Miksi Natoon kannattaa liittyä

Tammikuussa 42 prosenttia suomalaista ei uskonut, että Venäjä hyökkäisi Ukrainaan ja 42 prosenttia ei kannattanut liittymistä Natoon. Sittemmin tuo ensimmäinen luku on pienentynyt lähelle nollaa ja jälkimmäinenkin varmasti puolittunut. Suomalaisten enemmistö on alkanut kannattaa liittymistä.

Naton jäsenyyteen liittyvistä perusteista ja huolista osa on keskeisiä ja osa vähemmän tärkeitä.

Keskeinen peruste liittymiselle on, että olemme jo liittoutuneet läntisen yhteisön kanssa EU:n myötä. Emme vain ole sotilaallisesti liittoutuneita ja niinpä joutuisimme kohtaamaan mahdollisen hyökkäyksen yksin. Voisimme toki toivoa vastaavaa apua, kuin mitä Ukraina nyt saa, mutta itse sotiminen pitäisi hoitaa pelkästään omin voimin.

Sotilaallisen liittoutumisen myötä olisimme ydinasepelotteen suojassa sellaista tahoa vastaan, joka on jo uhannut itse käyttää ydinaseita. Lisäksi saisimme käyttöömme sellaisia kyvykkyyksiä, joita itsellämme ei ole. Näitä ovat mm. satelliittien tiedon käyttäminen ja lentokone- tai risteilyohjusiskut syvälle vastustajan alueelle. Jäsenyyden myötä voisimme myös käyttää Naton johtamisjärjestelmää ja olisimme mukana maiden välisessä puolustuksen suunnittelussa. Nyt Suomi suunnittelee erillään ja Naton suunnitelmissa on Suomen ja Ruotsin kokoinen aukko.

Sotilaallisen liittoutumisen idea on muodostaa deterenssi eli ennaltaehkäisevä pelote. Silloin ei tarvitse lainkaan käydä puolustustaistelua yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Keskeisenä huolena liittymistä vastaan voidaan esittää, että aiheuttaisiko se itsessään Venäjän hyökkäyksen, tai vähintään lisäisi jännitteitä Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin vähentänyt näiden merkitystä. Ukrainan sodan, ja huonosti sujuvan sellaisen, takia Venäjä ei voi nyt avata uutta rintamaa Suomen suuntaan. Lisäksi jännitteet ovat jo Venäjän takia niin suuret, ettei Suomen liittyminen niitä enää oikein voi lisätä.

Vähemmän tärkeä huoli on, että Natossa on ihmisoikeuksia polkeva Turkki ja sen itsevaltainen johtaja. Osa liittymisen vastustajista saattaa myös vierastaa Yhdysvaltoja ”Vietnamin sodan vastustuksen hengessä”. Jos menee puolustusliittoon 30 muun maan kanssa, on väistämättä niin, että eri vuosikymmenillä osassa niistä tapahtuu välillä asioita, jotka eivät itseä miellytä. Sotilaallisen puolustuksen kannalta nämä ovat kuitenkin sivuseikka.

EU:n 27 jäsenmaasta 21 on jo Naton jäsenmaita. Ulkona ovat Suomen lisäksi Ruotsi ja Itävalta sekä kolme saarivaltiota, Irlanti, Malta ja Kypros. Niinpä jos Suomi liittyy Natoon, se vain tulee samaan pöytään niiden maiden kanssa, joiden kanssa ollaan jo muutenkin samaa perhettä ja omataan samat demokraattiset läntiset arvot. Noita 21 maata ei luultavasti kiinnosta rakentaa Naton rinnalle toista puolustusjärjestelyä, joka lisäisi kustannuksia ja monimutkaisuutta. Ne ovat jo järjestäneet puolustuksensa nimenomaan Naton kautta.

EU:n jäsenmaissa tullaan luultavasti panostamaan enemmän puolustuskykyyn, jolloin ei oltaisi niin paljoa Yhdysvaltain varassa. Jos joskus tulevaisuudessa EU perustaisi oman armeijan tai Yhdysvallat jopa irtautuisi Natosta, ja Suomi olisi Naton jäsen, Suomi olisi automaattisesti mukana tuossa kehityksessä.

Natoa johtavat siviilit ja se tekee päätökset konsensuksella. Nyt Ukrainankin tapauksessa Nato on pyrkinyt välttämään tilanteen eskaloitumista.

Vanhan maailman malli, jossa Suomi on ollut lääkäri eikä tuomari, on ollut hyvä. Siihen on sisältynyt, että ollaan ystävällisiä Venäjän suuntaan ja muualle sekä ylläpidetään uskottavaa kansallista puolustusta. Nyt on kuitenkin uusi maailma, ja Suomen on entistä vaikeampaa ja kalliimpaa turvautua puolustuksessa pelkästään omiin muskeleihinsa.

Nuo Suomen muskelit ovat onneksi melko hyvät niin kaluston kuin Eurooppalaisittain erittäin suuren reservin ansiosta. Lisäksi Venäjä kunnioittaa Suomen puolustustahtoa viime sotien kokemusten perusteella. Vaikka Natoon kannattaakin nyt liittyä, se ei ole puolustuksen ulkoistamista, vaan liittolaisten saamista avuksi. Niinpä jatkossakin tarvitaan Suomen yleistä asevelvollisuutta ja entisen veroista omaa puolustuskykyä.

Nato-maa Norjassa ei ole ydinaseita eikä vieraita joukkoja. Vastaava malli sopisi luultavasti Suomellekin hyvin. Parhaassa tapauksessa saisimme liittolaiset mahdolliseen puolustustilanteeseen, mutta liittymisen jälkeenkään Venäjä ei kokisi suunnastamme kovin paljoa suurempaa uhkaa, kuin nykytilanteessakaan.