Autoton Lappeenrannassa
Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen joutunut aktiivisesti miettimään suhdettani autoiluun.
Pääkaupunkiseudulla kasvaneena ja nelikymppiseksi eläneenä totuin siihen, että auto on kiva olla mutta joka paikkaan pääsee julkisilla kulkuvälineillä jos tarvetta on. Oman auton hankkiminen ei ollut missään vaiheessa tarpeellista. Mutta sitten elämänpiirini laajeni Etelä-Karjalaan ja asiat eivät enää olleetkaan niin yksinkertaisia. Juna vei ja juna toi, mutta huomasin yhä useammin toivovani että käytössä olisi ikioma auto.
Muutto Espoosta Lappeenrantaan sujui kätevästi vuokrapakulla, sain tähän harjoitusta jo hieman ennen omaa muuttoani kun kälyni teki muuttoliikkeen Espoosta Imatralle. Muuton jälkeen käly jatkoi elämäänsä autottomana, minä taas aloin nauttimaan puolisoni henkilöauton mahdollistamasta liikkumisen helppoudesta uudessa kotikaupungissani.
Lappeenranta on toisaalta erittäin ”käveltävissä” oleva kaupunki, toisaalta oma auto on melkein välttämättömyys. Kun mieli tekee keskustaan kaupoille tai kahville, pääsen sinne kävellen vartissa. Jos taas on tarvetta päästä käymään jossain kauempana olevassa kaupunginosassa, Myllymäen erikoisliikkeissä tai esimerkiksi Joutsenossa, helpottaa oma auto liikkumista suunnattomasti.
Viime aikoina on ollut puhetta keskustan ilmaisista parkkipaikoista. Ne ovat ehdottomasti kannatettava asia, sillä keskustan elävöittäminen ja kehittäminen on erittäin tervetullutta. Yksityisautoilun edellytyksistä on syytä pitää huolta, joukkoliikenteen kehittämistä unohtamatta. Pinkit Joukomme ovat piristävä näky ja toimivat hyvin, ja toivottavaa onkin että joukkoliikenne tavoittaisi entistä paremin kauniin kaupunkimme kaikki nurkat kaikkina aikoina. Pinkin Joukon ohella oma valkoinen auto on ainakin kiva lisä, useimmiten välttämättömyys.
Kun ikää tulee lisää niin oma auto muuttuu viimeistään silloin hyvin tarpeelliseksi.
Isäni ajoi autoa yli 80 vuotta. Hän lopetti ajamisen 100v täytettyään tosin hän olisi saanut ajaa 102v ikään. Hän oli aktiivinen viimeiseen elinviikkoonsa asti.
Hän kulki päivittäin autolla tapaamaan tuttujaan kahviloihin, kauppoihin, apteekkiin, seurakuntaan ja usean kerran vuodessa maalle 180km matkan suuntaansa. Hän ajoi paremmin kuin turkulainen vihreä 30v sosiaalivirkailija.
Itse olen ajanut 50 vuotta. Siinä on hoidettu autolla työmatkat, lasten kuljetukset ja autoilu ulkomailla lomilla. Pääosa Euroopasta tullut moneen kertaan koluttua.
Autoilun vastustus Suomessa on typerää. Autoilu tuottaa valtavat verotulot ja autokannan uusiutuessa ei autojen päästöjä enää ole. Autojen vaikutus ihmisten kykyyn tehdä paljon päivän mittaan työssään ja kotona on erinomainen.
Autoilua vastustavat eivät pysty muuhun kuin palelluttamaan päänsä ajaessaan Jopoilla talvipakkasilla ja seisoessaan viimassa bussipysäkeillä. Sitten seuraukset huomaa näiden avatessa suunsa.
Ilmoita asiaton viesti