Veroaste laski, kokonaisverokertymä tulonsiirtoihin nousi vuonna 2018

Laffer Suomessa 1975-2018 (Miettinen)

Vuonna 2018 saavutettiin kokonaisverojen keräämisessä Suomen tasavallan historian ennätys – 99,1 miljardia euroa. Monelle varmaankin yllättäen, tämä noin 2 miljardin euron voudin juhla saavutettiin kokonaisveroasteen laskiessa noin prosentin, kansainvälisesti yhä korkealle 42,4%-tasolle. Veronmaksajien Teemu Lehtonen riemuitsi ns. win-win tilanteesta. Itsekin hymyilin.

Laffer – puolesta ja vastaan

Näinhän ns. Lafferin käyrän sanotaan käyttäytyvän ylikorkeilla veroasteilla – veron maltillistaminen voi jopa parantaa kokonaiseurokertymää. Onko tällä sitten jotain todistusvoimaa jatkosta, se onkin vaikeampi sanoa. Vähintäänkin se todistaa aiemman väitteeni, että todellinen vasemmiston tavoite ”lisää veroeuroja tulonsiirtoihin” on ainakin yhtenä vuotena toteutettu edellistä pienemmällä kokonaisveroasteella.

Kävin Eriarvoisuusvaraston Facebook-sivustolla pitkähkön väittelyn siitä onko korrelaatio kausaatiota ja kovasti moni oli sitä mieltä että sattumaa tuo vain oli. Lisäksi minua valistettiin, että Suomesta löytyy tutkijoita, joiden mielestä esimerkiksi ansiotulon veroasteen noston ja verokertymän välillä on positiivinen vahva korrelaatio koska ns. jousto-olettama on esimerkiksi 0,2. Kun käytetään näin matalia joustoja, voidaan jopa nykyistä veroastetta väitetysti nostaa ja verokertymä nousee, mitä nyt jokunen äänestää jaloillaan tai leppoistaa elämäänsä tilastovirheenä. Vastakkaista kulmaa edusti Valtiovarainministeriö vuonna 2010 arvoidessaan että parempi olisi olettaa nämä joustot selvästi korkeammalle tasolle ja kohtuullisella 0,33 joustolla (ja korkeammilla) Suomen veroasteet olisivat jopa liialliset. Itse varsinkin vuoden 2018 ”veroyllätyksen” jälkeen olen taipuvainen arvioimaan että Suomen kokonaisveroaste (42%) on maailman 5. suurimpana ehkäpä karannut liikaa OECD:n keskimääräisen veroasteen (34%) yläpuolelle, puhumattakaan USA:sta jossa on karmaisevan matala veroaste (27%).

Ruotsin demarivetoinen hallitus muuten kokeilee Lafferin käyrää pudottamalla paikallisen solidaarisuusveron pois, joka ajaa heidät taas Suomen kokonaisveroasteen alle. Näin maailman mitalisijat ovat tarjottimella perinteiselle ”lisää veroja” hallitukselle. Onko tämä kuitenkin väärä tavoite?

Onko kohtuullinen kokonaisveroaste tulonsiirtojen onnela?

Tästä voinee oppia, että katogorinen väittämä ”veroasteen nosto tuottaa lisää veroja ja veroasteen lasku vähentää jakovaraa” ei ole absoluuttisen totta. Monihan täydentää tätä väitettä lisäyksellä ”tulonsiirtoihin tarvitaan lisää rahaa, joten veroastetta on *pakko* nostaa”. Nyt kun 2018 jakovaraa tuli lisää ja veroastekin helpotti, puhdasoppinen argumentointi lisäveroruuvin jakovarasta ei pelitä sukkana jatkossa.

Heikki Turunen, loistava Turhia Käppyröitä, ystävällisesti suoritti minulle tilastoajon kokonaisveroasteesta ja verokertymästä 1975-2018. Muutin tämän vertailukelpoisemmaksi käyttämällä Tilastokeskuksen Väestömääriä ja Rahanarvokerrointa.

Tuloksena on Lafferin käyrä kokonaisveroasteella ja per capita 2018 rahana tuhansissa euroissa. Havaitaan, että markka-aikana oltiin melko kiistattomasti Lafferin käyrän ns. vasemmalla puolella eli kokonaisveroasteen nosto myöskin lisäsi kokonaisveroeurokertymää reaalisesti, kun kokonaisveroaste oli 35%+ -jotain.

Euro-aikana on vaikeaa

Euro-aikana tämä linkki on rikki, voisi jopa väittää että käyrä kääntyi Lafferin ”huipusta oikeaan” käyttäytymiseksi eli että kokonaisveroasteen lasku voisi joko parantaa reaalieurokertymää tai olla kokolailla neutraali sen suhteen. Hyvää kehitystä on kuitenkin mielestäni saavutettu vuodesta 2012, jolloin väitin Suomen olevan parantumaton ”Indeksitalous”, jossa talouden vaikutusmekanismeja eurossa ei halutakaan ymmärtää.

Niin tai näin, vaikuttaisi että kipuraja on saavutetu kokonaisveroasteessa kun liikutaan yli 40%-veroissa ja ollaan eurossa. Jos näin on, kannattaako kansaa rääkätä veroasteen nostolla, jos siitä ei edes vasemmistolaisesti ajatellen hyödytä lisääntyvinä euromääräisinä tulonsiirtoina? Vaikka 2018 liike 1% veroasteen laskua / €2 miljardia lisää julkista jakovaraa ei toimisikaan, niin jotain hyvää voisi silti seurata, vähintäänkin kohonnutta talouskasvua.

Voisiko jopa olla, että vuoden 2018 verojen kohtuullistamiskokeilua (joka tuli pitkälti kiky-neuvottelujen kautta) kannattaisi kokeilla uudestaan ja tiputtaa kokonaisveroasteesta prosentti tai pari tai jopa siirtyä OECD-maiseen 3:lla alkavaan kokonaisveroasteeseen? Verotulothan ja siten tulonsiirrot voivat siis jopa kasvaa tällöinkin absoluuttisesti.

Korrelaatio ei ole kausaatiota vaikka joku verodenialisti niin väittäisikin.

Lisäkurssi: Vasemmisto-oikeiston tavoitteet julkishyödykkeissä ja tulonsiirroissa 

samimiettinen

Olen toinen Uusi neuvotteluvalta (WSOY) sekä Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi? (WSOY, 5. painos) kirjoittajista. Osallistuin myös Euron tulevaisuus ja Miten Suomi voidaan pelastaa (molemmat Libera) kirjojen kirjoittamiseen. Kirjoitan melko kuivia asiablogeja taloudellisista aiheista. Annan myös neuvottelusuosituksia, perustuen tietysti omaan vajavaiseen käsitykseeni asioista. Olen poliittisesti sitoutumaton mutta arvostan yli puoluerajojen kansallisesti hyviä neuvottelijoita. En anna sijoitussuosituksia ja mielipiteeni ja mahdolliset virheet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu