Opettajan arkea

Koulut alkavat. Tämän open työ alkoi veso -päivien merkeissä ja myös rätti kädessä sekä pulpetteja nostellen. Puunasimme kiireellä paikkoja kuntoon. Pieniä ja isompia koululaisia kirmaa torstaina taloon.
Koulumme oli muuttokuvioiden vuoksi lähes kaoottisessa tilassa kahta päivää ennen oppilaiden tuloa. Opettajien säntillisyydellä saatiin kaikki valmiiksi viime hetkellä. Tottakai opetusta on hyvän aikaa valmisteltu syksyä varten muutoinkin, kukin oppilaidensa tarpeiden mukaisesti.
Meille opettajille kaoottinen työn aloitus muistuttaa kuinka niukkuuden jakaminen on perusopetuksen arkea. Toki varmasti myös muilla työpaikoilla. Avatakseni opettajan työn arkea ajattelin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin resursseista, varsinkin, kun kikyn varjolla ”paisuvaa julkista sektoria” syytetään paisumisesta.
Rättisulkeiset meillä oli, koska luokkahuoneen muutoksen vuoksi syntyvän kaappien ja lokerikkojen siivoustarpeen hoitaa opettaja itse; saa taikoa jostain pesuaineetkin. Siivooja ei voinut luovuttaa tilkkaakaan, kemikaaliasetus kuulemma kieltää. Siivousluutun sain sentään kerjättyä talon puolesta. Onneksi kotitalousopelta löytyi lopulta pullo yleispesuainetta.
Toimistotarvikkeet on myös menokohta, jota ei oikeasti koulujen budjetissa ole. Hajonneen nitojan tilalle ei löydy uutta, joten ehkä tuon kotoa. Parempi tuoda myös vanhoja muovitaskuja ja klemmareita, sillä ne ovat luksuhyödykkeitä. Tosin varsin tarpeellisia asiapapereiden säilyttämisen kannalta.
Lyijykyniä on tunnetusti aina mitoitettu yksi per oppilas. Jotta selviäisin erityisluokan arkityön aineellisista tarpeista hamstraan kymmenen ylimääräistä lyijykynää pahan päivän varalle. Emme anna kyniä kotiin, jonne ne unohtuisivat. Antamalla kynät päivän aluksi ja keräämällä ne päivän päätteeksi pois säästyy kyniä ja kumeja pitkälle talveen. Talven mittaan tällä setillä pärjätään, jos ei satu kovin monta ”pahaa päivää”, jolloin kynä katkeaa raivonpuuskassa. Sen verran oli kouluun ostettu myös muita kirjoitusvälineitä, että uskallan lisäksi ottaa pari mustekynää ja muutaman muistilehtiön.
Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Jos aineistohankintojen arvo liikkuu noin 300 eurossa (10 oppilaalle), niin siitä voi vetää johtopäätöksiä oppimateriaalien tuoreudesta. Pystymme hankkimaan fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan työkirjat, lisäksi sain uskonnon digiaineiston lisenssin. Eipä erityisopetuksessa aivan joka työkirjaa voisi käyttääkään, useimmat ovat liian moniselkoisia. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.
Eli tänäkin lukuvuonna saan käyttää luovuutta ja pärrätä illat netissä aineiston metsästyksessä. Onneksi sieltä löytyy paljon materiaalia, josta voi muokata sopivaa. Vaatii perslihaksia saa silmät väsyneenä katsomaan kieroon, mutta oppii myös itse paljon. Onneksi on myös hyvä työyhteisö ja mukavat kollegat, niillä eväillä jaksaa pitkälle.
Hyvää kouluvuoden aloitusta niin oppilaille kuin opettajille!
Säde Tahvanainen
-osaaja-
ps. Niukkuutta jaetaan myös ammatillisessa koulutuksessa, josta hallitus on leikannut 220 miljoonaa. Opettajia on irtisanottu kohtuuton määrä ja koulutusreformia toimeenpannaan työpaikoilla. Nyt hallitus osoittaa ”armollisuudessaan” peräti 15 miljoonaa lisärahaa reformin toimeenpanoon. Kyllä huolestuttaa opetuksen laadun tulevaisuus.
”hallitus on leikannut 220 miljoonaa.”
Hallitus taas väittää lisänneensä opetukseen..
”Kokoomus haukkuu opposition haukut: ”Perusopetuksesta ei ole leikattu euroakaan”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/20171203220057…
Ilmoita asiaton viesti
Voi voi. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka kävi ensimmäisenä peruskoulun. Ekan luokan kävin kansakoulua. Voi miten mukavaa oli saada ensimmäiset aapiset ja kynät. Erityisesti sinipuna-kynä on jäänyt mieleen.
Kun tulimme vähän vanhemmiksi, koulun puolesta oli tarjota iso kasa erilaisia nuorten romaaneja, joita saimme viedä kotiin luettavaksi. Tämä kuului äidinkielenopetukseen. Lisäksi koulusta löytyi myös kirjasto, jota sai käyttää vapaaehtoisesti.
Jokunen vuosi sitten työskentelin kirjakaupassa. Kauppaan tuli eräs opettaja, joka kertoi ettei kaupungilta tai valtiolta saa rahaa kaunokirjallisuuden ostamiseen. Koulun vanhempainyhdistys oli jollakin tempauksella kerännyt sen verran rahaa, että opettaja pystyi ostamaan nuorenkirjoja oppilailleen.
Onko Suomi oikeasti köyhempi kuin 70-luvun puolivälissä, vai olisiko arvomaailma radikaalisti muuttunut? Turha itkeä lasten ja nuorten huonoa lukutaitoa, jos lukemiseen ei edes kannusteta.
Ilmoita asiaton viesti
Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka osti oppikoulussa koulutarvikkeensa itse (siis vanhemmat ostivat) ja kouluruoastakin joutui maksamaan jokusen lantin.
Suuri oli ihmetys, kun siirryin toiselle paikkakunnalle muuton johdosta viimeiseksi perusopetusvuodeksi peruskoulun 9. luokalle. Yhtäkkiä kaikki olikin ilmaista.
Ilmaiselle suuri miinus on se, että ilmaista ei myöskään arvosteta.
Maksullisessa oppikoulussa ei ollut henkisesti muista jälkeen jääneitä häirikköoppilaita. En ainakaan omasta opinahjostani sellaisia muista. Ehkä lystin maksavat vanhemmat ja sen aikuiset opettajat vain vaativat enemmän tai sitten ajat olivat muutoin toisenlaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös blogistin mainitsemat ongelmat ole kuntapäättäjien ratkaistavissa? Ei muuta kuin tahtotilaa. Demarit on suurin ryhmä Vantaan kaupungissa, jos ei sillä saada päätöksiä aikaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen ongelmia ratkomaan niin miten sitten?
Valtion erityisrahoituksellako? Ei Imatralla tuollaisia ongelmia ole, vaikka demarit on melkein yksistään suurin puolue.
Ilmoita asiaton viesti
En työskenhele Vantaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Mutta Vantaalla nämä asiat on kunnossa?
Kuntapäättäjien asiahan tämä.
Ilmoita asiaton viesti
Opettajan ammatti on ainoa, jossa varastetaan kotoa ja viedään työpaikalle.
Tutustupa muuten ma.fi – yläluokkien matematiikan nettiaineistoon. Se on kotimaista työtä, maksuton ja erittäin toimiva.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä stä on varsinainen asiantuntija tässäkin asiassa.
Oppilaiden mukaan jotkut opettajat ovat aivan käsittämättömän hyviä ja valmistavia yo-kokeeseen asti ja toiset taas eivät.
Vertaililua voi tehdä vaikkapa IB tutkintojen kansainvälisten tilastojen kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdoitkohan lukea edes tuota kirjoitustani? Lienee epäpätevä opettaja, jos kertoo kuinka niukka on koulujen budjetti?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Hyvin moni opettaja tuo materiaalia ja vaikka mitä koululle kotoa, että olisi edes jotain mitä työstää.
Pitää käydä tuolla matematiikka.fi -sivustolla -kiitos vinkistä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Säde, Suomen koulujärjestelmä lienee kilpailukykyinen ja laadukas ja siitä kiitos on suuri sen toteuttajille.
Kuitenkin pojat jäävät yhä useammin yhteisön ulkopuolelle työpaikkojen puuttuessa.
Jotakin on silti pahasti pielessä ja koulutuilla naisilla on jatkossa hankaluutensa hankkia asianmukainen puoliso.
Ilmoita asiaton viesti
En arvostellut kirjoituksessani opetuksen laatua, vaan olosuhteita ja resursseja, joissa/joiden avulla opetushenkilöstö ja oppilaat työskentelevät. Jossain paikoin ne on toteutettu nykyajan vaatimusten mukaan, mutta usein ne eivät ole priimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin _varastetaan_ kotoa?
Itse ainakin tykkäsin kotona miettiä asioita ja työpaikalla sitten meni nopeasti ja helposti asiat läpi opetuksen suhteen. Oma valinta ainakin kohdaltani. Mutta opettajille maksetaan oppituntien valmistelusta myös.
Jos yläasteen open virkatunnit, vaikka joku 22 pidät, niin kyllä sitä ehtii fundeerata jos vaikka perjantaina on 2 oppituntia.
Ilmoita asiaton viesti
Luuletko sinä, että opettajan työt rajoittuvat vain oppitunteihin?
Ilmoita asiaton viesti
No oon opettanut 15 vuotta. Tosin vaan 2v yläasteella.
EDIT:
Ja tottakai opettajan oletetaan tekevän muuta kuin opettavan, jos virkatunnit on vaikka se 22. Normiviikko työntekijällä on 38h tai 40h ja näin oletetaan myös opettajan työskentelevän, että käyttää sen 40 tuntia viikossa työhönsä.
Ilmoita asiaton viesti
Lisään vielä että opettajan ”pitkät kesälomat” ovat harhaa. Ihan normaalit lomat kuntasektorilla ja muu kesäaika on töitä. Mutta toki opettajat ottavat pitkät opetuksettomat ajat helposti ”lomana”.
Ilmoita asiaton viesti
No voi hellanjettas… Miten ihmeessä pärjättiinkään aiemmin, kun oli aidosti pulaa rahasta ja oppilaitakin moninkertaisesti Tahvanaisen aikoihin verraten.
Ilmoita asiaton viesti
Joillekkin se on todella ilmaista kun saavat vielä opintotukeakin perusopintoihin. Toista se on työssäkäyvien lapsilla jotka eivät saa edes peruskoulun jälkeisiin opintoihin tukea kun ”vanhemmat tienaa liikaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Tässäpä näyte erään opettajan arjesta joka julkaissut lukion oppilaiden käytettäväksi sivuston englannin kielen opiskelua varten. Että näinkin laajasti voidaan työlleen omistautua :
https://markkuperala.com/
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä opettajissa ihailen tuota jakamisen kulttuuria. Kokeneet opettajat pääsevät vähällä, nuoret käyttävät enemmän aikaa. Kun on yhteinen aineisto vapaasti käytössä, niin kaikki voittavat.
Olen tuottanut vapaaseen käyttöön itsekin paljon opintomateriaalia. Ei se ole ollut minulta pois.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin toivon jakamisen kulttuuria yhä enemmän opetustyöhön. Aineistothan vain parantavat laatuaan mitä useampi niitä on muokannut
Ilmoita asiaton viesti
Kouluvuoden alkaessa toivomus vanhemmille: Älkää opettako lapsianne halveksimaan pysähtymiskieltomerkkiä linja-autojen pysähtymispaikalla.
Ilmoita asiaton viesti