Torikansan talouspolitiikkaa
Poliittinen syksy käynnistyi, torikansa spekuloi markkinoilla: ”Onko taloutta hoidettu oikein”? Miten Suomelle käy?
Opposition hokema ylivelkaantumisesta on lyönyt läpi, näkyyhän se myös Kokoomuksen kannatusluvuissa. Taitavasti, kuin silmänkääntötempulla, on saatu luotua mielikuva, että oppositio olisi hoitanut kaiken ”täysin eri tavalla”. Onnittelut. Nyt kuitenkin on oppositiolla perustelujen aika.
Miten Kokoomus olisi hoitanut koronakriisin ja Ukrainan sodan aiheuttaman talouskriisin toisin? Leikkauspolitiikalla ja yritykset konkurssiin ajamallako? Niin hoidettiin edellinen suuri talousromahdus 1990 -luvun alussa.
Olin perkaamassa tuota satoa vuodesta 1995 eteenpäin. Muistan, kun istuin yrittäjätaustaisten kokoomuslaisten kanssa eduskunnan kuppilassa ja pohdittiin kuinka ”velka-armahduslaki” saataisiin eduskuntaan. Kärsimys oli kohtuuton, oma isänikin kuului noihin konkurssiin ajautuneisiin yrittäjiin.
Koronakriisi oli 90 -luvun toisinto, joka uhkasi kaataa satojatuhansia yrityksiä maassamme. Koko Eurooppa käynnisti tukitoimet ja elvytti. Suomi seurasi perässä. Akuutti kriisi pelastettiin ja turvattiin ihmisten toimeentulo.
Velka on vakava asia. Koomista tässä näytelmässä kuitenkin on, että oppositio huusi ensimmäisenä koronakeväänä kuin nälkäinen linnunpoikasten lauma ”lisää tukea, lisää tukea” yrityksille, kulttuurille, koulutukseen, terveydenhuoltoon. Hallitus teki työtä käskettyä. Velka lisääntyi.
Tätä kuorolaulua seuratessani hämmästyin, kun koronakevään jälkeen elokuun budjettiriihen koittaessa laulun sanat muuttuivat kuin taikaiskusta hokemaksi ”tuhlarihallitus”. Kun kriisi taas palasi, sanoitukseksi palasi ”tukea, tukea”..ja taas ”tuhlarihallitus, tuhlarihallitus”. Tätä eestaas eestaas -tahtia on menty koko vaalikausi.
Velka on maallemme aina ollut pelon aihe, lienee perua jättimäisistä sotakorvauksista ja itsenäisyyden menettämisen uhasta. On hyvä maksaa velkansa. On kuitenkin ikävää, että siitä on tehty pelottelun väline, joka vaikuttaa tavallisiin ihmisiin lamaannuttavasti. Se on vallankäyttöä omien päämäärien saavuttamiseksi.
Suomen on välttämätöntä löytää talouden tasapaino. Tarvitsemme 2020 -luvun ”Liisan listan” eli taloudenpitkän aikavälin sopeutusohjelman, jossa tasapainotustoimet hoidetaan oikeudenmukaisesti. Avaintekijä on talouskasvu ja hyvä työllisyys, mutta myös hyväosaisten ja pääomapiirien osallistaminen näihin talkoisiin.
Velan maksussa ei voi olla vapaamatkustajia!
Kyllä äänestäjiä luulisi kiehtovan enemmänkin oma toimeentulo kuin valtionvelka. Itse en voi äänestää hallituspuolueita ensi keväänä, ellei pienten työeläkkeensaajien taloudelliseen kurimukseen haluta puuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Pienten eläkkeensaajien talous on todellakin tiukalla. Tammikuussa tulee inflaation vuoksi merkittävästi suurempi korotus indekseihin. Tasokorotuksen tarve on silti ilmeinen. Paljon sairastavia auttaisi muutos lääkekulukaton omavastuuseen: siitä pitäisi tehdä pitkäaikaissairaille kertaluonteinen ja tarkastaa myös tulosidonnaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman verohelpotuksia eläkeläisille ensi vuodenvaihteen indeksikorotus jäänee nettovaikutukseltaan pienemmäksi mitä mediassa on hehkutettu.
Ilmoita asiaton viesti
No, korjattakoon sen verran aloittajaa, että varsinaisen leikkaamisenhan suoritti Lipposen ykköshallitus (kuuluisat Liisan listat). Ahon hallituksen tekemät leikkaukset jäivät varsin maltillisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä Liisan listat tunnen. Olin kansanedustajana kantamassa vastuuta Lipposen hallitusten aikaan 1995-2007.
Jos Ahon hallitus olisi pyrkinyt pelastamaan myös yritykset eikä vain pankkeja, olisi tilanne myöhemmin ollut varmasti toinen.
Ilmoita asiaton viesti