Nuorten työllistymiseen tarjotaan ”kannusteita”, vaikka toisenlaiset keinot voisivat olla tehokkaampia

 

Valtiovarainministeriön virkamiehille oli annettu tehtäväksi etsiä keinot 60 000 ihmisen saamiseksi töihin. Toimenpiteet ovat nyt tulleet julki ja tietenkin niitä heti vastustetaan. Pääasiassa on puhuttu siitä, miten raaka eläkeputken poistaminen olisi ikääntyville työntekijöille.

Kirjoitan nyt siitä, miksi esitetyt toimenpiteet olisivat myös nuorille suhteellisesti rankkoja.

  1. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan työllisyysehdon porrastaminen

Nykyisin työssäoloehto tarkoittaa, että on oltava töissä 6 kuukautta, jotta on oikeutettu ansiosidonnaiseen 400 päivän ajan. Virkamiehet esittävät, että työssäoloehto jaettaisiin useampaan portaaseen, joilla olisi vaikutus ansiosidonnaisen kestoon. Esimerkiksi 6 kuukauden työssä olo voisikin oikeuttaa vain 100 päivän ansiosidonnaiseen ja täydet 400 päivää voisi saada vasta esimerkiksi 24 kuukauden työssäolon jälkeen. (Nämä numerot ovat esimerkkejä, joita esityksessä ei ollut)

Keihin tällainen ansioturvan keston heikennys kohdistuisi eniten? Se osuu niihin, jotka eivät ole ehtineet olla työelämässä vielä 24 kuukautta tai jotka tekevät itsestään johtumattomista syistä pätkätöitä. Varmasti tämä heikennys osuu jollain tavalla kaiken ikäisiin, mutta suhteellisesti eniten nuoriin, sillä heidän joukossaan on edellä kuvatuissa tilanteissa eläviä kaikkein eniten.

Tällä olisi vakavia seurauksia siihen, miten nuoret pääsevät etenemään työelämässä ja pystyvät etenemään elämässä ja tekemään suuria elämänpäätöksiään. Jos työelämän turva heikkenee, seurauksena on nuorten entistä suurempia vaikeuksia kiinnittyä yhteiskuntaan ja esimerkiksi tehdä päätös perustaa perhe tai hankkia asunto. Nuoret tarvitsevat myös turvaa ja vakautta elämäänsä, ehkä enemmän kuin moni muu ikäryhmä.

  1. Opintotukien muutokset

Virkamiehet esittävät kahta asiaa: Opintotuen keston lyhentämistä ja tulorajojen korotusta. Opintotukea saisi lyhyemmältä ajalta, mutta sen aikana saisi tienata enemmän. Jälkimmäinen on erinomaisen hyvä kannuste, sillä tulorajojen nosto sallisi opiskelijoiden tehdä enemmän töitä. Jälkimmäinen on mielestäni kyseenalainen.

Opintorahan suuruus on 250 euroa kuukaudessa. Se on niin pieni summa, että yksikään opiskelija ei sen saamiseksi viivytä valmistumistaan. Valmistuminen kun tarkoittaisi siirtymistä työelämään ja tulojen nousemista kymmenkertaiseksi. Uskon, että virkamiehet ovat arvioineet tämän kannusteen virheellisesti.

Uskon ennemmin, että opinnot viivästyvät useimmin opiskelijan elämänhallinnan puutteiden, henkilökohtaisten vaikeuksien, perhetilanteen tai työnteon vuoksi. Kyse ei ole näissä tilanteissa rahallisten kannusteiden puutteesta. Jos opintotukikuukausia vähennetään, siitä aiheutuu vain hankaluuksia opiskelijoille, joiden opiskelu on ollut ennestään muista syistä raskasta ja viivästynyt sen vuoksi. Toimeentulon heikkeneminen vain pahentaa tilannetta ja saattaa viivästyttää näiden opiskelijoiden valmistumista entisestään.

Jos tahdotaan luoda kannusteita opiskelijoiden nopeammalle valmistumiselle, on tehokkaita keinoja saatavilla. Oppilaitosten ohjauksen vahvistaminen voi olla yllättävän tehokasta. Kohtaan työssäni jatkuvasti opiskelijoita, joilla on vaikeuksia motivaation ja opiskelutaitojen kanssa tai jotka eivät muista syistä pysy mukana opintojen vaatimuksissa. Nämä johtavat opintojen viivästymiseen. Tehokasta olisi myös luoda taloudellista turvallisuutta opiskelijoille esimerkiksi muuttamalla harjoitteluja enemmän palkallisiksi, yksinkertaistamalla opintososiaalisten etuuksien tulovalvontaa ja pyrkimällä luomaan nuorille turvallisempia työsuhteita ja tulonlähteitä. Näin stressi taloudellisesta toimeentulosta vähenee ja opintoihin jää enemmän voimavaroja.

Hyviksi kannusteiksi opintoaikojen lyhentämiseen ovat osoittautuneet minun käsitykseni mukaan opintolainahyvitys ja oppilaitoksille asetetut rahoitukselliset kannusteet määräaikaiselle valmistumiselle. Keinoja on siis mahdollista löytää, mutta toimeentulon kiristäminen ei todennäköisesti ole hyvä toimenpide.

Vielä yleisesti toimenpiteissä näkyvistä ennakkoluuloista:

Nuoret eivät keskimäärin ole laiskoja tai vastuuttomia. Päinvastoin. Suurin osa nuorista tahtoo opiskella, pärjätä, valmistua ja menestyä. Valitettavasti nämä toimenpide-ehdotukset osoittavat, että nuoret nähdään aikaansaamattomina, ellei heille aseteta ”kannusteita”. Tämä kollektiivinen stereotypia on vahva ja nuorten todellinen tilanne ja tarpeet jäävät valitettavan usein sen varjoon.

Tehokkainta nuorten työllistymisen tukea voisi olla ”kannusteiden” sijaan mahdollisuuksien ja tuen antaminen. He ovat ehkä vastaanottavaisin ryhmä tällaisille toimenpiteille meidän yhteiskunnassamme, sillä heidän motivaationsa ja tahtonsa menestyä ovat vahvoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu