Nettiraivo

Netti on täynnä anonyymejä räksyttäjiä, pikkusieluisia nihilistejä ja niitä, joilla ei ole uskallusta saada mielipiteitään muulla tavoin esiin. Nettiräksyttäjät kärsivät usein alemmuudentunnosta, omaavat keskimääräistä heikommat sosiaalisen kanssakäymisen taidot ja useimmissa tapauksissa heikomman itsetunnon. Nettiraivo on häiriökäyttäytymistä, joka sisältää vihapuhetta, häiriköintiä, viittauksia väkivaltaan, suvaitsemattomuutta ja pahimmillaan jopa tappouhkauksia. Ja tämä häiriökäyttäytyminen pahenee yön pimeinä tunteita, jolloin ihmiset ovat joko humalassa tai muuten vaan väsyneitä. Humalatila ja väsymys madaltavat ärsyyntymiskynnystä ja heikentävät itsehillintää.

Mistä ja miten nettiraivo syntyy?

Psykologien mukaan keskeisiä tekijöitä:

1. Anonyymiys. Kommentoijat ovat usein anonyyymeja, joten henkilö pääsee purkamaan pahaa oloaan anonyymisti. Anonyymitila yllyttää yleensä ylilyönteihin, itse asiassa jopa suoriin törkeyksiin. Anonyymina henkilö ei ole myöskään suoraan vastuussa törkeyksistään, vaan piiloutuu nimimerkkinsä taakse.
2. Etäisyys. Etäisyys uhrista. Kommentoijat ovat kaukana vihansa kohteesta. Ihmisillä on taipumus suututtaa etäisiä tai abstrakteja kohteita helpommin kuin lähellä olevia konkreettisia kohteita.
3. Kirjallinen palaute. On paljon helpompaa olla kirjallisesti törkeä, inhottava ja ilkeä kuin sanallisesti/puheen kautta.
4. Monologit. Kommenttiosioiden diskurssit eivät yleensä tapahdu reaaliajassa, ja kommentoijat voivat kirjoittaa pitkiäkin monologeja, jotka pyrkivät vahvistamaan kommentoijan äärimmäistä näkökulmaa.

Ilmiö nimeltä ”deindividuation”

”Deindividuation” eli yksilöimättömyys. Tämä ilmiö tapahtuu, kun sosiaaliset normit ovat poissa ja identiteetti on piilossa. Kasvoton henkilö ja henkilökohtainen nimettömyys provosoi yksilöitä rikkomaan sosiaalisen normin sääntöjä, joita he eivät edes harkitsisi rikkovansa normaaleissa olosuhteissa. Deindividuaatiosta on tehty tutkimus, jossa tutkimuskohteena oli yksilön alttius ottaa näkyvillä olevaa rahaa, joka ei kuulunut hänelle. Tutkimukseen osallistui lapsia ilman naamioita ja naamioiden kanssa, joko yksin tai ryhmässä. Oven viereisellä pöydällä oli laitettu kaksi kulhoa, joista toisessa oli karkkia ja toisessa kolikoita. Lapsille kerrottiin, että he saavat ottaa karkkia, muttei rahaa. Kun lapset saapuivat yksin ja ilman naamiota, vain 8 prosenttia heistä otti rahaa, kun taas ne lapset, jotka saapuivat ryhmissä ja naamiaispuvut päällä prosentti nousi 80 prosenttiin.

Deindividuaatio tapahtuu netin lisäksi myös auton ratissa ja jalkapallo-otteluissa. Digitaalinen media mahdollistaa lähes rajattomat mahdollisuudet yksilöimättömyyteen. Se antaa vapauden sanoa ihan mitä vain ja tarjoaa mahdollisuuden tahalliseen kiusantekoon. Ei löydy mitään tiettyä henkilötyyppiä, johon tällainen anonyymi kiusaaminen vetoaa. Anonyymi nettikiusaajat voivat olla ihan normaaleja mattimeikäläisiä, vastuullisia perheenisiä tai -äitejä, työkavereita tai ihmisiä joita tunnet. Yhteistä kiusaajille on se, että he saavat nautintoa tietystä asiayhteydestä, jossa voi päästää kaiken irti ja normaalin kommunikaation rajoitteet ilman seurauksia sekä virtuaalisesti astua ulos omista kommunikaatiorajoitteistaan tai estoistaan.  

Deindividuaatio aiheuttaa poikittaista aaltoliikettä. Ryhmissä samankaltaiset ihmiset päätyvät tyypilisesti äärimielipiteisiin, koska he saavat uskottavuutta liioittelemalla löyhästi esiintyviä ennakkoluuloja. Tämä vaikuttaa normien siirtämiseen, äärimielipiteistä tulee hyväksyttäviä. Sosiaalinen media ei niinkään monipuolista mielipiteitä, vaan se todennäköisesti vahvistaa henkilön jo valmiiksi suppeaa näkemystä. Tiedotusvälineet ovat tulleet yhä enemmän digitaalisiksi. Luotamme yhä enenevässä määrin kaikkein ylivoimaisesti käsittelemättömiin ja helposti manipuloituihin lähteisiin. Juoruihin, huhupuheisiin ja pseudotieteeseen.

Tutkijoiden mukaan netin muita haitallisia vaikutuksia ovat muun muassa:

• Nettialustat kannustavat ja rohkaisevat käyttäjiä aggressiivisuuteen.
• Kommenttiosuudet vahingoittavat yhteiskuntaa ja mielenterveyttämme
• Sosiaalista mediaa käyttävät ihmiset eivät todennäköisesti tunne empatiaa tai myötätuntoa muihin. Henkilöt tuomitsevat toisen tai asian netissä nopeammin ja vastakohtainen reaktio syntyy nopeasti ja asiaa ajattelematta.
• Tutkimuksen mukaan suurin osa henkilöistä menettää temperamenttinsa nopeammin verkossa kuin todellisessa elämässä. Nuoret olivat vähiten suvaitsevaisia.
• Persoonallisuus muuttuu. Yhdessä tutkimuksessa kysyttiin 1000 sivuston käyttäjältä (kuten Facebook, Twitter, WhatsApp, Instagram ja Pinterest) siitä, että muuttuiko heidän persoonallisuutensa joko lukemalla ja lähettämällä netissä viestejä. Noin 84 prosenttia myönsi, että he ovat netissä entistä enemmän ärsyyntyneitä ja vihaisia verrattuna netin ulkopuolella.

Summa summarum

Miten meidän pitäisi ottaa selkeästi ilkeät ja vihamieleiset kommentit: Harmittomana pilana? Rakentavana kritiikkinä? Raukkamaisena kiusaamisena? Online-kommentit ovat usein erittäin aggressiivisia ratkaisematta mitään. Henkilökohtaiset hyökkäykset tai vihaviestit, eivät ole meille hyödyllisiä, eikä niitä pitäisi hyväksyä sallittavana ihmiskäyttäytymisenä netissä. Kun joku yrittää tehdä oikeutetun argumentin, putoaa argumentilta pohja pois, jos sävy on aggressiivinen. Viha ruokkii itse itseään, mutta vihaan ei kannata vastata vihalla. Syy vihaan on usein vihaajassa itsessään. Psykologien mukaan nettiraivo on verrattavissa liikenneraivoon. En tunnusta sortuvani tietoisesti kumpaakaan, mutta tunnistan pienen kontrollia vaativan sarvipään sisälläni.

Netti on auttanut meitä jokaista löytämään pienen arvostelijan ja kriitikon sisältämme.

(Blogikirjoitus löytyy myös blogistani: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net)

Lähteet & Liitteet:

Daily Mail (2015). Twitter Anger is Like a Road Rage: Psychologist says distance from victim and having vast platform to vent irritation encourages users to be more aggressive. Haettu: http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2989040/Twitter-anger-like-road-rage-Psychologist-says-distance-victim-having-vast-platform-vent-irritation-encourages-users-aggressive.html

The Guardian (2011). How the Internet Created an Age Rage. Haettu: https://www.theguardian.com/technology/2011/jul/24/internet-anonymity-trolling-tim-adams

HuffPost (2015). Introducing “Internet Rage” The Road Rage of Our Time. Haettu: http://www.huffingtonpost.com/2015/03/12/internet-rage-its-h8-the-web-mad-hulk_n_6841120.html

MentalHelp.net (2015). Psychology of Anger. Haettu: https://www.mentalhelp.net/articles/psychology-of-anger/

PsyBlog (2010). Cheating: Does Deindividuation encourage it? Haettu: http://www.spring.org.uk/2010/01/cheating-does-deindividuation-encourage-it.php

Scientific American (2012). Why is Everyone on the Internet so Angry? Haettu: https://www.scientificamerican.com/article/why-is-everyone-on-the-internet-so-angry/