Vanhuksille yhteisöasumista hoitajapulaa helpottamaan

Vanhusten huono hoito on noussut päivän puheenaiheeksi. Hyvä että puutteisiin kiinnitetään huomiota ja käytäntöjä sekä valvontaa parannetaan.

Pitkällä tähtäimellä paineet hyvää hoitoa kohtaan kasvavat entisestään, kun työikäisten määrä pienenee ja vanhusten määrä kasvaa. Tällöin avuksi voisi tulla vanhusten pienimuotoinen yhteisöasuminen.

Paikkoina voisivat toimia isot omakotitalot tai pari pienempää vierekkäin. Tai miksipä ei myös vierekkäiset rivi- tai kerrostaloasunnot. Tällaisessa yhteisössä voisi olla 4-10 eri ikäistä vanhusta yksin tai pareittain. Huushollia pyörittäisi palkattu touhutäti, joka mieluiten asuisi samassa pienyhteisössä. Touhusetäkin toki kävisi, mutta heitä on vähemmän. Osa kotitöistä hoituisi vanhusten omin voimin, mikä vähentäisi palkkatyön tarvetta ja lisäisi vanhusten toimintakykyä ja vireyttä.

Tällaisessa pienyhteisössä ei olisi yksinjäämisen ja turvattomuuden tunnetta, eikä konkreettista turvattomuutta sairauskohtauksen tai muun ongelman sattuessa. Ja kun lyödään muutama talous yhteen, niin sekä asuntojen hankintakulujen että elinkustannusten pitäisi jäädä kohtuullisiksi. Olosuhteiden pitäisi muutenkin olla otolliset turvalliselle ja viihtyisälle elämiselle, kunhan vaan oman pienyhteisön muiden asukkien kanssa tulee hyvin toimeen.

Kun vanhuksia on hieman enemmän samassa paikassa, ei myöskään kotipalvelun aikaa mene niin paljoa autossa istumiseen, jolloin päivästä suurempi osa voidaan viettää vanhusten kanssa.

Koska tällaisia yhteisöjä ei ole itsestään juuri syntynyt, yhteiskunnalta tarvittaneen käynnistäjänä toimimista ja ehkä rahallistakin tukea starttirahan tai kuukausiavustuksen muodossa. Lisäksi sopivinta oikeudellista muotoa pitäisi kehittää, eli onko osuuskunta tai asuntoyhtiö sopiva, vai jokin uusi muoto. Raskasta työnantajabyrokratiaa tai muuta paperisotaa ei saisi yhteisön perustajille sälyttää. Tässä auttaisi sekä valmis kehitetty malli että vaikkapa tilitoimisto.

Täysin avun varassa oleville esimerkiksi muistisairaille malli soveltuu huonosti. Mutta jos osakin vanhustenhoidosta tapahtuisi yhteisöasumisen kautta, riittäisi varsinaisia hoitajia paremmin kokoaikaista hoitoa tarvitseville.

Vanhusten pienyhteisöt siis auttavat, kun vanhusten suhteellinen määrä kasvaa lähivuosikymmeninä voimakkaasti. Lisäksi apua voi tulla automatisaatiosta. Jos erilaiset muut työt hoituvat tulevina vuosikymmeninä aiempaa automaattisemmin, vapautuu niistä käsipareja hoivatyöhön.