Terveydenhuollon tilanteen selvittämiseksi tarvitaan kansallinen kriisiryhmä

Kun 1990 -luvulla painittiin suurtyöttömyyden oloissa, ehdotti Tasavallan Presidentti Ahtisaari kansallisen työllisyystyöryhmän, eli suomeksi sanottuna kriisiryhmän, perustamista. Niin toimittiin. Työllisyystoimet nostettiin kansallisesti kaikkein tärkeimmäksi poliittiseksi tavoitteeksi ja kriisi ratkaistiin.

Nyt olisi mielestäni kriisiryhmän perustamisen paikka terveydenhuollossa. Pitkittyneet ongelmat niin jonojen, akuutin päivystysvalmiuden, mutta nyt myös jopa erikoissairaanhoidon lääkärityövoiman suhteen ovat räjähtäneet käsiin. Erittäin huolestuneina ja suorastaan pelokkainakin saamme lukea milloin minkäkinlaisista vaaratilanteista tai henkilöstövajeesta.

Kriisiryhmä tulisi koota kansallisesti parhaasta asiantuntemuksesta sosiaali -ja terveydenhuollosta. Tutkijoiden, korkean tason virkamiesten, mutta myöskin terveystaloustieteen asiantuntijoiden yhteistyöllä voitaisiin saada oikeanlainen tilannekuva aikaan. Voitaisiin saada myös suosituksia toimintaohjeiksi juuri perustetuille hyvinvointialueille. My ös sosiaalityön näkökulma tarvitaan mukaan.

Hyvinvointialueiden tehtävänä on rakentaa toimivat palvelut asukkaille. Niiden onnistuminen on kiinni paikallisen tason asiantuntijoiden osaamisesta ja myös päättäjistä. Onko alueilla riittävästi näkemystä uudistusten tarpeista ja innovaatiokykyä luoda uutta? Uskon, että alueilla kykyä on, mutta myös kansallista ohjausta ja tukea tarvitaan.

Nykyisen hallituksen päätöstä lisätä hyvinvointialueiden rahoitusta budjetoidun päälle 500 miljoonalla eurolla on arvosteltu. Kriitikot väittävät lisäyksen  vain laiskistavan hyvinvointialueiden rahankäyttöä. Summa koostuu 350 miljoonan euron lisärahoituksesta ja 150 miljoonan euron erän aikaistamisesta tänä vuonna maksettavaksi hyvinvointialueille.

Hyvinvointialueiden rahoitus on tänä vuonna 22,5 mrd euroa.  Kuntien ja erikoissairaanhoidon yhteenlasketut vastaavat menot olivat vuonna 2021 yhteensä 21,1 mrd euroa. Nousua on tapahtunut, silti rahoitus ei kriisiytymisen vuoksi riitä. Hoitojonot kasvavat ja kustannukset nousevat.

Maamme hallituksen päätös antaa hyvinvointialueille yhteensä 500 miljoonaa  euroa ei sinänsä poikkea aikaisempien vuosien menettelyistä. Aikaisemmin me kuntapäättäjät jouduimme tekemään nuo lisärahoituspäätökset. Esimerkiksi kotikunnassani Vantaalla jouduttiin viime vuonna lisäämään sote -rahoitusta yli 50 miljoonaa kustannusylitysten vuoksi.

Jos jakaa siis tuon 500 miljoonaa noin 300 kunnalla ja huomioi kuntien koon, ollaan ihan normaalissa tilanteessa. Perusrahoitus ei riitä ja lisää on pakko antaa.

Eipäs -juupas -keskustelu ei auta mitään. Meidän on saatava neutraali ja riittävän laajapohjainen valtakunnallinen selvitys kokonaistilanteesta, jotta saamme kansalliseen keskusteluun paremman kuvan terveydenhuollon kokonaistilanteesta.