Mutantit, kehityksen airuet

Nykyään pidetään yleisesti hyväksyttynä, että poliittiseen kenttään on syntynyt perinteisten vasemmisto-oikeisto-jaon rinnalle vanhaa konservatiivi-liberaali-akselia korvaaman uusi jakolinja. Tällä akselilla on kiistakapuloina esimerkiksi verotuksen ja terveydenhuollon sijasta sellaiset asiat kuin maahanmuutto ja ilmastonmuutos, ja sieltä löytyy esimerkiksi Vihreiden ja Perussuomalaisten kaltaisia liikkeitä. Sillä ei ole vakiintunutta nimeä, mutta kutsun sitä tässä viherliberaali-kansalliskonservatiivi-akseliksi. Tämä muutos on ollut monien mielestä huono asia. Kriitikot katsovat retoriikan koventuneen, sanojan muuttuneen sanomaa tärkeämmäksi ja ”väärien” asioiden hallitsevan poliittista keskustelua.

Erityisesti perinteisillä puolueille on tapana tuomita uudet puolueet normaalia toimintaa häiritsevinä yhden asian liikkeinä. Tämä on vähättelevää eikä se ole edes totta. Maailman viherliberaaleilla ja kansalliskonservatiivisilla puolueiden ohjelmat käsittelevät muutakin kuin maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosta. Näihin teemoihin painottuminen on tästä huolimatta perusteltua ja painottumisen tuomitseminen näyttää nuoren ihmisen silmään inhottavalta denialismilta. Ilmastonmuutoksen, globalisaation ja laajamittaisen maahanmuuton vaikutukset minun sukupolveni Eurooppaan (puhumattakaan ensi vuosisadasta) ovat aivan eri suuruusluokassa esimerkiksi yrityksien verotuksen muutaman prosentin korotuksen tai jonkun vappusatasen vaikutuksien kanssa.

Saamme usein lukea Keskustan tai Kokoomuksen asemoivan toimittajien mielestä itseään milloin Perussuomalaisia ja milloin Vihreitä vastaan, riippuen ensimmäisten puolueiden kannanottojen kulloisistakin painotuksista. Tämä on medialta pelkistävä ja lyhytnäköinen väärinymmärrys. Ne eivät asemoi itseään jompaakumpaa puoluetta vastaan, vaan todellisuudessa ne vastustavat kokonaisuudessaan näiden uusien puolueiden edustamaa uutta poliittista akselia, joka on vanhoille puolueille vakava uhka. Ne eivät ole asemoituneet tällä akselilla mihinkään eivätkä voi näin ollen saada kannatusta niiltä äänestäjiltä, jotka painottavat tämän akselin merkitystä. Keskustan tilanne on Kokoomusta hankalampi, sillä se ei ole asemoitunut vanhoillakaan akseleilla mihinkään.

Luonnossa eliöt kehittyvät mutanttien selviytyessä vanhoja ”versioita” paremmin. Tämä selittyy usein muuttuneilla olosuhteilla, joissa mutantin ominaisuudet ovat sille suotuisia. Samalla tavoin politiikan uudenlaiset painotukset selviytyvät, koska niitä tarvitaan. Sadat tuhannet ihmiset saattavat äänestää Perussuomalaisia yksissä vaaleissa Esson baarin agitaattoreiden valheiden tai epämääräisen herravihan vuoksi, mutta Esson agitaattoreiden syyttäminen ei enää kolmansien vaalien kohdalla toimi.

Muutos ei välttämättä ole kivuton. Joidenkin mukaan Homo Sapiensit kansanmurhasivat Neandertalilaiset. Myös vanhat poliittiset akselit ovat syntyneet rytinällä 1700- ja 1800-lukujen sekä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Osa uutta poliittista akselia vastaan esitetystä kritiikistä onkin ihan aiheellista. Uuden akselin teemojen radikaalit ilmentymät ovat ottaneet ilmaherruuden keskustelussa ja sosiaalinen media on täynnä Jussi Halla-Ahon/Greta Thurnbergin Messiaaksi/Antikristukseksi julistavia puheenvuoroja. Länsimaisia sisällissotia pelätään tai jopa toivotaan.

Kehitys ei kuitenkaan lopu ensimmäiseen mutaatioon. Jossain vaiheessa kansalliskonservatiivit ja viherliberaalit saavuttavat kannatuksessaan sen lakipisteen, johon hiomattomalla räksytyksellä on mahdollista päästä. Tällöin niiden on keskityttävä omien ideologioidensa pahimpien ongelmien korjaamiseen. Ehkemme joudu enää kymmenen vuoden päästä kuulemaan sellaisia premisseiltään oikeita, mutta johtopäätöksiltään vastenmielisen virheellisiä kommentteja, kuin ”Hiilidioksidi on kasvien ruokaa, joten ilmastonmuutos on huuhaata!” tai ”Humanitäärinen maahanmuutto parantaa väestöllistä huoltosuhdetta, joten siitä on länsimaille hyötyä!”.

Evoluutio jatkuu myös vanhojen eliöiden parissa. Vanhojen puolueiden on asemoitava itsensä uudella akselilla johonkin tai kuoltava sukupuuttoon. Toisaalta voimme nähdä uusien ”keskustalaisten” puolueiden syntymisen. Miltä kuulostaisi vaikkapa Liberaali Kansallispuolue, joka vastustaa tiukasti kaikenlaista humanitääristä maahanmuuttoa ja suuruudenhullua ilmastopolitiikkaa, mutta toisaalta myös rasismia ja turpeen energiakäyttöä? Toivottavasti tämä evoluution vaihe ehtii tapahtumaan ennen kuin yhteiskuntamme luottamuspääomasta on syöty liian suuri siivu.

SampoSaarinen

Kauppatieteiden ylioppilas ja raportoinnin asiantuntija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu