Kuvaputki-tv, filmikamera ja polttomoottoriauto

Hieman yleistäen, vuonna 2000 kaikilla oli kuvaputki-tv ja kymmenen vuotta myöhemmin kaikilla oli taulu-tv. Vuoden 2007 tammikuussa Tekniikka & Talous kirjoitti, että litteä televisio on elektroniikan ykköstuote ympäri maailmaa, ja edellisenä vuonna taulutelevisioiden myynnin määrä oli ohittanut perinteisten kuvaputkimallien myynnin.

Vuonna 2000 digikameroita ei ollut juuri kellään, ja allekirjoittanutkin osti ensimmäisen digijärjestelmäkameransa ”vasta” vuonna 2003. Joitain vuosia myöhemmin filmikamerat olivat lähes kadonneet kauppojen hyllyiltä. Käytetyille ei myöskään juuri löytynyt ostajia.

Vastaava muutos tapahtuu autoissa, kun polttomoottoriautoista siirrytään sähköautoihin. Kymmenen vuoden päästä polttomoottoriautoja on kyllä vielä, mutta ne tuntuvat silloin samalta, kuin kuvaputki-tv tai filmikamera tänä päivänä.

Sähköautoissa on tosin yksi iso ero, kun vertaa taulu-tv:iden tai digikameroiden yleistymiseen. Sähköautot ovat vielä kovin kalliita, ja siksi luontainen voimakas siirtymä ei ole toistaiseksi alkanut. Lisäksi Suomeen on syntynyt ihmisryhmä, joka on voimakkaasti sähköautoja vastaan. 15 vuotta sitten samanlaista joukkoa ei ollut puolustamassa kuvaputki-tv:itä ja filmikameroita. Uuteen tekniikkaan siirryttiin luontevasti, kun paremmat hinnat ja ominaisuudet hoitivat siirtymän luonnostaan.

Sähköautoissakin hinnat ja ominaisuudet pitävät ”kohta” huolen siitä, että niihin aletaan siirtyä luontaisesti joukoittain. Ongelma kuitenkin on, että tämä tapahtuu liian myöhään ilmastonmuutoksen kannalta. Sen torjunnan tarve on helppoa matematiikkaa hiilidioksidin gigatonneineen ja ilmakehän pitoisuuksineen.

Vuosimiljoonien kuluessa maan alle on varastoinut hiiltä, mitä nyt kaivetaan ja pumpataan ylös sekä poltetaan ilmakehään, valtavat määrät muutamassa vuosikymmenessä. Maailman vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 40 gigatonnia CO2-ekvivalenttina, mikä tarkoittaa tiettyä kappalemäärää hiilidioksidimolekyylejä ilmakehään (muitakin kasvihuonekaasuja on). Kun pitoisuudet ilmakehässä näin nousevat, vaikutus on sama kuin kasvihuoneen lasikatolla. Tämä ei edes ole mielipidekysymys.

Jotta ilmastonmuutos ei tekisi elämää maapallolla liian tukalaksi, on sähköisen liikenteen siirtymää joudutettu poliittisin keinoin niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Tämä lienee vaikuttanut sähköautoja vastustavien ryhmän syntymiseen. Noita poliittisija keinoja myös allekirjoittanut on täällä Uuden Suomen Puheenvuorossa ehdottanut mm. 30.1. ja 16.9.

Juuri perjantaina hyväksyttiin pitkään valmisteltu sähköautojen latauslaki. Uuden tai laajamittaisesti korjattavan asuinrakennuksen yhteyteen on asennettava latauspistevalmius jokaista pysäköintipaikkaa varten, jos paikkoja on yli neljä. EU vaatii vastaavaa vasta yli kymmenessä. Siis sähkökaapelit tai vähintään tyhjät putket täytyy asentaa.

Mm. kokoomus ja Kiinteistöliitto ovat haranneet vastaan asettaa vaatimus EU:ta tiukemmaksi, mutta onneksi ne hävisivät taiston. Yli kymmenen autopaikan taloyhtiöitä on Kiinteistöliiton mukaan 39.000 ja sen lisäksi yli neljän yhtiöitä 30.000 kappaletta. Jälkimmäisiäkin on siis mittava määrä, eikä ole liian iso uhraus asentaa niihin kaapelointi tai tyhjät putket peruskorjauksen tms. yhteydessä. Hullua olisi olla laittamatta jo ilman lakiakin.

Nyt syyskuussa ensirekisteröidyistä henkilöautoista jo melkein neljännes oli ladattavia. Niinpä olemme Suomessa siirtymässä S-käyrän jyrkästi nousevalle osalle.

Silti edelleen tarvitaan politiikkaa poistamaan turhia pidäkkeitä ja luomaan siirtymälle kannustimia. Muutos on ovella. Tämän vuosikymmenen lopulla ainakaan pääkaupunkiseudulla tuskin myydään juuri muita henkilöautoja kuin ladattavia.

PS. Sähköskootterikin on näppärä peli, joskaan ei Suomen talvessa.

Sakari Kouti

Vihreät Yrittäjät pj, TalousVihreät hall. Espoonlahden Vihreät vara-pj Partiojohtaja, reservin yliluutnantti Diplomi-insinööri, Senior-konsultti (ICT)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu