Korkeasti koulutetut diletantit

Kaikkien alojen amatööreille on tunnusomaista, että he eivät ole juurikaan kiinnostuneita oman  alansa historiasta. Tämä koskee aivan erityisellä tavalla taiteilijoita. Jos muusikolle tulee Mozartista mieleen ensisijaisesti pienen pallon muotoinen suklaakonvehti, on oletettava, että hän ei ole uppoutunut oman ammattinsa perusteisiin erityisen syvällisesti.

 

Julkisuuteen (Suomen Kuvalehti, HS) on tullut tieto, jonka mukaan Teatterikorkeakoulun opiskelijat ovat kieltäytyneet perehtymästä Shakespearen teksteihin, koska heidän mielestään velvollisuus lukea Hamletia tai Romeota ja Juliaa on ”opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, nämä teokset kun edustavat ”raiskauskulttuuria”. Intersektionaalisessa feminismissä marinoidut opiskelijat hyväksyvät ehdoitta vain kaksi aihepiiriä, joihin opetuksen painopiste pitää suunnata. Ne ovat ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet.

 

Taidekorkeakouluissa on tapana teettää opiskelijoilla jonkinlaiseen tieteelliseen metodiin väljästi liittyvä lopputyö, joka vastaa yliopistojen pro gradu -tutkielmaa. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia tutkimuksia syntyy, kun HLBTIQ-yhteisön suhdetta globaaliin ilmastonmuutokseen tutkitaan teatteritieteen näkökulmasta. Odotettavissa taitaa olla jonkinlaisia ”Ekokatastrofi Sodomassa” -tyyppisiä teoksia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu