Enemmän kaikkea kaikille

Freak Power julkaisi 90-luvulla levyn ”More of Everything for Everybody”. Tykkäsin musiikista, mutta myös levyn nimi puhutteli omalla absurdilla tavallaan. Enemmän kaikkea kaikille – sehän oli täysi vitsi, identtisesti epätosi. Aivan kuten Motörheadin motto ”Everything Louder than Everything Else”.

Nyt ei enää ole pitkään aikaan naurattanut, kun epätodesta on tullut ideaali ja politiikan ohjenuora. Kaikki enemmän tai vähemmän tärkeä muutetaan vähitellen verovaroilla kustannettavaksi lakisääteiseksi palveluksi. Sillä saa toki ostettua suosiota äänestäjiltä, sillä ilmaiseksi on kiva saada kaikkea. Siinä rytäkässä kuitenkin unohtuu, ettei mikään ole ilmaista eikä palvelu yleensä halpene kierrättämälle se byrokraattisen koneiston läpi.

Suomessa tasa-arvon ihanne on 2000-luvulla ehkä ymmärretty väärin ja sitä on toteutettu lähinnä tasapäistämällä. Jos pitkä ja lyhyt seisovat vierekkäin, lyhyelle ei anneta jakkaraa vaan pitkän alle kaivetaan kuoppa. Alun perin hyvinvointiyhteiskuntaa tavoiteltiin, jotta jokaisella olisi syntyperään katsomatta yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Toinen ajatus on ollut, että pieni maa tarvitsee kaikkien työpanosta eikä ketään siksi kannata jättää ulkopuolelle. Tämä osoittautui menestystarinaksi, jota on seurattu muuallakin maailmassa. Pieleen alkoi mennä siinä vaiheessa, kun heikkojen tukeminen ei enää riittänyt, vaan kaikille piti saada täsmälleen samaa.

Kun julkinen valta tarjoaa kaikille enemmän, kassan pohja tulee ennen pitkää vastaan. Yhtälö voi toimia taloudellisesti, jos palvelujen lisäys kasvattaa samalla tuottavuutta ja verokertymää. Tämä huippukohta on kuitenkin ohitettu jo viime vuosisadalla, ja kaiken tarjoaminen kaikille on vain kasvattanut velkataakkaa ja veroastetta. Lopulta ihmisillä ei enää ole varaa juuri mihinkään, sillä veroilla kustannettava peruspalvelumassa vie löysät pois lompakosta.

Mutta hyvin ei mene peruspalveluillakaan. Kun veroastetta ei voi määrättömästi nostaa, uusien vastuiden lisääminen johtaa vähitellen aiempien etujen viilaamiseen. Yleensä tämä käy vaivihkaa niin, että valtio lisää uusia velvollisuuksia kuntien taakaksi ja lupaa täysimääräisen hyvityksen kuntaosuuksina. Kuitenkaan hyvitys ei lopulta ole lähellekään täysimääräistä tai se kattaa vain minimitason, jota kunnan on itse täydennettävä. Kuntien on kuitenkin hoidettava oma taloutensa, jottei joudu valtion holhoukseen. Lopputulos on turhankin monen kunnan kokema korkean kuntaveron ja heikon palvelutason sekoitus.

Rehellisellä työssäkäyvällä veronmaksajalla onkin ihmettelemistä, kun kaikki on mukamas ilmaista mutta rahat ei riitä mihinkään. Eikä se edes ole mikään yllätys, vaan ihan selkeä seuraus epäonnistuneesta pyrkimyksestä tarjota enemmän kaikkea kaikille. Lopputuloksena kaikki saavat vähemmän.

samipkanerva

Kaikesta kiinnostunut tekniikan tohtori, joka etsii vapaa-ajallaan älyllistä elämää Vantaan valtuustosalista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu