Vesijumpasta tuolijoogaan

Kuntoutumisen alettua kotoa käsin syksyllä 2019, ryhdyin selvittelemään netistä eri mahdollisuuksia toipumistani edistäväksi liikunnaksi ilman ryskäämistä ja repimistä.

Sauvakävely ottaa arjen perusliikunnassa pääroolin. Tunteakseni voimiani, jännitän käsiäni ja yläkroppaani tehostetusti ylämäkiä edetessäni. Luohan se tunteen voimien olemassaolosta ja urheilullisen elämäntavan perusteista. Lisäksi olen tottunut liikkumaan koko kropallani. Metsäreiteillä ja viereisessä puistoissa lyön kevyttä varjoa iltana jos toisenakin. Varjonyrkkeilyssä harjoittelen jaksamisen rajoissa hieman uudenlaisia kuvioita, koska siten aivojen toiminnanohjauskeskus saa uusia virikkeitä ja tehtäviä pureksittavaksi.

Pian löydän kunnan liikuntapalveluiden kautta vesijumpan, joka sopii allekirjoittaneelle kuin vasen koukku leuan kärkeen. Lajista löytyy uudenlaista riemua, jota saan myös Aivoliiton verkkosivujen kautta löytämästäni tuolijoogasta. Kunnallisten liikuntaharrastusten hinnat eivät myöskään päätä huimaa, mistä suuri kiitos yhteiskuntamme yhteisin verokertymin rahoitetuille palveluille.

Astuessani uimahallin vesiterapia-altaaseen hieman haparoivin ensiaskelein, koen vahvasti kypsynyttä onnen, vapauden ja kiitollisuuden tunnetta. Vesijumpan monipuolinen kuormittavuus hauskoine harrastustovereineni on vallan erikivaa! Eikä harrastusporukkamme keski-ikä, noin 70 vuotta, minua haittaa. Päinvastoin, läppä lentää, tekeminen on sisukasta, mutta rentoa, ja tyrät rytkyvät altaassa muun muassa Lambadan tahdissa.

Koen myös, mikäli Luoja sallii runsaasti elinvuosia, harjoittelevani altaassa ikään kuin myöhemmin koittavan seniorielämäni kuvioita. Ja se elämä vaikuttaa asuinpaikkakuntani palveluiden ja harrasteiden osalta mukavalta. Osallistunpahan yksi ilta myös Sydänliiton vapaaehtoistapahtumaan, jossa on pullakahvien lisäksi tarjolla tieteellistä tietoa ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta, huumoripitoisia lauluesityksiä sekä vertaiskokemuksia. Etsivälle ja kykenevälle aktiviteetteja löytyy. Lisäksi elämän monipuolinen tunteminen, kokeileminen ja ymmärtäminen tekee hyvää itse kullekin Telluksemme tallaajalle ikään, säätyyn tai sotilasarvoon katsomatta. Arvostettavan huvittavaa myös on, että uimahallin pukeutumistilat eri sairauksista ja oireista kuntoutuville on nimetty VIP-tiloiksi. Siitäpä mallia muihinkin liikuntapaikkoihin.

Ilmoittaudun myös tuolijoogaan, mikä ilmenee monipuolisen hyväksi ja rentouttavaksi lajiksi. Tiettyjen venyttelyiden kautta löytyy osin uusi maailma sellaisine lihaksine, joita ei ole riittävästi tullut venyteltyä vuosiin. Joogannut olin ennen tuolijoogaa viimeksi Afrikan Tshadissa YK:n rauhanturvaajana Sahelin alueen auringon alla. Tukikohdassamme norjalainen sotilaspäällikkö veti meille joogaa. Ja vaikutukset olivat samat: koko elimistö, mieli ja psykofyysinen kokonaisuus venyi, rauhoittui ja tyyntyi.

Muu kuntoutuminen toimintaterapian, muutaman fysioterapiakäynnin ja neuropsykologian tahdissa etenevät säännönmukaisesti läpi syystalven 2019 aina alkuvuoteen 2020 asti, kunnes omatoimiset temput, normaali elämä ja pelkästään neuropsykologia riittävät. Liikunnalliset kuntoutusteot eli lähinnä arjen monipuolisen liikunnan olen tehnyt enimmäkseen itse hyvän pohjakunnon sekä motivaation ja sisun turvin. Aikoinaan onkin kannattanut treenata paljon, koska nyt se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Pian aivoinfarktin jälkeen esiintyvät väsymiskohtaukset alkavat myös hellittää ja toimintakyky palautua vinhalla vauhdilla. Maltti pitää kuitenkin muistaa, vaikka nyrkkeilysalillekin otan ”historiallisen” paluun kuntoilumielessä. Silti säkin paukuttaminen enimmäkseen matalasykkeisesti, mutta silloin tällöin parilla voimalyönnillä maustettuna, tekee älyttömän hyvää. Tietoisesti ryhdyn myös harjoittelemaan enenevissä määrin liikkumista, väistämistä, torjumista ja lyömistä oikea, eli ”väärä” puoli edessä. Se kehittää koordinaatiota ja muita ominaisuuksia.

Kokonaisuudessaan elämä maistuu ja opintokokonaisuus oman uudenlaisen elämäni saloihin etenee hyvin kohti koronakevättä, jonka aikaiseen toipumiseen palailen seuraavassa blogissa.

Sakari Lauriala

Elämänkokemusasiantuntija, nyrkkeilypiireissä ”Pajamäen Painajainen”, VTM. Kirjoittaa blogisarjaa kertoakseen oman tarinansa, antaakseen toivoa kanssaihmisille, lisätäkseen ymmärrystä vakavasta sairaudesta, ylläpitääkseen ammattitaitoaan sekä kuluttaakseen järkevästi aikaansa aivojen hermoverkkoja kehittäen. Työskennellyt muun muassa Onnettomuustutkintakeskuksen, Maavoimien ja Suomen Taksiliiton viestintäpäällikkönä sekä rauhanturvaajana Tshadissa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Sielultaan Rachmaninovin 3. pianokonserton kyltymätön ikifani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu