Ilmasto pelastuu vain teoilla

Koko maailma pohtii planeettamme tulevaisuutta. Jokainen haluaa sen pelastaa, mutta vain harva pystyy yksin tekemään niin suuria valintoja, että todella kokisi vaikuttavansa. Kuitenkin niin vanhat kuin erityisesti nuoret ovat todella huolestuneita tulevaisuudesta. On aika toimia.

Nuorten mielipide tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksesta heijastelee yhteiskunnallista keskustelua. Tämä näkyy tuoreessa nuorisobarometrissa, joka mittaa nuorten asenteita yhteiskunnallisiin asioihin ja arvoihin.

Nuorten luottamus tulevaisuuteen on radikaalisti heikentynyt maapallon tulevaisuuden osalta. Valoisana sen näkee vain kolmannes. Onneksi huoli on saanut nuoret toimimaan. He ottavat aktiivisesti kantaa ja lähtevät nuorten ilmastomarssilla tulevana perjantaina.

Koululta, jossa opetan, on myös marssille lähteviä nuoria. Rehtori on antanut luvan vapaan myöntämiseen näille maailmanparantajille. Sydämeni muljahti lämpimästi mielihyvästä, kun aamulla avasin asiaa koskevan rehtorin viestin. Nuoret vaikuttavat tulevaisuutensa puolesta. Heidän äänensä tuleekin kuulua.

Nuoret viestittävät, että ilmasto ei pelastu julistuksilla, vaan konkreettisilla teoilla. He ovat kyllästyneet odottamaan tekoja. Sopimuksia maailman pelastamiseksi on tehty ollut viimeisen kolmenkymmenen ajan. Maailman ensimmäinen ilmastosopimus solmittiin 1994 Berliinissä, mutta vasta vuoden 2005 Kioton pöytäkirja sitoi maita oikeudellisesti vähentämään päästöjä. Dohan sopimuksessa sovittiin Kiotolle jatkokausi 2012 -2020, mutta harvat maat sitoutuivat siihen. Sen sijaan Pariisin sopimuksella 2015 luotiin uusi oikeudellisesti kattava sopimus päästövähennykseen. Nuorempi Bush ja nyt Trump käytännössä irtisanoutuivat sopimuksista. Maailman mahtivaltiot eivät saa mitään riittävästi aikaan.  Onneksi kuitenkin ruohonjuuritasolla tapahtuu muutoksia.

Euroopan Unioni on omalla politiikallaan kyennyt viemään tavoitteita eteenpäin luomalla mm. päästökauppajärjestelmän 2003 sekä EU:n omat ilmasto –ja energiastrategiansa. EU on sitoutunut vähentämään päästöjään 40 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Suomen kansallinen vähennystavoite on 39 %.

Suomessa myös kunnat ovat tehneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Suurista kunnista valtaosa on asettanut tavoitteeksi hiilivapauden vuoteen 2030 tai 2035 mennessä. Ne panostavat kaupunkisuunnittelussa tiiviyteen ja tehokkuuteen, eli liikkumisen ja energiakäytön kannalta säästäviin ratkaisuihin. Oma kotikaupunkini Vantaa on laatinut resurssiviisauden tiekartan, jolla ohjataan tulevaa kehitystä ja kaupungin suunnittelua.

Kaupungit myös satsaavat pyöräilyn laatuverkostoon ja lihasvoimalla liikkumiseen. Kaupan ja palveluiden sijoittumista asutuksen lähelle suositaan. Vihertehokkuus korostuu suunnittelussa, eli riittävän vihreän ja sadetta läpäisevän pinta –alan varaaminen tonteille. Tämä luo puskuria myös tulevaisuuden lisääntyvälle sateisuudelle ja tulvien ehkäisylle.

Meille on myös tarjottu ratkaisuksi kasvispainotteisempaa ruokavaliota ja sähköautoja. Tiivis asuminen, lähiviljely, etätyö ja kiertotalous ovat nähdään tulevaisuutena. Näitä kaikkia toimia tarvitaan. Tarvitaan myös vielä kunnianhimoisempia tavotteita.

Vapaaehtoisuudella saadaan yleistä tietoutta kohotettua. Sen sijaan tehokkaat toimet vaativat normitusta ja jonkinlaista pakkoa. Aika harva muistaa arjessa noudattaa kovin tiukasti ilmastomyönteistä käyttäytymistä ellei jokin kiihoke, esimerkiksi taloudellinen seuraamus, saa ajattelemaan vaihtoehtoja.

Ihmiset pitävät em. vaihtoehtoa kalliina. Tämä on kuitenkin maailman kansantalouksille edullinen hinta suhteessa niihin peruuttamattomiin muutoksiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa. Jo 1,5 asteen lämpeneminen aiheuttaa vakavia seuraamuksia ja ekokatastrofeja. Kahdessa asteessa ongelmat kaksinkertaistuvat. Pahimmissa uhkakuvissa aavikoitumisraja nousee tulevaisuudessa Keski –Eurooppaan. Tällainen skenaario tarkoittaisi myös siis nyt hyvinvoivassa Euroopassa valtavan ekologisen ongelman.

Tämän vuosisadan toisella puoliskolla Espanjassa ja Portugalissa tapahtuisi 40 -60 % romahdus veden saantiin ja myös eteläisin Italia ja Kreikka sekä Turkki kärisisivät samasta ongelmasta. Välimeren maiden alueella vettä vaativien kasvien tuotannon vähenisi radikaalisti ja samanlaisia muutoksia olisi myös Keski –Euroopassa mm. talvivehnän tuotannossa. On aika selvää, että meitä uhkaa massamittainen pakolaisuus, nälkä, vesipula, konfliktit ja sodat ellei kehitystä saada muutettua.

Meidän on pelastettava ilmasto ja kyettävä luomaan nuorille toivo paremmasta. Päättäjien on osattava katsoa oman sukupolvensa yli ja annettava nuorten äänestää omasta tulevaisuudestaan. Lyhytnäköisestä oman vaalikauden mittaisesta päätöksentekokulttuurista on päästävä vastuulliseen seurauksia arvioivaan pitkän tähtäimen ajatteluun.

Ja me keski –ikään tai varttuneempaan ikään ehtineet kannamme myös huolta lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta. Pro ilmasto!

Säde Tahvanainen

-osaaja-