Köyhyys ja kaltoinkohtelu ruokkii nuorisorikollisuutta

Kai Mykkänen julisti tällä viikolla, että sosiaaliturvaa on leikattava puoli miljardia. Samaan aikaan otsikoissa on ollut nuorisorikollisuuden kasvu lähiöissä. Oppositio vaatii perussuomalaisten suulla puuttumista asiaan ja esitti epäluottamusta asiasta hallitukselle. Pamppulinja valtaa yhteiskuntapolitiikassa alaa.

Nuorten häiriökäyttäytymiseen ja rikollisuuteen on puututtava määrätietoisesti. Varmasti tarvitaan myös kriminaalipoliittisia toimia, mutta pamppulinja ei varmasti ole se oikea.

Asiantuntijat korostavat perheille suunnatun tuen terapeuttisten menetelmien merkitystä nuorisorikollisuuden kitkemisessä. Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksen ”Kuka vastaa nuorten rikoksiin: Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin” todetaan, että rikoskierre pysäytetään tehokkaammin tuella kuin rangaistuksilla pelottelemalla.

Merkittävää nuorisorikollisuuden taustasyiden ymmärtäminen. ”Toistuvasti rikoksia tekevien nuorten taustalla on kasautuvaa huono-osaisuutta mutta myös vertaissuhteisiin liittyviä ongelmia ja väkivaltakokemuksia.”

Paraneeko siis nuorisorikollinen vain rangaistusten koventamisella? Paranevatko ongelmamme sosiaaliturvaleikkauksilla, jotka lisäävät huono-osaisuutta? Ei varmasti. Saamme kyllä vankilat täyteen nuoria oppimaan ”syvärikollisuuden taitoja”.

Nuorten auttamisessa korostuu pitkäjänteisen työn merkitys, kokonaisvaltainen tuki arjessa. Asiantuntijaselvitykset osoittavat, että ennen kaikkea nuoret haluavat ympärilleen välittäviä aikuisia ja ohjaajia, jotka ymmärtävät heidän kokemuksiaan. Tuki ja palvelut ovat kuitenkin pirstaleisia ja vaikutuksia ei seurata. Kuntoutukseen ja tukeen pitäisi panostaa nykyistä enemmän.

Peruskoulussa vuosia toimineena erityisluokanopettajana tunnistan hyvin nuorten häiriökäytöksen juurisyyt ja varhaisen puuttumisen merkityksen. Nuoret eivät muuta käytöstään jälki -istunnolla tai muilla rangaistuksissa ja jatkuva ”jänkytys” ei auta. Sen sijaan pitkäaikainen sitkeä työ luottamusta rakentavalla otteella toimii. Aikuisen on oltava ymmärtävä mutta samalla jämäkkä. Seuraamuksia törttöilystä pitää olla, mutta ainoana keinona valuu kankkulan kaivoon.

Kaiken kaikkiaan on myös kiinnitettävä huomiota nuorisorikollisuuden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Nuorten (15-16 vuotiaiden) rikoskäyttäytymisen trendi on ollut 2000 -luvulla laskussa. Tutkijat havaitsivat nuorisorikollisuudessa kaksi laskukautta, joista ensimmäinen 1990-luvun lopun 2000-luvun alun tienoille, jolloin nuorten varkaudet laskivat selvästi. Toinen laskukausi ajoittui vuoden 2012 jälkeen, jolloin myös väkivaltatapausten määrä väheni. (Markus Kaakinen & Matti Näsi, Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995 -2020)

Nuorisorikollisuuden laskut ajoittuvat noususuhdanteeseen. Lama-aika ja poikkeusolot sen sijaan lisäävät nuorison pahoinvointia ja rikollisuutta. Nyt 2022 nousseiden lukujen selitys liittyy poliisin mukaan korona -aikaan, varmasti myös sodan aikaansaama stressi sekä hintojen nousu kiristää perheiden tilannetta.

Myös Kaakinen ja Näsi korostavat nuorille suunnattavan tuen merkitystä. Heidän mukaansa isolta osalta on saatu nuorisorikollisuutta vähennettyä, mutta toistuviin rikoksiin syyllistyvien nuorten auttamisessa ei ole onnistuttu. ”Nimenomaan paljon ja vakavia rikoksia tekeville nuorille suunnatut interventiot ovat keskiössä, jos halutaan puuttua rikosmäärine kehitykseen”, tutkijat toteavat.

Eduskuntavaalien alla kärjistyvä keskustelu lietsoo vastakkainasettelua. Nuorisorikollisuus on herkullinen aihe luoda pelon ilmapiiriä ja hankkia kannatusta. Toivon, että vastuulliset poliitikot eivät siihen syyllistyisi.

Tottakai on reagoitava mahdollisimman pian vallitsevaan tilanteeseen, mutta perheiden auttaminen ja nuorten tukeminen on oltava ensisijaisia keinoja. On myös tarkkaan harkittava seuraavan hallitusohjelman säästökohteita. Huono-osaisuutta lisäävät säästökohteet satavat nuorisorikollisuuden laariin. Emme varmaan halua Ruotsin tielle?

 

Säde Tahvanainen

Erityisopettaja, aikuiskouluttaja

Eduskuntavaaliehdokas 2023

 

Lähteitä;

Kuka vastaa nuorten rikoksiin?: Ammattilaisten ja nuorten näkökulmia palveluihin. Haikkola, Lotta; Hästbacka, Noora; Pekkarinen, Elina. 2019.

Kuka vastaa nuorten rikoksiin? : Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin – Tieto käyttöön (tietokayttoon.fi)

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys ja tekomäärät Suomessa 1995 -2020. Kaakinen Markus ja Näsi Matti. Kriminologia 1 (1/2021). 109017-Artikkelin teksti-196961-2-10-20210524.pdf

sadetahvanainen72
Sosialidemokraatit Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Vantaalainen valtuutettu, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja sekä aluevaltuutettu. Pitkän linjan poliitikko, joka on toiminut kansanedustajana ja perehtynyt erityisesti koulutuspolitiikkaan sekä sote -politiikkaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu