Koskettavan kansanedustajan jäähyväiset

Kesäblogini käynnistyi juhlallisissa merkeissä kansanedustaja Susanna Huovisen läksiäisluennolla eduskunnan pikkuparlamentissa. Panelisteina presidentti Halonen, entinen pääministeri Lipponen ja ex -valtionvarainministeri Jutta Urpilainen. Vieraana koko salin täyttävä joukko politiikan parissa työskenteleviä ihmisiä urapolulta.

Susannan oma puhe oli liikuttava ja Ilmassa oli sekä nostalgiaa että haikeutta. Yksi etappi poliittisessa elämässä päättyy. Susanna siirtyy pitkän kansanedustajauran jälkeen eduskunnan istuntosalista järjestöjohtajan tehtäviin Keski -Suomeen. Ratkaisu mahdollistaa paremmin myös ajanvieton oman perheen kanssa.

Susanna korosti puheenvuorossaan demokratian merkitystä ja toivoi median tuovan esille myös edustajien monipuolisen ja vaativan työn luonteen. Minä toivon samaa. Erityisesti kaukaa maakunnista tulevien edustajien työ on jatkuvaa tasapainoilua eduskuntatyön, maakunnassa tehtävän edustajan tehtävään kuuluvan työn ja oman perheen välillä. Monesti joutuu tinkimään omasta elämästään eikä ole helppoa. Kiitos siis Susanna omasta työstäsi parlamentissa!

Jäähyväispäivänä saa todeta, että aika kuluu. Tuntuu ettei ole kuin tovi, kun olimme Huovisen Susannan, Viitasen Pian, Rahkosen Susannan, Paasion Helin, ja Filatovin Tarjan kanssa eduskuntaryhmän junioreita, ryhmä nimeltään ”kuusikko”. Teimme tuolloin paljon yhteistyötä. 

Nyt Huovinen jättää eduskunnan 19 edustajavuoden jälkeen, johon mahtuu myös ministerivuosia. Myös Viitanen ja Filatov ovat piipahtaneet ministeripallilla ja jatkanevat näillä näkymin eduskunnassa. Rahkonen palannut sosiaali -ja terveysministeriöön lainsäädäntövalmistelun pariin ja Paasio pienten lastensa huomaan.

Minä olen ehtinyt olla eduskuntavuosien jälkeen sekä järjestötyön ja poliittisen valmistelun tehtävissä että erityisluokanopettajana edistämässä suomalaisten nuorten elämänpolkua eteenpäin. Vaativaa työtä, mutta niin antoisaa, kun alkaa nähdä tuloksia ja pystyy kertomaan ruohonjuuritason terveisiä myös päättäjille. Politiikka kulkee minulla mukana Vantaan valtuutetun ja kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajan tehtävän kautta. 

Jäähyväisluennolla saattoi todeta, että meistä noviiseista on tullut politiikan ja työelämän konkareita. Joukkoon on liittynyt myös Jutta Urpilainen, jonka uraa arvostaa moni tänä päivänä, niin minäkin. Lipposesta ja Halosesta puhumattakaan, jotka ovat konkareita superlatiivissa. Olikin ilo kuunnella kolmikon puheenvuoroja pitkästä aikaa.

Panelistit keskustelivat teemasta ”onko maailma nyt parempi paikka”? Positiivisina aiheina eteenpäin menosta esiin nousi sodan välttäminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen. Toisaalta viime aikojen yhä itsekkäämpi suurvaltapolitiikka, kansainvälisen yhteisön hajoaminen ja ilmastomuutos ovat suuria mustia pilviä. 

Pakolaisongelman välttämiseksi nosti Paavo Lipponen esiin Angela Merkelin ehdotuksen Afrikan ”Marshall -avusta”. Lipponen piti tärkeänä myös vahvistaa Eurooppaa, tarkoittaen yhteistyötä Unionissa. Halonen oli huolissaan mm. markkinoiden ohjauksen puutteesta kansainvälisellä tasolla ja Urpilainen ihmisoikeuksista sekä Afrikan hädästä.

Eihän tässä voi demarina muuta kuin yhtyä näihin hienoihin puheenvuoroihin. Samalla tunnustan: olen eduskuntavaaliehdokkaana 2019.

Säde Tahvanainen

-osaaja-