Miten saada maakuntavero ilman maakuntaveroa: yhteisasteikko

Hyvinvointialueiden rahoitus puhuttaa ja se, pitäisikö maakuntavero ottaa käyttöön. Sdp on muuttanut mieltään, ja ehkä joku toinenkin puolue. Asia koetaan vaikeaksi, mutta siihen on helppo ratkaisu: Muodostetaan yksi ainoa selkeä ja oikeudenmukainen asteikko, jonka mukaan kansalainen maksaa ansiotuloveronsa. Tämän kertymän valtio, hyvinvointialueet ja kunnat sitten jakavat keskenään.

Kutsuttakoon tuota asteikkoa ansiotuloverotuksen yhteisasteikoksi ja tässä lyhyemmin yhteisasteikoksi.

Yhteisasteikolla on seuraavat edut:

• Kokonaisveroaste ei nouse, ainakaan vahingossa.
• Kunnallisverolla on nykyisin erittäin huono veropohja. Näin olisi myös erillisellä maakuntaverolla, jos sellainen tulisi. Tähän liittyy myös se, kuinka eri suuruinen vero voi olla maan eri osissa.
• Veroasteikosta vähennyksineen saadaan kansalaiselle oikeudenmukainen ja erittäin selkeä.
• Vuosikymmenen mittaan kannattaa luultavasti siirtää lisää kuntien tehtäviä hyvinvointialueille (maakunnille?). Edellä mainittua jakoa on tällöin helppo muuttaa vastaavasti.

Seuraavissa kohdissa kukin etu kuvataan tarkemmin.

Kokonaisveroaste ei nouse

Jos kolme eri tahoa, eli valtio, hyvinvointialue ja kunta päättäisivät kukin erikseen oman veronsa, ei asiassa olisi koordinaatiota. Kun veroihin on yleensä enemmän nousu- kuin laskupainetta, tämä johtaisi luultavasti kokonaisveroasteen nousuun. Lisäksi erilaisten asteikkojen yhteensovitus edes hieman järkevän lopputuloksen saamiseksi olisi työlästä.

Yhteisasteikko sen sijaan johtaa koordinoidusti ja hallitusti tietyn suuruiseen veroon tietyillä tuloilla.

Kunnallisveron veropohja ja irtikytkentä

Nyt kunnan tuloverokertymä tulee – sinänsä ymmärrettävästi – tuon kunnan asukkaiden kunnallisveron kertymästä. Lisäksi kunta saa mm. valtionosuuksia, kiinteistöverotuottoja sekä asiakasmaksuja.

Kunnallisverolla on etenkin maaseudulla erittäin huono veropohja:

• Maaseutu harmaantuu ja tyhjenee, mikä itsessään alentaa verotuloja.
• Pienituloiset ja pääomatuloilla elävät eivät maksa kunnallisveroa, ja keskituloisetkin vain osittain. Esimerkiksi 30.000 euron vuosipalkalla kunnallisvero on keskimäärin alle 12 %, vaikka keskimääräinen kunnallisveroprosentti on melkein kaksinkertainen, eli noin 20 %.
• Suomessa on alueita, joilla vain runsaat puolet verovelvollisista maksaa kunnallisveroa. Niinpä vaikka kunnallisvero olisi siellä 40 %, ei siitä montaa ropoa kunnalle kertyisi.
• Esimerkiksi Sallan kunnan verotulot vuonna 2019 olivat 11 miljoonaa euroa ja valtionosuudet 20 miljoonaa. Niinpä nykyisinkään ei ole kyse siitä, että kunnat toimisivat itsenäisesti verovaroillaan.

Tämän veropohjaongelman vuoksi kunnan saama verokertymä täytyy irtikytkeä kunnan asukkaiden maksamasta kunnallisverosta, mikä hoituu yhteisasteikon käyttöönotolla. Näin veroasteikko eri tulotasoilla säädettäisiin reiluuden mukaan, eikä kuntakohtaisen rahapulan.

Salla saa suurimman osan rahoistaan valtiolta jo nyt. Suomen toisessa päässä pääkaupunkiseudulla väki on nuorempaa, terveempää ja parempituloista. Onko tämä kuitenkaan noiden kuntien omaa ansiota? Jos nuori muuttaa maaseudulta kaupunkiin, ja hänen vanhempansa sekä isovanhempansa jäävät lähtöseudulle, muodostuvat ikärakenne ja tulotaso väistämättä sellaisiksi, kuin ne nyt ovat.

Alussa olevan kuvan vihreä viivä kuvaa yhteisasteikkoa, ja sen päättäisi valtio. Kuntakohtaista eroa tarvitaan edelleen. Kunnalla olisi tietty liikkumavara, minkä puitteissa kuvan vihreä viiva nousisi hieman jyrkemmin tai loivemmin sen mukaan, olisiko kyseessä kireämmän vai löysemmän verotuksen kunta.

Samalla tavalla kukin hyvinvointialue päättäisi oman liikkumavaransa puitteissa, nousisiko sen alueella kuvan vihreä viiva hieman jyrkemmin vai loivemmin.

Jyrkemmän nousun lisäeurot kyseinen kunta tai hyvinvointialue saisi itselleen.

Veroasteikko helpoksi

Edeltävän kuvan punainen viiva kuvaa nykytilannetta*. Se sisältää mm. sekä valtion että kunnan ansiotuloveron ja joukon viran puolesta tehtäviä vähennyksiä. Tarkempi kuvaus on artikkelin lopussa, mutta kudelma on varsin monimutkainen. Siihen myös liittyy seuraavan kuvan sahaava marginaaliveroprosentti.

Alussa olevan kuvan vihreä viiva kuvaa yhteisasteikkoa. Se voidaan määritellä äärimmäisen yksinkertaisesti: Ensin 600 e pohjalla, jonka ylittävältä osalta veroprosentti on 39, ja 4000 e/kk ylittävältä osalta 49 %. Kyseinen taitepiste on merkitty punaisella ympyrällä. Ylittävän osan prosentti voi olla myös hieman pienempi, jolloin vihreä ja punainen viiva kulkisivat päällekkäin myös suuremmissaa tuloissa. Tämä on makuasia, joka ei sisälly tämän kirjoituksen rajaukseen.

Vihreä ja punainen viiva eroavat myös, kun kuukausitulot ovat 0-1500 euroa. Tämä osuus on negatiivista tuloveroa, ja sekään ei ole tämän kirjoituksen aiheena. Kyseessä on itse asiassa vihreiden perustulomalli. Jos kyseistä vastikkeetonta osuutta ei haluta, voidaan yhteisasteikon alapäätä säätää niin, että vihreä lähestyy punaista. Silloin tosin säilyy nykyinen tilkkutäkkimäinen sosiaaliturva.

Tässä kirjoituksessa ei ole kyse perustulosta, ja yhteisasteikko voidaan mainiosti toteuttaa ilman sitä. Perustulo on eri keskustelu.

Yhteisasteikko korvaisi kuusi nykyistä veroa ja vähintään neljä eri vähennystä.

Lisää kuntien tehtäviä alueille

New Yorkin kaupungissa on on 8,3 miljoonaa asukasta, eli huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Heillä on yksi pormestari, 51-paikkainen valtuusto ja viisi kaupunginosaa. Kullakin kaupunginosalla on kaupunginosapresidentti ja -lautakunta. Lisäksi on 59 paikallispiiriä (3–18 per kaupunginosa), joilla kullakin on paikallisneuvosto. Siinä toimii 50 kaupunginosapresidentin nimeämää vapaaehtoista.

Suomen pinta-ala on toki yli 400 kertaa laajempi. Kuitenkin Manner-Suomen 18 maakunnasta vain neljän väkiluku on suurempi kuin Espoon. Näin on jo nyt, saati sitten 20 vuoden päästä. Etelä-Karjalan liitto arvioi joitain vuosia sitten, että Kaakkois- ja Itä-Suomen työikäisten 15–64-vuotiaiden määrä voi laskea 20 vuodessa jopa 30 %. Nyt tuon maakunnan väkiluku on 127.000, joista Lappeenrannassa on 72.000 ja muualla 55.000.

Esimerkiksi ammattikorkeakoulu on lähtenyt Imatralta ja keskittänyt toiminnot Lappeenrantaan (ja liitoksen myötä myös Lahteen). Siis vähäväkisen kansamme hallintorakenteiden kevennys ei itsessään autioita maaseutua.

Megatrendiä ei voi pysäyttää, mutta sen seuraksia voidaan lieventää sekä toimia fiksusti muuttuvassa ympäristössä.

Tämän vuosikymmenen mittaan kannattaa luultavasti siirtää soten ja pelastustoimen lisäksi paljon muitakin tehtäviä kunnilta alueille. Samalla tulee huolehtia, että myös keskuskaupunkia ympäröivillä alueilla on tarjolla tarkoituksenmukainen määrä eri palveluita.

Jos sote-uudistuksen jälkeen kunnilta alueille siirretään esimerkiksi ympäristöpalvelut, voidaan silloin helposti muuttaa yhteisasteikkoon liittyvää valtion, alueiden ja kuntien rahanjakoa. Asiaan voi liittyä tiukkaa neuvottelua, mutta teknisesti muutos on helppo, eikä kansalaisen maksama vero muuttuisi. Kolmen erillisen ansiotuloveroasteikon kanssa olisi painajainen tehdä näitä muutoksia niin, että tulos olisi hyvä sekä kansalaiselle että julkishallinnolle.

Kokoomus saisi aiemmin haaveilemansa suurkunnat ilman pakkoliitoksia, keskusta saisi maakuntahallinnon ja demarit sekä vihreät voittaisivat muuten vaan. Suomi voittaisi, kun yhteiskunnan hallinto mukautuisi muuttuneeseen maailmaan.

* Punaisen viivan luvut ovat Veronmaksajien laskemia ja otettu vuonna 2019 sivulta https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Palkansaajan-veroprosentit/. Mukana ovat valtion tulovero, keskimääräinen kunnallisvero 19,88 %, keskimääräinen kirkollisvero 1,39 %, yleisradiovero sekä sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksut. Toisin kuin Veronmaksajien sivulla mukana ei kuitenkaan ole työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja. Vähennyksissä on otettu huomioon verottajan viran puolesta tekemät palkkatuloihin kohdistuvat vähennykset (perusvähennys, ansiotulovähennys, tulonhankkimisvähennys, työtulovähennys sekä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen vähennys). Vuositulo on 12,5 x kuukausipalkka, siis lomarahat mukana.