Mihin unohtui suostumus?

Olen käyttänyt aivan liikaa aikaa kuluneen viikon aikana sekä Twitterissä että muualla raivoten tästä aiheesta. Tapaus Risto/Marko/kyllä te tiedätte sen oikean nimen sai uuden kierroksen julkisuudessa kun lapsen äiti on tehnyt rikosilmoituksen Arman Alizadista ja Aleksi Valavuoresta. Ilmoitus eteni syytteeseen ja lähtee oikeuden käsittelyyn. Epäilen, että yksi syy miksi tämä tulee minua niin lähelle ja aiheuttaa minussa niin suuria tunteita on se, että olen itse sekä vastaanottanut että lahjoittanut sukusoluja. Etoo, oksettaa ja ahdistaa, että niin moni fiksuna pitämäni ihminen vaikuttaa ajattelevan, että on aika yksi hailee miten minua ja lastani oltaisiin kohdeltu lahjasoluprosessien läpi. Ajattelevatko nämä samat ihmiset, että on aivan sama vaikka lääkäri olisikin ruiskuttanut omia siittiöitään sisälleni, valitsemieni lahjasolujen sijaan? Ajattelevatko he, ettei rakkaalla lapsellani olisi oikeutta tietää kuka hänen biologinen isänsä on? Ajattelevatko he, ettei suostumus olekaan lainkaan olennainen käsite kun puhutaan lahjasoluhoidoista tai adoptiosta?

Luonto/maailma ei ole tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen koska tätä ei ole luonut mikään korkeampi hyvä voima joka olisi tehnyt kaiken täydelliseksi. Elämä on sattumanvaraista, epäoikeudenmukaista, hankalaa. Meidän ihmisten tehtävä on lainsäädännön ja tieteen kautta tehdä tästä mahdollisimman siedettävää.

Aikana ennen dna-kokeita, ja etenkin ennen kun oli kunnollisia ehkäisyvälineitä ja abortteja, oli avioliiton tuoma vahva isyysolettama äärimmäisen tärkeä. Sillä saatiin miehet vastuuseen lisääntymisestä ja tehtiin parannuksia naisten heikkoon asemaan. Avioliiton perusteella isäksi ”määrätty” oli kuitenkin yli 90% todennäköisyydellä sen lapsen isä. Mitään muuta luotettavaa keinoa todentaa lapsen isä ei ollut. Naisilla ei ollut aina sananvaltaa raskautumiseen – avioliiton sisäinen raiskaushan kriminalisoitiin vasta 90-luvulla. Onneksi nykypäivänä on tarjolla abortteja ja parempia ehkäisyvälineitä, ja onneksi myös sosiaaliturva on Suomessa sen verran kehittynyttä, että myös äidit pystyvät ottamaan avioeron jos sellaisen haluaa. Avioliiton sisäinen raiskaus lopulta kriminalisoitiin. Nämä ovat parannuksia mitä on tehty naisten asemaan yhteiskunnan ja tieteen kehittyessä.

Nyt tiede mahdollistaa myös sen, ettei nainen voi petoksella saada kohtuutonta hyötyä huijaamalla miestä isäksi, mikäli mies selvittää lapsen taustan dna-kokeella. Nämä kokeet tuovat myös huomattavasti helpotusta niiden ihmisten elämään joiden tausta on syystä tai toisesta tuntematon. He voivat edullisen kokeen kautta oppia lisää omasta suvustaan ja saada tietää kuka se mies tai nainen tai molemmat oli, joiden kautta hän on tähän maailmaan päätynyt. Näihin kuuluvat monet adoptoidut ihmiset, lahjasoluilla alkunsa saaneet joiden lahjoittajia ei olla rekisteröity, yhden illan juttujen kautta alkunsa saaneet, ja niin, myös petoksen kautta maailmaan tulleet. Perhesalaisuuksilla on tapana tulla ilmi, ja moni nykyään aikuinen ihminen osaa kertoa kuinka hirvittävää oli saada vasta teininä tai aikuisena kuulla oman todellisen geneettisen taustansa. Nykyään tiedämme, että on tärkeää kertoa avoimesti alusta asti lapselle miten hän on perheeseen tullut: Adoption kautta, lahjasiittiöillä, lahjamunasolulla, lahja-alkiona, apilaperheeseen, tai vaikkapa siten, että biologinen isä on kuollut ja uusi puoliso löytyi rinnalle joka halusi myös lapsen omakseen. Lapset tarvitsevat rakkautta, turvallisia aikuisia ja terveitä ihmissuhteita. Nämä perustuvat avoimuuteen, ei peittelyyn, salailuun tai valehteluun.

Minusta on ihan supertärkeää, että lainsäädäntö tukee lapsen tosiasiallista perhemuotoa, antaa oikeudet ja velvollisuudet niille ihmisille jotka lapsesta pitävät huolta. Oli ne biologista sukua lapselle tai ei. Tässä hemmetin Risto-casessa se nyt vaan on niin, että ne ihmiset ovat myös lapsen biologiset vanhemmat. En kertakaikkiaan näe miten lapsen etu on se, että ihminen joka ei ollut häntä tekemässä, joka ei häntä tapaa, jota hän ei muista, ja jolle tämä kaikki on ollut todella traumaattista ja raskasta, olisi jossain paperilla hänen isänsä ja joutuu maksamaan siitä 50 000€. Mikäli Risto ikinä saa omia lapsia jonkun kanssa – oli ne tehty lahjasiittiöillä tai hänen omillaan – on tämä kaikki pois siitä, mitä hän voi omille lapsilleen tarjota. Hän elättää toisen miehen lasta vielä vuosikymmenen. Perinnönjaossa Riston omia lapsia voi olla vastassa – ellei lapsi itse nosta isyyskannetta 15 täytettyään – tämä toisen miehen lapsi joka on kasvanut ihan eri perheessä eikä liity heihin millään tapaa.

Itse muuttaisin lakia niin, että sekä geneettiset että juridiset vanhemmat merkitään papereihin. Geneettiset, koska lapsella on oikeus tietää ja koska adoptoidut ihmiset ja lahjasoluin alkunsa saaneet ihmiset ovat meille hyvin yhteneväisesti kertoneet, että se on tärkeää. Juridinen vanhemmuus määräytyy useimmiten oletettuun geneettiseen vanhemmuuteen, mutta tästä on selkeitä poikkeuksia, ja silloin avainasemassa on suostumus, informed consent. Sekä lahjasoluhoitoihin että adoptioon kuuluu olennaisesti psykologinen neuvonta. Neuvonnassa käydään läpi lapsettomuuteen liittyviä vaikeita tunteita, mitä tarkoittaa sellaisen lapsen kasvattaminen johon ei ole geneettistä sidettä ja miten lapselle puhutaan kaikista näistä asioista. Neuvonta on lain mukaan pakollista koska tiedetään, että nämä ovat isoja ja herkkiä asioita. Selvärajainen ja harkittu suostumus on ihan joka kohdassa prosessia äärimmäisen tärkeää, oli sitten lasta vastaanottamassa, tai vaihtoehtoisesti itse luovuttamassa sukusoluja.

Entä jos mies harrasti seksiä, halusi ehkäistä mutta kortsu meni rikki. Missä suostumus siinä vaiheessa on? No tää on niitä hommia, mitä ei olla vielä täydellisesti ratkottu. Itse monesti ihmettelen miksei miehet ole enemmän barrikadeilla vaatimassa parempia ehkäisymuotoja jotka on juuri heille, esimerkiksi vasalgel/RISUG. Nyt vaihtoehdot on kondomi tai vasektomia, eli kaksi ehkäisyn ääripäätä. Olen todella onnellinen, että kohdullisilla on nykyään paljon erilaisia vaihtoehtoja, ja että aborttilainsäädäntöäkin tässä juuri parannellaan. Miesten ”sosiaalisesta abortista” on puhuttu paljon, mutta ei se ole täydellinen vaihtoehto sekään – entä jos pariskunta tekee sen yhdessä tuumin koska sitten voi nyhtää rahaa yhteiskunnalta? Tai jos tämä mies alkaakin tavata lastaan myöhemmin – se on totta kai lapsen etu, mutta mites se juridinen vanhemmuus sitten? Tapaamisia ei siis voi kieltää koska lapsen etu, mutta eikö sitten pakettiin kuuluisi myös juridisen vanhemman velvollisuudet? En osaa sanoa mikä tässä on täydellinen raktaisu.

Jotkut harvinaiset hankalat tilanteet kuten raiskaus tai vaikkapa lahjasoluhoitojen harvinaiset virhetilanteet ovat myöskin mahdottomia ratkaista täydellisesti, mutta se ei saisi estää meitä toimimasta paremmin, oikeammin, enemmän lasten (ja kaikkien muidenkin) edun mukaisesti niissä tilanteissa missä se on mahdollista. Nämä vaikeat eettiset kysymykset on syy miksi sijaissynnytystä ei tällä hetkellä suomessa sallita. Itse olen sallimisen kannalla, mutta haluan myös että asiaa tutkitaan rauhassa ja pitkän kaavan mukaan, koska olemme toivon mukaan ottaneet opiksi lahjasoluhommista. Ymmärrämme, että tässä pitää nyt hetki fundeerata eikä juosta perse edellä puuhun.

On erinomaisen huono idea lähteä tekemään ”niinku aina ennenkin” kun yhteiskunta kehityksineen ei ole ”niinku aina ennenkin”. Lapsen etu EI ole se, että hänelle valehdellaan miten hän on alkunsa saanut ja kenestä. Lapsen etu ei ole se, että tämmöisen huijauksen kohteeksi joutunut mies ei saa edes jälkijunassa rauhassa pohtia haluaako hän sitoutua näissä olosuhteissa isyyteen. Meidän tulee kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, että mahdollisimman moni ihminen tällä planeetalla ryhtyy vanhemmaksi oman toimintansa kautta, ei muiden pakottamana, ei muiden huijaamana. Tämä pätee ihan kaikkiin sukupuoliin.

+3
saganyren
Piraattipuolue Espoo

Piraatti, feministi ja teekkari. Arvoihin kuuluu yhdenvertaisuus, avoimuus ja välittäminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu