Opettajan arkea

Koulut alkavat. Tämän open työ alkoi veso -päivien merkeissä ja myös rätti kädessä sekä pulpetteja nostellen. Puunasimme kiireellä paikkoja kuntoon. Pieniä ja isompia koululaisia kirmaa torstaina taloon.

Koulumme oli muuttokuvioiden vuoksi lähes kaoottisessa tilassa kahta päivää ennen oppilaiden tuloa. Opettajien säntillisyydellä saatiin kaikki valmiiksi viime hetkellä. Tottakai opetusta on hyvän aikaa valmisteltu syksyä varten muutoinkin, kukin oppilaidensa tarpeiden mukaisesti. 

Meille opettajille kaoottinen työn aloitus muistuttaa kuinka niukkuuden jakaminen on perusopetuksen arkea. Toki varmasti myös muilla työpaikoilla. Avatakseni opettajan työn arkea ajattelin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin resursseista, varsinkin, kun kikyn varjolla ”paisuvaa julkista sektoria” syytetään paisumisesta.

Rättisulkeiset meillä oli, koska luokkahuoneen muutoksen vuoksi syntyvän kaappien ja lokerikkojen siivoustarpeen hoitaa opettaja itse; saa taikoa jostain pesuaineetkin. Siivooja ei voinut luovuttaa tilkkaakaan, kemikaaliasetus kuulemma kieltää. Siivousluutun sain sentään kerjättyä talon puolesta. Onneksi kotitalousopelta löytyi lopulta pullo yleispesuainetta.

Toimistotarvikkeet on myös menokohta, jota ei oikeasti koulujen budjetissa ole. Hajonneen nitojan tilalle ei löydy uutta, joten ehkä tuon kotoa. Parempi tuoda myös vanhoja muovitaskuja ja klemmareita, sillä ne ovat luksuhyödykkeitä. Tosin varsin tarpeellisia asiapapereiden säilyttämisen kannalta.

Lyijykyniä on tunnetusti aina mitoitettu yksi per oppilas. Jotta selviäisin erityisluokan arkityön aineellisista tarpeista hamstraan kymmenen ylimääräistä lyijykynää pahan päivän varalle. Emme anna kyniä kotiin, jonne ne unohtuisivat. Antamalla kynät päivän aluksi ja keräämällä ne päivän päätteeksi pois säästyy kyniä ja kumeja pitkälle talveen. Talven mittaan tällä setillä pärjätään, jos ei satu kovin monta ”pahaa päivää”, jolloin kynä katkeaa raivonpuuskassa. Sen verran oli kouluun ostettu myös muita kirjoitusvälineitä, että uskallan lisäksi ottaa pari mustekynää ja muutaman muistilehtiön. 

Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Jos aineistohankintojen arvo liikkuu noin  300 eurossa (10 oppilaalle), niin siitä voi vetää johtopäätöksiä oppimateriaalien tuoreudesta. Pystymme hankkimaan fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan työkirjat, lisäksi sain uskonnon digiaineiston lisenssin. Eipä erityisopetuksessa aivan joka työkirjaa voisi käyttääkään, useimmat ovat liian moniselkoisia. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.

Eli tänäkin lukuvuonna saan käyttää luovuutta ja pärrätä illat netissä aineiston metsästyksessä. Onneksi sieltä löytyy paljon materiaalia, josta voi muokata sopivaa. Vaatii perslihaksia saa silmät väsyneenä katsomaan kieroon, mutta oppii myös itse paljon. Onneksi on myös hyvä työyhteisö ja mukavat kollegat, niillä eväillä jaksaa pitkälle.

Hyvää kouluvuoden aloitusta niin oppilaille kuin opettajille!

Säde Tahvanainen

-osaaja-

ps. Niukkuutta jaetaan myös ammatillisessa koulutuksessa, josta hallitus on leikannut 220 miljoonaa. Opettajia on irtisanottu kohtuuton määrä ja koulutusreformia toimeenpannaan työpaikoilla. Nyt hallitus osoittaa ”armollisuudessaan” peräti 15 miljoonaa lisärahaa reformin toimeenpanoon. Kyllä huolestuttaa opetuksen laadun tulevaisuus.