Kuka maksaa?

Kun Antti Rinteellä oli vielä sananvaltaa mediassa, muistan hänen toivoneen oikeudenmukaisempaa verotusta. Rinne ei tietenkään täsmentänyt tavoitteitaan enempää, joten pystyin kerrankin olemaan samaa mieltä demaripomon kanssa. Minäkin toivoisin verotuksesta oikeudenmukaisempaa. Toisaalta olen varma, että Rinteen näkemys oikeudenmukaisuudesta tässä yhteydessä on päinvastainen omalleni, mutta se on toinen asia.

Veronmaksajien keskusliiton tilastojen mukaan alle puolet tulonsaajista maksaa lähes koko tuloverokertymän. Saman tilaston mukaan kovatuloisin 2% maksaa viidesosan kaikesta, siispä kovin harvojen harteille hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on ladattu. Lukuja katsomalla ei ole yllätys, että monet suomalaiset hyväksyvät korkean tuloverotuksen. Helppohan on hyväksyä sellainen, joka ei itseä kosketa. Keskimääräinen veronmaksaja tilittää yhteiskunnalle alle 7500 euroa vuodessa, mikä on palvelutaso huomioiden aika vähän. Tämän hokkuspokkustempun takeena on, että toisten taskuilla käydään enemmän.

Kuntatalouden turvaajana valtio ei paljonkaan auta, eikä pääomatuloihinkaan pääse käsiksi. Suurin osa kunnan tuloista täytyy kerätä kuntaverolla ja kiinteistöverolla, eli työnteosta ja asumisesta. Kuntaveroa pidetään harhaanjohtavasti tasaverona, vaikka siinä on verovähennysten kautta erittäin jyrkkä progressio. Käytännössä kuntaveroa maksetaan vasta keskituloisesta ylöspäin, eli maksajajoukko on jälleen vain puolikas, ja täydessä mitassaan kuntavero koskettaa vasta sadantuhannen vuosituloilla. Ja kunnolla koskettaakin.

Tästä syystä kuntaveroprosentilla on varsin kummallinen kytkös kunnan käytettävissä oleviin varoihin. Korkea veroprosentti pitää veronmaksukykyisen porukan poissa, ja pitkällä tähtäimellä kertymä pienenee prosenttia nostettaessa. Persaukisten kaupungissa olisikin oikeastaan yhdentekevää, millä prosentilla tuloja nimellisesti verotetaan, kun kuntaveroa erinäisten vähennysten jälkeen ei kuitenkaan juuri makseta.

Palatakseni johdannon aiheeseen, eniten epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ihmisissä herättää kiinteistövero. Tämä on sikäli erikoista, että kiinteistövero kuormittaa kansalaisia kaikkein tasapuolisimmin, mutta suurin osa ei tiedä maksavansa kyseistä veroa. Omakotitalossa asuvalle kiinteistövero lankeaa erillisellä laskulla maksettavaksi joka syksy, mutta kaikki muut maksavat sen autuaan tietämättömänä vuokran tai vastikkeen sekaan piilotettuna. Kuntaveroon verrattuna kiinteistöveroa on vaikeampi pakoilla. Jokainen asuu jossain, muttei välttämättä käy töissä.

Oikeudenmukaisempaa verotusta tavoitellessa painopiste tulisi siirtää kulutukseen. Silloin ahkeruudesta tai asuinpaikasta ei rankaista, vaan verot maksetaan elintason mukaan. Eri verokantojen avulla kuluttajia voidaan ohjailla yhteiskunnan kannalta toivottuihin valintoihin, mutta lopullinen valinnanvapaus säilyy kuitenkin veronmaksajalla.

Veroista puhuttaessa ei koskaan sovi unohtaa, että kaikki veroina kerätyt rahat ovat jonkun ihmisen työllään ansaitsemia. Välillä tuntuu, että päättäjät eivät aina muista kunnioittaa veronmaksajan selkänahkaa. Jokainen veromiljoona vaatii keskimäärin 30 henkilötyövuotta yhteiskunnan hyväksi, ja näiden henkilötyövuosien tuotto on aina pois markkinoilta.

Nyt kun koronakriisin jäljiltä romahtanutta kotikaupungin taloutta ollaan korjaamassa, noiden henkilötyövuosien ajatteleminen pistää nöyräksi. Yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisin vero on se, joka on varaa jättää keräämättä.

samipkanerva

Kaikesta kiinnostunut tekniikan tohtori, joka etsii vapaa-ajallaan älyllistä elämää Vantaan valtuustosalista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu