Älä anna paremmiston vähätellä itseäsi hiljaiseksi

”No enhän nyt minä – joku muu on varmasti parempi!”

Suomalainen tapa vähätellä itseään ei ole ainoastaan kasvatuksessa opittua nöyryyttä, vaan myös oiva tapa paeta vastuuta.

”Mutta jos en minäkään osaa, niin ei kyllä osaa meidän Maijakaan!”

Vähättelystä saavat osansa naapurit, sukulaiset ja tuttavat, mutta sen sijaan vallassa olevien auktoriteettien pätevyyttä Suomessa ei olla totuttu kyseenalaistamaan. Ne ihmiset, joilta puuttuu tarve mitätöidä itseään, päätyvät yhteiskunnan korkeammille tasoille – osa todellisilla ansioillaan, mutta osa vain ylikorostuneen itseluottamuksen ansiosta. Vähättelemällä omia kykyjämme ymmärtää asioita siirrämme päätösvallan heille ja annamme samalla heille luvan vähätellä meitä. He kovaan ääneen julistavat pitävänsä kaikkia ihmisiä samanarvoisina ja tuomitsevansa toisten väheksymisen, mutta toimivat usein juuri päinvastoin.

Yhteiskunnallinen ”paremmisto” lähtee muodostumaan jo kouluiässä, kun tunnolliset ja lupaavat nuoret kannustetaan valitsemaan lukio vähätellyn ammattikoulutuksen sijasta.

Lukiosta paremmisto pyritään ohjaamaan yliopistomaailmaan, jonka sisäinen kulttuuri opettaa paradoksaalisesti sekä suvaitsevaisuuden että oikeamielisyyden äärimmäiset muodot. Humanististen alojen kovaäänisin ”parhaimmisto” onnistuu löytämään asiaan kuin asiaan sen yhden ainoan totuuden ja pitää huolen, että toisinajattelijat saadaan näyttämään yhteiskunnallisesti vähempiarvoisilta – tietenkin samaan aikaan näennäisesti taistellen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Yliopistoissa on toki mahdollisuus oppia laaja-alaisesti eri asioista, mutta sen lisäksi siellä opetellaan antamaan arvoa myös pilkunviilaukselle, sivistyssanoille, titteleille sekä hierarkialle. Mitä korkeamman statuksen joku on saavuttanut ja mitä lähemmäksi sitä itse on päässyt kipuamaan, sitä todennäköisemmin tämä paremmisto kokee asiakseen alkaa vähätellä ihmisiä alemmilla tasoilla.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa näkee monenlaista väheksyntää. Tietyt ihmiset suljetaan keskustelun ulkopuolelle, jos heidän tapansa kommunikoida tai kirjoitustaito ei vastaa paremmiston odotuksia. ”En alennu vastaamaan jollekin, joka ei edes osaa yhdys_sanoja ja puhuu kuin juntti.” Silti meidän pitäisi uskoa, että he arvottavat kouluttamattomat, suomen kieltä taitamattomat pakolaiset ihmisinä omalle tasolleen.

Moraalinen paremmisto luo muurin oman kuplansa ja muiden välille. He keskittyvät itseensä ja omaan ylivertaisuuteen leimaten toisinajattelijat alempiarvoisiksi antamatta edes mahdollisuutta vuoropuheluun ja ymmärryksen lisäämiseen. Paremmisto korostaa jokaisen yksilön arvoa ja ainutlaatuisuutta, mutta pyrkii saattamaan naurunalaiseksi sellaiset ihmiset, jotka poikkeavat määrittelemästään ahtaasta muotista. He vaativat ehdotonta ajattelun puhtoisuutta, mutta ovat sokeita omille kaksoisstandardeilleen. Epäjohdonmukaisuudesta huomautettaessa he pyrkivät kääntämään kritiikin takaisin huomauttajaan. He antavat kunniaa asiantuntijoille ja näennäisesti vähättelevät omaa älyään saadakseen kaikki kysymyksiä esittävät näyttämään tyhmiltä. ”Olen riittävän älykäs antaakseni viisaampien päättää ja ymmärtääkseni olla kyseenalaistamatta.”

Kun sekään ei saa kysymyksiä loppumaan, ottaa paremmisto kovemmat aseet käyttöön ja alkaa heitellä leimakirveillä kaikkia niitä, jotka uskaltavat huomauttaa epäkohdista. Jokainen asiallisenkin kritiikin esittäjä pyritään sitomaan osaksi ”denialistien” tai ”disinformaatikkojen” joukkoa. Tasa-arvon tyyssijassa paremmiston edustajat median, politiikan ja viihteen parissa tukevat yhdenvertaisuutta kannustamalla koko yhteiskunnan sulkemaan ulkopuolelle toisinajattelijat ja häpäisemään heidät.

Ja se toimii. Ihmiset alkavat entisestään vähätellä itseään ja kykyään käyttää omia aivojaan. He vaientavat intuitiivisen tunteen vääryydestä, pienentävät itsensä ja turvautuvat itsesensuuriin, jotta kukaan muu ei vaan pääsisi vähättelemään heitä.

Pitkään jatkunut vähättely vahingoittaa ihmisen luottamusta omiin havaintoihin, tunteisiin ja järkeen. Vähättely on onnistunut, kun henkilön tavoitteet on estetty ja hän ajattelee, että vika on hänessä itsessään. ”Minä olen vain yksinkertainen, kun en ymmärrä. Viisaammat varmasti tietävät paremmin.”

Nyt tilanne valitettavasti on se, että näiden ”viisaampien” osaaminen on asettunut hyvin kyseenalaiseen valoon viime vuosina eikä suinkaan ole tyhmän ihmisen merkki havahtua siihen tosiasiaan. Jos annamme paremmiston vähätellä kaikki toisinajattelijat hiljaiseksi, saatetaan Suomi kuin varkain ajaa aivan eri suuntaan kuin kansan syvät rivit todellisuudessa toivoisivat – jos kaikelta vähättelyltä uskaltaisivat ottaa kantaa.

Paremmistonuorison voisi kuvitella olevan pätevimpiä rakentamaan omaa tulevaisuuttaan. He kuitenkin maailmantuskassaan ja ilmastoahdistuksessaan saattavat tuhota Suomen omavaraisuuden demonisoimalla metsäteollisuuden ja lihantuotannon vaatien muitakin parempia ihmisiä tuomitsemaan. Monimuotoisuuden ja tasa-arvon nimissä he saattavat hävittää paitsi sukupuolet ja perinteiset perhearvot, myös ne ulkoiset ja kulttuuriset piirteet, jotka tekevät meistä uniikkeja. Kännykkä kädessään kasvaneena he näkevät ainoastaan digimaailman mahdollisuudet eivätkä näe sen totalitaristista suuntaa tai sitä, miten inhimillisyys tekeytyy hiljalleen transhumanismiksi.

Paremmiston auktoriteettien voisi kuvitella tietävän parhaiten, millaisiin lainsäädäntöihin ja ylikansallisiin sopimuksiin Suomi kannattaa sitouttaa, mutta kuinka voimme olla varmoja, ellei asioista käydä kriittistä keskustelua julkisesti. Jos kaikki yhteiskunnallisesti valveutuneet kriitikot väheksytään öyhöttäjiksi, putinisteiksi tai salaliittoteoreetikoiksi ja heidän kysymyksensä vähätellään tarpeettomina, niin miten voimme luottaa heidän nojaavan päätöksensä perusteltuihin syihin? Tässä vaiheessa lienee tarpeellista muistuttaa, että jokainen asiantuntija, ministeri ja superjulkkis on jonkun läheinen, jonka lähipiirissä joku takuuvarmasti miettii: ”miten meidän Matti on voinut tuohon asemaan päästä?”

Yleisesti ottaen ihmisillä on koulutustasosta tai tittelistä huolimatta potentiaali tutkia sekä sisäistää vaikeitakin asioita, mutta mikä tärkeintä: meillä on maalaisjärjeksikin kutsuttu ominaisuus, johon jokaisen tulisi alkaa jälleen luottamaan. Lakkaa siis vähättelemästä itseäsi tai tulet sallineeksi väheksynnän ja annat pienen paremmiston päättää koko Suomen tulevaisuuden suunnan.

Sinunkin on aika puhua. Älä vain luota, että joku jossain tietää. Kysy, vaadi vastauksia ja ilmaise rohkeasti omat näkemyksesi. Meidän kaikkien ääntä tarvitaan, jos aiomme estää nykyisen kehityskulun, jossa paremmisto vie ja kansa vikisee.