Perheteesejä Antti Rinteen avaukseen

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ehdotti tänään valtakunnallista lapsiperhestrategiaa, lapsiperheköyhyyden kitkemistä ja ennaltaehkäisyyn panostamista. Hän myös ehdotti tavoitteeksi ettei yksikään lapsi joudu perheen pahoinvoinnin vuoksi sijoitetuksi. 

Hyviä tavoitteita. Konkreettisten eväiden löytäminen ongelmien ratkaisuun vaatii kuitenkin paljon työtä. Vanhoilla resepteillä ei pärjätä. Strategioita on tehty Suomessa vuosikymmenten mittaan paljon. Niiden vaikuttavuus on kuitenkin jäänyt liian heikoksi. 

Tarvitaan uusia toimintamalleja niin perheiden tukemiseksi, varhaiskasvatuksen ja peruskoululaisten kasvun sekä oppimisen tueksi, mielenterveyden haasteiden selättämiseksi. 

Erityisopettajan työssä näen reaalitodellisuuden joka pöivä. Asiantuntijat hoitavat kukin omaa ”viipalettaan”. Perhe kiertää palvelusta toiseen eikä asia välttämättä etene. Tai vastaus vaikkapa nuorisopsykiatrisella on ”koulu ja sosiaalitoimisto hoitaa”. Moniammatillisuus ja välineet jäävät puuttumaan. Perheet ja lapset tarvitsevat tukea aiemmin ja ei -syyllistävää -toimintaotetta.

Kasasin kokemuksieni pohjalta muutaman ”lapsiperhestrategisen teesin”:

1. Perheiden tuessa keskitytään ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja positiiviseen toimintaotteeseen. Säädetään subjektiivinen oikeus kotipalveluun, kun perheessä on todettu erityisen tuen haasteita. Lisäksi Hackneyn -mallin -tyyppinen sosiaalityön muutos viedään läpi kaikissa kunnissa. Panostetaan jokapäiväisen elämän tukemiseen ongelmiin jälkikäteen reagoivan toimintamallin sijaan.
2. Lasten ja nuorten psykiatrisen tuen pääsy turvataan hoitotakuun avulla. Eli ”avataan piikki” palvelulle, myönnetään maksusitoumus tai palveluseteli ellei palvelua muutoin saa, kun on välitön tarve. 
3. Kouluille tuodaan sosiaalityö, nuorisotyö ja psykiatrinen tuki. Esiopetukseen ja alakouluun panostetaan lisäämällä diagnostiikkaa ja varhaista tukea, jotta oppimiseen sekä itsetuntoon vaikuttavat tekijät saadaan selville mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lasten annetaan muutoinkin kypsyä alkuopetuksessa pidempään ennenkuin siirrytään ylemmille luokille. 
4. Pajatoiminta käynnistetään kuntatasolla lasten ja nuorten harrastetoimintana lähellä kotia. Näin ei niin liikunnalliset tai erikoisharrasteisiin sitoutuvat pääsevät vapaatavoitteisen toiminnan piiriin maksutta.
5. Valtakunnallisesti käynnistetään liikunnan yleisseuratoimintaa tukeva hanke. Myönnetään rahoitusta ohjaajien palkkaamiseen ja toimintakustannuksiin. Edullinen liikuntaharrastus edesauttaa hyvinvointia.
6. Annetaan vertaistukitoimintaa harjoittaville järjestöille erillisrahoitus perheiden maksuttomaan kummi/varamummi-/varapappatoimintaan. Monelta puuttuvat ihan tavalliset tukiverkostot, jotka olisivat erityisesti pikkulapsivaiheessa tärkeitä. Toimintaa koordinoidaan yhdessä neuvoloiden kanssa.
7. Toteutetaan toisen asteen pakollisuus mikä auttaisi sekä nuoria tsemppaamaan itselleen tutkinnon että pakottaisi koulutusjärjestelmän etsimään syrjäytymisriskissä olevien oppimista tukevia toimintamuotoja.
8. Nuorisotakuu alle 25 -vuotiaiden työllistämiseksi otetaan uudelleen käyttöön. Jokainen pakollisen toisen asteen läpikäynyt työllistetään  valmistumisen jälkeen.
9. Nuorten omien toimintaryhmien ja vertaisryhmien toimintaan annetaan erillisrahoitus. He saavat itse ideoida ja toteuttaa toimintaa.
10. Kysytään perheiltä itseltään mitä tukea he tarvitsevat ja tarjotaan sitä heille.

Mistä rahoitus? -lastensuojelukulujen radikaalista vähenemisestä. Esimerkiksi Vantaalla reilu 400 miljoonan euron perustason sote -menoista yli 50 miljoonaa menee lastensuojeluun. 

Säde Tahvanainen

-osaaja-