Suomalaisuus on historian suurin menestystarina.

Aloin tässä miettimään suomalaisten historiaa kun olen sitä mielenkiinnosta lueskellut viime aikoina. Eipä ole ollut ruusuilla tanssimista
härmäläisen elo.

Viikinkiajoilta ei suomesta paljoa tietoa ole. Yksi tarina kertoo että viikingit tulivat ryöstöretkelle erästä jokea pitkin, mutta löysivät
köyhän kansan jolla ei ollut varastettavaa. Lopulta sisuuntuneet alkusuomalaiset tappoivat lähes kaikki venekunnat. Pakoon päässeet varoittivat
muita menemästä suomenmaalle. Muutamia viikinkiesineitä on suomestakin löydetty, mutta hyvin vähän suhteessa muihin euroopan maihin.

Jo viikinkiajan lopulla, 900 luvulla, alkoi kristinusko työntyä myös suomeen sekä idästä että lännestä. Piispa Henrikin ristiretki 1100-luvulla
päättyi talonpoika Lallin kirveeseen Köyliönjärven jäälle. Silti Kristinusko syrjäytti pakanauskon hyvin pian. Ristiretkeläisten tyyliin ihmisiä
”kannustettiin” kääntymään katoliseen uskoon äärimmäisellä väkivallalla. Ristiretkiin Suomeen lähdettiin pääosin Tanskasta ja Ruotsista. Myös
saksalaiset ovat mahdollisesti tehneet väkivaltaista käännytystyötä Suomessa. Rauhallisen suomenuskon, ja muiden pakanauskontojen seuraajia
vainottiin ja tapettiin surutta. Lopulta, 1200-luvulla, Etelä-Suomi tuli osaksi läntistä kristikuntaa ja Rooman paavin valtapiiriä suuren
osan Karjalasta päätyessä idän kirkon valtapiiriin.

1200-1300 luku oli rauhatonta aikaa myös suomessa. Eri ryhmät liikkuivat alueella ja käännyttivät edelleen väkivaltaisesti ihmisiä kristinuskoon.
Esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin ylhäiset armeijoineen partioivat ympäri suomenmaata ja alistivat kyliä hallintaansa, sekä kristinuskon ikeeseen.
Palkkioksi he saivat maata ja orjia (suomesta). Idän ortodoksinen Novgord oli maltillisempi käyttämään väkivaltaa käännytystyössä, mutta teki
usein sotaretkiä nykyisen Suomen ja Karjalan alueille, joilla ryöstettiin todennäköisesti myös vaaleaihoisia orjia Suomesta islamilaisen maailman
alueelle.

1300-luvulla Ruotsin valta vakiintui Suomen alueella ja Suomesta tuli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Aina 1600-luvulle asti Ruotsi käytti suomalaisia
eturintaman sotilaina, ns tykintuokana, kuuluisimpina ehkä Hakkapeliitta-ratsujoukot 1600-luvulla. Tavallinen kansalainen sen sijaan oli tyypillisesti
maaorja, joka viljeli ruotsalaisylhäisen omistamaa maata.

Ruotsi menetti suurvalta-asemansa Venäjälle suuressa Pohjan sodassa vuonna 1721. Venäläiset miehittivät myös Suomea, Pohjanmaan aluetta lukuun
ottamatta vuosina 1714–1721 ja ajanjaksoa kutsutaan Suomen historiassa isoksi vihaksi. Tuon ajan sodankäynnin yleisten tapojen mukaisesti
venäläiset sotilaat ja varsinkin kasakat ryöstivät valloitetun maan asukkailta kaiken arvokkaan, minkä vain saivat käsiinsä. Viipurin valtauksen
jälkeen venäläiset upseerit ja sotilaat ottivat kiinni kaduilla tapaamansa naiset ja lapset, käyttivät heitä palvelukseensa taloissaan ja lukuisat
upseerit lähettivät heitä Sisä-Venäjälle kartanoihinsa. Kasakat kuljettivat lapsia ja naisia Pietariin, jossa he myivät heitä varsin halvalla hinnalla.
Arviolta 40 000-60 000 suomalaista nuorta, lasta, ja aikuista myytiin orjiksi eri puolille maailmaa. Lähinnä arabimaihin sekä eri puolille venäjää.
On huomioitava että silloinen suomen asukasluku oli noin 350 000. Lähes 15% Suomalaisista otettiin kiinni, ja myytiin orjiksi muutaman vuoden sisällä.

Kaiken muun lisäksi suomessa riehui rutto. Kerrotaan, että Tallinnassa salaa käynyt ja karanteenimääräyksen kiertänyt Kyminkartanon Kaukolan kylässä
asunut talonpoika olisi tuonut ruton Suomeen. Rutto vaikutti Etelä- ja Lounais-Suomessa. Turussa kaupunkilaiset heittivät ikkunoista ulos kaduille
ruttoon kuolleita ihmisiä ja toisinaan niitäkin, jotka eivät olleet vielä tautiin kuolleet. Tämän johdosta Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Karl
Nieroth määräsi jälkimmäisen teon tehneet ihmiset pantavaksi kaakinpuuhun ja ankarasti ruoskittavaksi; varakkaat tosin pääsivät sadan hopeataalarin
sakolla.

Tässä on vasta heikosti dokumentoitu alkuaika mitä tulee suomen kansaan. Tulossa on vielä paljon muuta.
Jo tämän perusteella kannattaa jokaisen miettiä että kuinka ”etuoikeutettuja” me sittenkään olemme. Meitä on myyty orjiksi, alistettu uskonnoilla,
rotuamme on pidetty alempiarvoisena jopa ruotsalaisten toimesta?!

1800-luvun alussa Suomi siirtyi autonomiseksi alueeksi Venäjän vallan alle. Ruotsi oli jo heikentynyt niin paljon, että ei voinut enää pitää alueitaan
itäpuolella. Vuoteen 1917 asti asiat sujuivat enimmäkseen rauhallisesti. Joulukuussa 1917, ensimmäisen maailmansodan melskeessä, Suomi julistautuu
itsenäiseksi. Venäjän keisarikunnan kaatuessa, ja Neuvostoliiton synnytystuskissaan, Lenin tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Vihdoinkin!

Suomalaiset olivat viimein vapaita! Käynnissä oli maailmansota, mutta meillä ei ollut vastustajia! Paremman puutteessa aloimme tappelemaan toisiamme
vastaan. Koska muita tasavertaisia vasustajia ei ollut! (vitsi)

Vielä tuli toinen maailmansota, jossa ensin vedimme neuvostoliittoa pataan, ja kun natsit osoittautuivat paskiaisiksi, niin laitettiin nekin nippuun.

Mikä on tarinan opetus? Älä rupea itkemään ja säälittelemään omaa, tai kansasi kohtaloa.
Vaan näytä kaikille että mikä ei tapa, vahvistaa. Uhriutumalla et saavuta mitään, tee niinkuin suomalaiset ja nouse mudasta muiden yläpuolelle!

Nykyään olemme maailman parhaita lähes kaikessa 😀 Miettikää sitä!

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu