Robottiapulaisia?

Robotismi ja uusi työ ovat olleet teemoina, kun Vantaan kaupungin ystävyyskaupunkien edustajat Ruotsista ja Norjasta ovat vierailulla kotikaupungissani. Tottakai ystävyyttä ja pohjoismaista yhteenkuuluvaisuutta on ylistetty. Ja kyllä, on myös syöty hyvin ja nautittu seminaarista.

Viekö robotisaatio työpaikkamme? Mitä tilalle? Kuinka taata ihmisten toimeentulo ja asuminen tulevassa työelämän disruptiossa, luovassa tuhossa. Yhä korkeamman koulutustason merkitystä suorastaan huudetaan.

Tavalliset palkkatyöläiset tai akateemiset varmasti sopeutuvat, joustavat, kykenevät uudelleenkoulutukseen. Työmarkkinat muovautuvat ympäröivään todellisuuteen ja koulutus muuttuu yhä modulimaisemmaksi. Voit lisäkouluttaa itseäsi aina uudella ”lisäpalikalla” koko elämäsi. Hyvä niin. 

Vahvat pärjäävät, mutta vahvoja toimia tarvitaan niiden heikompien puolesta, jotka jo nyt etsivät toivotonta työpaikkaa sitä löytämättä nuorina eläköityen. Heidän määränsä saattaa jyrkästi kasvaa yhä voimistuvan osaamisvaatimuksen myötä. Apumiehen hommia ei enää ole. Vai onko sittenkin tulevaisuudessa? Robottien apulaisia?

Voisiko tekoäly ja robotisaatio olla tulevaisuudessa avain erityistä tukea tarvitsevien työllistämisen parantamisessa? Apulainen, joka ohjaa robottia, vahvistaa inhimillisen läsnäolon tarpeen? Kun jopa lääkärin diagnoosi on siirtymässä tekoälyn hoidettavaksi, miksi ei siis tekoäly voisi toimia tukea tarvitsevan työntekijän ”aivoina ja muistipankkina”.

Pelkkä robottiyhteiskunta ei kuitenkaan ihmisarvoa takaa, siihen tarvitaan ihmisiä!

Säde Tahvanainen

-osaaja-