Kun muisti menee

Jokaisella meistä on kokemusta, että muisti hetkeksi menee. Miltä silloin tuntuu? – avuttomalta, hetkeksi tulee hätääntynyt olo, joutuu pahoittelemaan kanssaihmisille asian unohtumista. Olemme helpottuneita, kun tilanne lopulta kääntyy normaaliksi.

Lyhytaikainen muistinmenetyksen tilanne on todennäköisesti syntynyt stressin ja kuormituksen vuoksi. Kun  muisti alkaa oikeasti rapistua sairauden johdosta, on hätäännys ja ahdistus arkipäivää. Taudin alussa sairastunut itse tiedostaa tulevan, sen edetessä tilanne kääntyy omaisten kasvavaksi huolenaiheeksi.

Olen seurannut useiden ystävieni kautta monen muistisairaan elämänpolkua. Toisilla polku on ollut pitkä ja tasainen, osalla hyvin raju ja raastava.

Muistisairaan rinnalla kulkeminen on raskasta, kun rakkaan ihmisen elämänliekki hiipuu ja persoonallisuus muuttuu. Useimmat myös toimivat omaishoitajina, haluavat antaa mahdollisuuden asua kotona niin pitkään kuin mahdollista.

Niin kauan kun muistisairas asuu kotonaan, läheiset, usein puoliso, huolehtii sairaan asioista; valvoo aterioinnit, huolehtii lääkärissäkäynneistä, siisteydestä ja vaatetuksesta. Huoli on jatkuvaa, varuillaan olo on ympärivuorokautista. Vapaapäiviä on vähän.

Siinä vaiheessa, kun muistisairaan asuminen kotona käy mahdottomaksi, on usein omaisilla suuri taistelun paikka. Liian moni joutuu vaatimalla vaatimaan tehostetun palveluasumisen paikkaa läheiselleen. Varsinkin kodin lähelle sijoittuvaan palveluasumiseen on pitkät jonot ja paikan vaihtaminen vaikeaa. Tehostetun palveluasumisen paikkoja on yksinkertaisesti liian vähän.

Suomessa on diagnosoitu muistisairaus noin 200 000 ihmisellä. Joka vuosi sairastuu 15 000. Muistisairauksien on todettu kansansairauksina lisääntyvän. On siis aika ryhtyä ennakoimaan tulevaa. Omaishoito on inhimillistä ja myös taloudellisesti järkevää. Omaisten jaksamisen varaan emme voi kuitenkaan laskea, palveluasumista on rakennettava lisää.

Tarvitaan myös uusia palvelumuotoja. Muistikylien rakentaminen olisi yksi tarpeellinen uudistus. Hollannissa on kehitetty asumisen malli, jossa rajatulla ”kyläalueella” 150 muistisairasta voi elää kuin normaalissa yhteisössä eri palveluineen ja ravintoloineen.

Myös Suomessa on aloitteellisuutta muistikylien suhteen. Helsingin Sanomat uutisoi 2020 Koskelan sairaalaan suunniteltavasta muistikylästä. Vantaalla sosialidemokraattinen valtuustoryhmä teki myös aiheesta aloitteen.

Suomessa tulee tietenkin rakentaa oma malli muistikylästä. Valtiovallan tulisi olla tässä aktiivinen, sillä hyvinvointialueilla ei ole investointimahdollisuutta ilman valtionvarainministeriön lupaa.

Laitetaan pyörät pyörimään tässä asiassa pyörimään vielä, kun muistetaan!