli on keskuspankin velkaa setelin haltijalle.
Mutta näkökulma on pankin. Rahan haltijan kannalta seteli on saaminen keskuspankista ja tilillä oleva raha on saaminen pankilta.
https://www.suomenpankki.fi/fi/opi-taloudesta/opi-taloudesta/mita-raha-on/
Ilmoita asiaton viesti
Et nyt huomioi sitä, että kaikki raha syntyy velkakirjoja vastaan. Tietenkin raha on saamista haltijalleen, mutta silti se on jonkun velkakirjaa vastaan syntynyttä rahaa. Raha ja velka häipyvät, kun velka on maksettu takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Kritisoin Suomen Pankin pankkikeskeistä selitystä. He voivat hyvinkin selittää asian näin kun puhuvat pankkijärjestelmän sisällä.
Sen sijaan, jos he selittävät asiaa yleisölle, rahan haltijoille, raha ei todellakaan ole (haltijansa) velkaa vaan saaminen.
Kyllähän tämän jokainen ymmärtää, mutta miksi pirussa pitää yrittää hämmentää?
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllähän tämän jokainen ymmärtää,”
Pitäisi kyllä ymmärtää, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan ymmärrä.
Sitä ei voi ymmärtää miksi ei ymmärretä.
”mutta miksi pirussa pitää yrittää hämmentää?”
Ei ehkä yritetä hammentää, yritetään selittää, mutta kun yksinkertaista asiaa pitää yrittää selittää monimutkaisella tavalla, se kyllä hämmentää asiaa, eikä selvennä sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta, eikö lopputulos ole kuitenkin, että raha on velkaa? Kaikkea liikkeellä olevaa rahaa vastaan on olemassa velkakirja, josta joku taho vastaa. Se, että raha on saamista mahdollistuu vain siten, että joku on sen velkana lainannut. Jos esim. minä lainaan satasen pankista, niin ei minun varallisuuteni kasva, koska olen lupautunut maksamaan saman rahan takaisin pankkiin korkojen kera. Mikäli maksan satasella sinulle, niin sinähän voit käyttää sitä miten haluat saamisena, mutta minä olen edelleen sen pankille velkaa.
Laittamastani linkistä lainaus:
”Melkein voisi väittää kaupan kassalla pankkikorttiaan käyttävän kuluttajan maksavan viikonloppuostoksensa naapurinsa asuntolainalla.”
Ilmoita asiaton viesti
Juu, pankin velkaa sinulle. Eli sinulla on saaminen. Jos tililläsi on 500 euroa rahaa voit lunastaa pankin velkakirjan pankkiautomaatilla tai debit-kortilla.
Naapurin asuntolainalla ei varsinaisesti ole tekemistä asian kanssa. Hänellähän voi olla pankkisuhde ihan toisen pankkiryhmän kanssa. Useimmilla meillä on sekä velka- että saamissuhde pankkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi minä voin lunastaa sen 500 euroa, onko se pankin hyvyyttä vai perustuuko pankin hyvyys johonkin? Saamista ei synny ilman velkakirjaa.
Tuo eri pankkien välinen toiminta vaatisi jo niin pitkän selostuksen, että en viitsi alkaa siihen. Sanon kuitenkin, että saman pankin sisällä tapahtuvat tilisiirrot eivät vaadi pankilta oikein mitään, koska niiden vastuut säilyvät ihan samanlaisina. Kun pankin PO tiliasiakkaalta siirretään toiselle PO:n asiakkaalle ”rahaa”, niin pankin vastuut pysyvät ihan samana kuin aikaisemmin. Mutta, kun siirto tapahtuu eri pankkien välillä, niin silloin pankit käyttävät keskuspankkirahaa siirtoon ja toisen pankin vastuu pienenee siirron verran ja toisen kasvaa. Keskuspankkiraha on oikeastaan varallisuutta, joka muuttuu rahaksi vasta, kun sitä siirretään rhaa hallussaan pitävälle taholle, kuten työntekijät tai osingonsaajat.
Ilmoita asiaton viesti
Rahan synty oli plogin aihe ja se 500 siellä sun tilillä on syntynyt sinne alunperin kun joku on ottanut velkaa johonkin tarkoitukseen. Olenko oikeassa vai väärässä?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, velkasuhde on tasekirjanpidossa kaksisuuntainen: asuntoluotto on asiakkaan velkaa pankille ja siitä syntynyt tiliraha pankin velkaa asiakkaalle.
Nettorahavarallisuus on aina nolla sillä: rahaa == velkaa => raha – velka = 0.
Tietysti hillot pyrkii kasautumaan yksiin taskuihin ja velat toisiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Rahan haltijan kannalta seteli on saaminen keskuspankista.”
Ongelma on siinä ettei keskuspankilla ole mitään millä se vastaisi velastaan setelin haltijalle. Siellä ei siis ole yhtään mitään, ei kultaa, ei riisiä, ei viljaa, ei edes bitcoineja. Sieltä voi euroillaan saada vain toisen keskuspankin tekemiä velkapapereita, kuten dollareita.
Raha on siis vaain mittatikku ja se raha mitä kullakin on taskussaan tai käyttötilillään, mittaa sitä minkä verran eri hyödykkeisiin niiden rahojen omistajalla on oikeutta, mikäli kaupat saadaan syntymään.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista asiassa on se, että minkä valuutan valtio on määrännyt viralliseksi valuutaksi. Kun asiasta on päätetty, niin verotus ja sakot yms. pitää hoitaa ko. ”rahalla”. Tällä rahalla saadaan ihmiset töihin ja veroja maksamaan, kehittämään yhteiskuntaa.
”minkä verran eri hyödykkeisiin niiden rahojen omistajalla on oikeutta”
Mistä tuo oikeus syntyy ja mihin se perustuu?
Ilmoita asiaton viesti
””minkä verran eri hyödykkeisiin niiden rahojen omistajalla on oikeutta”
Mistä tuo oikeus syntyy ja mihin se perustuu?”
No se perustuu luottamukseen, eli siihen että kaupassa sovitaan tavaran arvosta sen mittatikun avulla.
Kaikki perustuu pelkkään luottamukseen.
Jotta kauppa syntyisi myyjän pitää luottaa siihen että vaihdossa saatu seteli takaa hänelle oikeuden siihen merkittyyn määrään mittatikulla mitattavaa tuotetta tai palvelua.
Inflaatio on oikeastaan sitä että luottamus järjestelmään on horjumassa ja se koko systeemi on vaarassa romahtaa. Sen takia keskuspankki nostaa korkoja, jotta ”rahan määrä” markkinoilla vähenisi ja luottamus siihen palautuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, luottamukseen se perustuu.
Mikäli sinä ja minä tehdään kauppaa ilman, että minulla on rahaa, niin luultavasti vaadit minulta allekirjoituksen velkakirjaan, jossa ilmoitan lainanneeni sinulta vaikkapa 100 perunaa. Sinä tarvitset lautaa tuntemaltasi Pekalta, mutta sinulla ei ole mitään, jonka Pekka hyväksyisi vastineeksi. Yrität tarjota myös minulta saatua velkakirjaa, mutta Pekka ei tunne minua, joten hän ei hyväksy sitä maksuksi. Sinä joudut nyt vuorostasi tekemään velkakirjan Pekalle, jossa ilmoitat lainanneesi 20 lautaa Pekalta. Hankalaa ”rahankäyttöä” markkinoilla.
Asiaa helpottamaan on syntynyt pankkilaitos, joka myöntää asiakkaiden allekirjoitettua velkakirjaa vastaan rahaa heille. Pankki on vaatinut takuita ja maksukykyä jotka on selvitetty ennen lainaa. Nyt velkakirjaa vastaan lähtee liikkeelle rahaa, joka on saajalleen sitä saamista markkinoilta. Mutta, kun raha lähtee liikkeelle, niin velallisen varallisuus ei kasva vaan hän saa vain käyttöönsä virallisesti hyväksyttyä rahaa. Kaupan kassa hyväksyy rahan maksuna ostoksista, koska se voi luottaa siihen, että pankki takaa hänen saamisensa eikä velkakirjan allekirjoittaja.
Tavaroiden ja palveluiden hinnat vaihtelevat markkinoilla jatkuvasti, joten rahaakin tarvitaan eri tilanteissa eri tavalla käyttöön. Silti rahaa syntyy vain velkakirjoja vastaan, jota sitten saajat voivat käyttää yleisen luottamuksen varassa.
Ilmoita asiaton viesti
Monimutkainen selitys, liian monimutkainen, mutta tässä tapauksessa se on varsin oikeaa valistusta, eikä asioita sotkevaa eikä harhaan johtavaa, minun mielestäni. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Pankkilaitos ja seteliraha syntyivät siten, että Fuggerien kauppahuone (muiden ohessa) otti haltuunsa matkailijan kullan vaikkapa Venetsiassa ja lupasi lunastaa sen missä tahansa konttorissaan velkakirjaa vastaan kuluilla vähennettynä. Velkakirja oli kultaa helpompi kuljettaa mukana.
Kun näistä velkakirjoista tehtiin siirtokelpoisia (haltijavelkakirjoja), seteliraha oli syntynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi huomattiin, että kaikkea kultaa ei lunasteta kerralla, joten velkakirjapeli saattoi alkaa.
Lisäys:
Alla on linkki rahan historiaan:
https://www.youtube.com/watch?v=Hax_UwfExks
Ilmoita asiaton viesti
Väite että liikepankit luovat rahaa tyhjästä on outo ja antaa väärän käsityksen asioista.
Ensinnäkin, liikepankin tekemäksi väitetty raha tulee kyllä keskuspankilta. Toisekseen ei se liilepankki mitään tee, eikä se keskuspankkikaan.
Jos pitäisi miettiä että kuka sen rahan tekee, niin kyllä se on se joka sen rahan lainaa, sen sen rahan on luotava, joko työllään tai liiketoiminnalla, tai vaikka lottoamalla, tai varastamalla, sama se.
Mutta ei tuo viimeksimainittukaan pidä ihan tarkkaan paikkaansa, sinnäki on käytetty vertauskuvia.
Se on niin että liikepankki antaa rahan lainaajalle luottoa, ei rahaa. Näin liikepankki voi tehdä jos sillä on itsellään luottoa, sillä jos lanan ottaja ei pysty luottoaan maksamaan, eli tekemään sitä rahaa jolla luotto maksetaan, niin liikepankki joutuu sen luoton itse lunastamaan ja se onkin hankalaa, koska liikepankki ei ole mikään rahan tekijä, vaan luoton tekijä ja jos liikepankilta loppuu raha ja luotto, se onkin sitten kusessa ja kaikki sen asiakkaat on kusessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Väite että liikepankit luovat rahaa tyhjästä on outo ja antaa väärän käsityksen asioista.”
Liikepankit luovat rahaa velkakirjaa vastaan. Nehän ottavat lainaajan velan omaksi velakseen, josta ne perivät sitten koron.
”Jos pitäisi miettiä että kuka sen rahan tekee, niin kyllä se on se joka sen rahan lainaa, sen sen rahan on luotava”
Miksi rahaa pitää lainata, jos lainaaja itse luo rahan? Rahan arvo kylläkin määräytyy mm. noiden mainitsemiesi töiden johdosta.
”luottoa, ei rahaa”
Miten velallinen voi käyttää tuota luottoa toiminnassaan?
Ilmoita asiaton viesti
”Liikepankit luovat rahaa velkakirjaa vastaan. Nehän ottavat lainaajan velan omaksi velakseen, josta ne perivät sitten koron. ”
Se menee niin että liikepankit ikäänkuin myyvät velalliselle luottoa, omaa luottoaan. Ei luotto ole mitään rahaa, se on luottoa.
Luotto pitää maksaa pois rahalla, korkoineen, sillä rahalla mitä velallinen tienaa, perii, varastaa, tai voittaa lotossa.
Ilmoita asiaton viesti
Yritätkö väittää, että velkakirjaa vastaan ei tule rahaa vaan luottoa. Miten tuota luottoa sitten pystyy käyttämään markkinoilla, kun velkakirjaa vastaan ei saa rahaa? En jaksa taas väitellä kanssasi ihan päivänselvyyksistä.
Ilmoita asiaton viesti
” En jaksa taas väitellä kanssasi ihan päivänselvyyksistä”
Ei kai tässä väitellä tarvitse ja saat pitää omat näkemyksesi. Ei se minua haittaa vaikka sotket asiat mielessäsi.
Mutta asia on niin että asioita voi saada itselleen joko rahalla tai luotolla, siinä käy vain niin että asia on sitten vasta valmis kun se luotto on maksettu rahalla maksettu.
Jos velka on otettu pankista velan perintä on siinä tapauksessa siirretty myyjältä pankille.
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi rahaa pitää lainata, jos lainaaja itse luo rahan?”
Yritykset lainaa rahaa yleensä siksi että ne tarvitsevat alkupääomaa investointeihin joilla ne sitten hankkivat sen rahan millä se luotto maksetaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Miten velallinen voi käyttää tuota luottoa toiminnassaan?”
Velallinen hankkii luotolla, sillä pankin luotolla, josta velallinen maksaa pankille korkoa, ne investoinnit joita se tarvitsee hankkiakseen sen rahan millä se maksaa pankille luoton ja korot.
Jos homma ei toimi, se rahan ansaitseminen nimittäin, niin aina voi yrittää varastaa tai lotota.
Ilmoita asiaton viesti
Fuggerit tekivät enemmän arvosta velkakirjoja kuin mitä kultaa oli pankin holvissa 😉
Ilmoita asiaton viesti
Sitä paremmalla syyllä tätä voi pitää pankkitoiminnan alkuna.
Ilmoita asiaton viesti
Tokkohan on odottaa, että kovin moni pääsee elettävään otetusta järjestelmästä perille.
Oleellista voi olla, että näitä voidaan aina tutkia lähinnä jälkeen päin, että miten valtaa on päässyt siirtymään siten, että elämisen olot menevät kestämättömään suuntaan, jolloin joku väistämättä reagoi, ja syntyy ketjureaktioita erilaisina.
Parasta olisi melkein todeta asiantila vallitsevan osalta, mitä on. Nykyisen tilalla voi olla sellaistakin selvitettävää, jota ei voi välttämättä hyvällä tahdollakaan selvitellä siten, että selvityksistä on odottaa jotain, oli yleistilanne kuinka huono tahansa.
Uskonnot menee kaukaisiksi, annetuiksi ja tavoittamattoman etäisiksi. Tarve on käytännöllinen, ja palvelevuutta voi olla ja sen tarvetta jollain tapaa. Tarve ei rajoitu vain perinteisten uskontojen käyttämäksi välineeksi vakautettavalla alueella. Hajoituksesta huolimatta, vakautta on osana tätä, vaikka siitä nauttisi harvempi.
Jos ajatellaan ihmisiä kokonaisuutena, ja tällaisen tahon liikkeitä ja toimintamekanismeja, jotain lajillemme tavanomaista ja väistämättömän olemassaolevaa näissä on.
Millä tavoin näistä oletetaan olevan tietoisia… tuskin ei ihan niin paljoa. Menee akselille tiede (todellisuus) … uskonto, tosin jako tällä tavoin asetettuna on hassu, vaikkakin useimmiten esiintuotu, ja näin hahmotettu.
Kaunokirjallisuudessa aihetta on käyty läpi mm kirjassa: Enkelit ja demonit, jonka on kirjoittanut Dan Brown. Käsittelee ihmisyyttä, samoin kuin mitä teki esim Mika Waltari.
Ilmoita asiaton viesti
Rahajärjestelmä on toteutettu tasekirjanpidon avulla, jonka yksinkertainen versio löytyy täältä: https://www.modernmonetarytheory.fi/info/
Sivulla myös linkit fiat-valtiorahajärjestelmän tasekuvauksiin: yleinen ja UK-spesifinen.
Fiat-luotto-rahajärjestelmä lyhyesti: pankkiluotot luovat pankkitalletukset (tilirahaa) ja valtion alijäämät luovat valtionvelkakirjatalletukset (keskuspankkirahaa).
Ilmoita asiaton viesti
Itse käyttäisin keskuspankkirahan sijasta sanaa keskuspankkivarallisuus, koska tuohan ei ole rahaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun pankit siirtävät ”keskuspankkirahaa” toinen toisilleen erilaisten maksujen vastapainona, niin todellisuudessa niiden varallisuus muuttuu. Velkakirjan myötä syntyy sekä velka, että saaminen. Kun maksu tapahtuu toiseen pankkiin (keskuspankkivarallisuus pienenee), niin jäljelle jää saaminen. Keskuspankkivarallisuutta voi muuttaa rahaksi esim. maksamalla palkkoja, muita kuluja tai vaikkapa osinkoina. Keskuspankkivarallisuutta pitää olla lisäksi jonkin verran pankin vakavaraisuuden takeena.
Ilmoita asiaton viesti
Termistö ei ole vielä vakiintunut: itse käytän keskuspankkiraha-termiä kaikesta fiat-valtiorahasta: reservit, valtionvelkakirjat ja käteinen.
Puhekielessä taidetaan puhua reserveistä keskuspankkirahana.
Reservit on pankkien, valtionvelkakirjat rahastojen ja käteinen rahvaan keskuspankkirahaa. Valtionvelan maksaminen hävittäisi kaiken keskuspankkirahan ja talous romahtaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en näkisi näin kategorista eroa valtion ja yksityisen lainauksessa. Eihän valtionveloista ole kuin pieni (tosin viime vuosina kasvanut) osa keskuspankkien hallussa. Suurin osa on eläkerahastojen ja myös yksityishenkilöiden hallussa sijoitusrahastojen kautta.
Minun nähdäkseni vaikkapa UPM:n ja Valtion lainamarkkinoille myydyt lainat käyttäytyvät aika samalla tavalla. Lainat huutokaupataan markkinoille ja ne päätyvät erilaisten sijoittajien haltuun.
Muuten, asiaa sivuten. Eurovaltioiden valtionlainat ovat tuottaneet nyt 18-19% tappiota sijoittajilleen vuositasolla ja viidenkin vuoden tuotto on yli 10% tappiolla. Mitä pidempi lainan juoksuaika sen suuremmat tappiot. Itävalta teki fiksun liikkeen kun myi 100 vuoden valtionlainaa korkojen ollessa alhaisimmillaan.
http://www.worldgovernmentbonds.com/bond-historical-data/austria/100-years/
Ilmoita asiaton viesti
Molempien rahanluonti on täysin analogista: pankit luo luottoja vastaan tilirahaa ja valtio yks.sektorin verovelkaa (”valtionvelkaa”) vastaan keskuspankkirahaa, joka on pääosin talletettu valtionvelkakirjoihin.
Valtionvelkakirjat on määräaikaisia keskuspankkitilejä, eli Wrayn kirjassa mainitun mmt-guru Warren Moslerin sanoin ”interest maintenance accounts”, joita käytetään riskittömän keskuspankkitalletuskoron asettamiseen, johon siten riskilliset yksityiset korot perustuu.
QE:ssä keskuspankki deaktivoi osan määräaikaistileistä ja korvaa ne pankkireserveillä.
Fiat-järjestelmässä (since 1971) valtionvelkakirjat on funktionaalisesti tarpeettomia, ja ne voi korvata pysyvillä keskuspankkitileillä, aivan kuten Wrayn kirjassa mainitaan.
Valtiorahajärjestelmän kaikki taseoperaatiot löytyy Steve Keenin tekemästä ns. Godley-taulukkosta tältä sivulta:
https://www.modernmonetarytheory.fi/books/
Ilmoita asiaton viesti
Asia ei ole noin yksinkertainen. Seuraavasta linkistä voi lukea valtion ja keskuspankin ja keskuspankkirahan roolia valtion velkaantumisessa.
https://rahajatalous.wordpress.com/2010/12/02/keskuspankkiraha-ja-valtion-kulutus/
Ilmoita asiaton viesti
”Fiat-luotto-rahajärjestelmä lyhyesti: pankkiluotot luovat pankkitalletukset (tilirahaa) ja valtion alijäämät luovat valtionvelkakirjatalletukset (keskuspankkirahaa).”
Viimeaikoina keskuspankit ovat tuoneet valtavasti rahaa markkinoille ostamalla valtion velkakirjoja pois markkinoilta sitä varten ”tehdyllä” rahalla. Tätä rahaa ei tulla koskaan perimään valtioilta takaisin, vaan inflaatio syö sitä vähitellen, niin että sen keskuspanki ”tekenä” raha inflaation kautta vain vähitellen menettää arvonsa.
Jotta markkinoilla olevan rahan kokonaisarvo ei laskisi inflaation myötä, pitää keskuspankin kuitenkin jatkuvasti tehdä lisää rahaa, jota se sitten jakaa markkinoille ostamalla aina vain lisää valtioiden lainapapereita holveihinsa.
Mitä niiden valtionlainojen korkoihin tulee jotka ovat lainaa keskuspankeille, niin nehän on keskuspankkien voittoa, jonka keskuspankki tilittää omistajalleen, eli valtiolle. Niiden lainojen korot jotka ovat lainaa Suomen Pankille, eivät siis Suomen valtion budjettia rasita.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti mukaan lukien keskustelussa pyöritellään rahan ympärillä olevia tilinpitojärjestelmiä ja kysymystä oliko ensin kana vai muna, velka vai saatava. Herkullisia aiheita sinänsä ja tilinpitohan tarvitaan.
Arto Vihavainen kommenteissaan pelkistää rahan perusteena olevan luonnonlain: Rahalla voi hankkia tavaroita ja palveluksia jos pääsee myyjän kanssa sopimukseen rahamäärästä, jolla tavara vaihtaa omistajaa. Raha on vaihdon väline ilman substanssia.
Jos hyödykkeiden tarjonta ei vastaa käytettävissä olevaa rahamäärää, hinnat nousevat, rahan arvo laskee. Ammattiyhdistykset ajavat läpi palkan korotukset, inflaatiokierre. Tämä on tilanne esimerkiksi tänä päivänä. Rahateoriat evät sitä muuta.
Kaiken talousopillisen tarkastelun ohella blogistikin vilauttaa: ”…rahaa ei voi suinkaan luoda rajatta: pankkien rahanluontia rajoittaa ensisijaisesti lainsäädäntö ja valtioiden rahanluontia reaalisten resurssien saatavuus..”
Korjaan tätä sen verran, että ongelma onkin se, että mikään ei todellisuudessa rajoita rahan luomista. ”Reaalisten resurssien saatavuus” ei rajoita rahamäärää, se käynnistää inflaation.
Keskuspankkien tehtävä olisi pitää asioita raiteillaan rajoittamalla kysyntää korkokeinoin ja säätelemällä omaa rahan luomistaan, mutta poliitikot ovat sen vesittäneet tai, kuten Draghin aikana, päässeet niskan päälle. Keppihevosena käytetään huu-haa tutkijoiden raha-ikiliikkuja-keksintöjä.
Arton kommentit kannattaa lukea, jotta pysyy rahan kanssa reaalimaailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Raimo Pesonen kertoo ensin uusklassisen hyödykerahatarinan täysin uskottavasti, ja heti perään kumoaa sen todellista rahaa kuvaavalla velkarahateorialla.
Ilmoita asiaton viesti
Adam Smith, lue joskus jos sattuu olemaan aikaa.
Ilmoita asiaton viesti