Ei enää koskaan yksin – Suomi NATO:n jäseneksi
Suomi on tienhaarassa. Turvallisuuspoliittinen ympäristömme on muuttunut dramaattisesti viimeisten vuosien aikana ja erityisesti Venäjän käyttämä sotilaallinen voima osana ulkopolitiikkaansa on herättänyt ymmärrettävästi huolta Suomessa – miten meidän täällä käy?
Mikään tai kukaan ei suoraan uhkaa Suomea. Meillä on hyvät välit naapurivaltioidemme kanssa ja sisäinen turvallisuutemmekin on hyvissä kantturoissa, vaikka meiltäkin on lähtenyt terroristeja taistelemaan milloin minkäkin ”pyhän sodan” tai aatteen nimissä. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti myös täällä, sillä erityisesti Venäjän arvaamattomuus ja uudenlainen sotilasvoiman käyttö (esim. pienet vihreät miehet ja hybridisota) luovat haasteita ulkoiselle ja sisäiselle turvallisuudelle.
Lähialueillamme on edelleen erittäin voimakkaita jännitteitä Naton ja Venäjän välillä. Asiantuntijat ympäri maailman varoittavat sodan uhkasta Baltiassa. Maantieteellemme emme mahda mitään ja mahdollinen sota Baltiassa vetää vääjäämättä Suomen mukaan konfliktiin.
Suomella on kykyä toki puolustaa itseään ja hinta mahdolliselle hyökkääjälle hyökkäyksestä on kova. Itse aktiivisena reserviläisenä tiedän, että maanpuolustustahto on luja. Tämän osoittavat myös lukuisat tutkimukset. Vastuu meidän puolustuksestamme tulee olla nyt ja aina omissa käsissämme, mutta uskallan väittää että maailmassa joka globalisaatiosta huolimatta jakautuu voimakkaasti erilaisiin arvoyhteisöihin (esimerkkinä Euroopan Unioni, johon Suomi on sitoutunut poliittisesti), ei liittoutumattomuus enää palvele meitä turvallisuuspoliittisesti.
Hallitus on tekemässä selvitystä Natosta. Hyvä että asioita selvitetään, mutta kyllä vatulointi asiassa pitäisi päättää. Ikuinen ”Nato-optio” ei ole mikään optio enää siinä vaiheessa, kun tilanne eskaloituu. Nykyisessä turvallisuustilanteessa jäsenyys ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta mielestäni sitä kannattaa silti hakea. Mieluummin nyt rauhanaikana kuin kriisin jo eskaloiduttua, jolloin ovi voi olla jo pysyvästi kiinni.
Naton jäsenenä Suomi hyötyisi edullisemmista kalustohankinnoista, saisimme huomattavasti enemmän tiedustelutietoa, sitoisimme itsemme entistä tiiviimmän osaksi länttä ja saisimme sotilasliiton arvokkaimman tarjoaman asian, eli artikla viiden mukaiset turvatakuut. Kovimman ja raskaimman työn puolustuksestamme kantaisimme edelleen itse mutta voiko joku väittää ettei mahdollisessa sotatilanteessa apu tulisi todella tarpeeseen?
Mielestäni Suomen Nato-jäsenyydestä tulee järjestää kuluvan hallituskauden aikana kansanäänestys. Sotilaallisen liittoutumisen hyvät sekä huonot puolet on tuotava rehellisesti ja tasapuolisesti esille ja haluan omalla esimerkilläni tuoda julkisesti esille sen, että meitä Nato-jäsenyyden kannattajia on monia. Haluan että Suomi on osa länttä myös sotilaallisesti, autamme muita ja muut auttavat tarpeen tullen meitä. Ei enää koskaan yksin.
Muuta Viroon, jos haluat asua Nato-maassa. Kansanäänestys voidaan kyllä järjestää. Luvut tulisivat olemaan murskaavat Nato-jäsenyyttä vastaan. Maaliskuussa HS:n gallupissa Nato-jäsenyyden kannatus oli vain 27% ja sitä luokkkaahan se on ollut vuosikaudet.
Ilmoita asiaton viesti
Jos/kun kansanäänestys Natosta järjestetään, en jaksa uskoa että luvut pysyisivät tuossa suhteessa. Kun kansalaisille annetaan oikeaa tietoa sotilasliitosta -sen hyödyistä ja haitoista- uskon suomalaisten olevan sen verran pragmaattisia, että sotilasliittoon liityttäisiin.
Ajattelin kyllä Lauri jatkossakin asua Suomessa -olimme Natossa tai emme.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-kansanäänestys pitäisi todellakin järjestää. Se tukkisi koohkaajien turvat moneksi vuodeksi. Kannatan ajatusta lämpimästi!
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen valmis edesauttamaan kansanäneestyksen toteutumista omassa verkostossani. Tee sinä samoin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
No yritä sitten saada edustamasi puolue NATO-myönteiselle kannalle.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisissa on paljon jäseniä jotka kannattaa Suomen liittymistä Natoon. Osa toki myös vastustaa asiaa. Tämän takia myös kirjoitinkin tämän tekstin, jotta myös oman puolueeni jäsenet tietävät että myönteisen Nato-jäsenyyden suhteen ei tarvitse olla yksin.
Ilmoita asiaton viesti
Tulisiko siinä äänestyksessä kysyä Suomen kansalta: ”Pitäisikö Suomen liittyä puolustusliittoon. EI KOSKAAN, ei seuraavan X vuoden aikana tai silloin kun tilanne sitä vaatii?”
Jotta tiedettäisiin koska tilanne vaatii, kysely pitäisi tehdä usein (päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain). Luulisin, että tuo ”ei koskaan” -vaihtoehto saisi aika vähän ääniä. Ei ainakaan sitä nykyistä runsasta 70%.
Ehkä tuosta edellisestä, hieman provosoivastakin tekstistä voi havaita, ettei tämänkaltaisia äänestyksiä pitäisi tehdä ainakaan sitovina. Neuvoa antava äänestys voidaan tehdä mutta päätöksen teon pitäisi perustua tietoon, joka ei välttämättä ole yleisti kaikkien tiedossa.
Erikoisalat vaativat erikoisosaamista. Kenellekään ei tulisi mieleenkään, että päätökset vaativista kirurgisista operaatioista tehtäisiin sairaalan koko henkilökunnan äänestyksellä. Maan puolustus sisältää myös varsin paljon erikoisosaamista ja salaistakin tietoa. Siksi toivon, että hallituksen lupaamaa Natoselvitystä tulisi tekemään Suomen parhaat asiantuntijat.
Todennäköisesti raportissa selvitetään hyödyt ja haitat, mutta luulen, ettei ehdotusta liittoutumisesta tehdä puoleen eikä toiseen. Päätöksen liittoutumisesta tekee joka tapauksessa Suomen Eduskunta, joskus tulevaisuudessa ”hyvän sään” aikana tai, jos kansan enemmistö ei halua, ei koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mielipidetiedustelut osoittavat todella murskalukuja. Odotetaan nyt vielä hallituksen Natoselvitystä. Jos tämä selvitys osoittaisi, että liittoutumisesta on enemmän hyötyjä kuin haittoja, muuttuisiko kansalaisten mielipide silloin? Ei kansa ole aina oikeassa vaikka Vennamo aikoinaan sanoikin: ”Kyllä Suomen kansa tietää….”
Ilmoita asiaton viesti
PS:ssa Nato-kannatus ei ole kovin suurta. Keskimäärin muuta väestöä vähäisempää. HS:n artikkelissa kirjoitettiin näin:
Sdp:llä, perussuomalaisilla, keskustalla ja vihreillä Nato-kannatus on vähentynyt elokuusta. Näistä puolueista suurin Nato-kannattajien joukko on keskustalla, jossa joka neljäs on jäsenyyshakemuksen kannalla.
Antaa tulla vaan kansanäänestystä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä ole puoluepoliittinen asia. Tämä on Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen liittyvä asia. Siksi uskallankin hyvällä omatunnolla kannattaa Nato-jäsenyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun hallituspuolueista vain yksi on Nato-jäsenyyden kannalla, niin kyllä siitä tulee puoluepoliittinen asia. Puolueiden linjan tässä asiassa ratkaisee kannattajakunnan mielipide asiasta ja 2/3 hallituspuolueista on jäsenyyttä vastaan.
Hallitus aikoo laatia ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle.
Tätä voidaan rauhassa odotella, koska selonteon sisällön voi hyvin arvata.
Ilmoita asiaton viesti
Hiiteen kansanäänestys, kansalla ei näistä asioista tietoa ole riittävästi. Korkeintaan asevelvollisten kansanäänestys.
Ilmoita asiaton viesti
Sotilasliitoista ei Suomessa ole ennenkään kansanäänestyksillä päätetty. Tälläiset asiat päättää presidentti, hallitus ja eduskunta.
Ilmoita asiaton viesti
Natosta järjestetään kansanäänestys vasta, kun kansan enemmistö on saatu manipuloitua tuon hankkeen taakse.
Se manipulointi on nyt meneillään hyvin voimakkaasti.
1994 kun EU-jäsenyydestä äänestettiin valtamedia teki keskinäisen sopimuksen yksipuolisesta tiedottamisesta:
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=1287
Vuotta ennen tuota propagandaoperaatiota kansan murskaava enemmistö oli EU:iin liittymistä vastaan. Mutta kun EU-kiihkoisilla oli tiedotusvälineet hallussaan, ja mukana oli hallitsijoita, jotka tietoisesti harhauttivat suomalaisia, mm. selostamalla, että EU-jäsenyys ei merkitse yhteisvaluuttaa – ja vaalien jälkeen samat miehet kertoivatkin sen merkitsevän sitä – kansan niukka enemmistö saatiin vajaassa vuodessa käännytettyä EU:n taakse.
Samaa pyritään tekemään nyt Naton suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Nato-jäsenyyden tueksi ei tarvita mitään ”manipulaatiota”. Sen verran hyvin tekee Venäjä työtä Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Ja osoittaa myös samalla, miksi juuri meidän tulee olla osa sotilasliittoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos pitää silmänsä auki, huomaa että valtamedia tekee rankasti työtä manipuloinnin eteen. Ilman totaalista manipulointia äänestystulos ei tule herran aikaan olevaan Nato-myönteinen, mutta kun tuollainen kusetus on kerran saatu toimimaan, lasketaan kaiketi, miksei se onnistuisi uudestaan? Tuota puuhastelua kehdataan vielä kutsua demokratiaksi.
Tosin some saattaa muodostua Naton kompastuskiveksi, sillä 1994 kansa oli lähes täysin propagandakoneiston (Suomen valtamedia) armoilla toisin kuin nyt.
Ilmoita asiaton viesti
On se Putlerikin samassa souvissa. Odotellaan uutisia Ukrainasta, syksyllä voi kaikki olla toisin.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän pitää olla osa sotilasliittoa, koska Venäjä niin haluaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin vaikea kuvitella, että enemmistö kansasta kääntyisi Nato-jäsenyyden kannattajaksi, kun tällä hetkellä jäsenyyttä kannattaa vain n. 27% kansalaisista. Ehkä mieli muuttuisi, mikäli Venäjä lisää sotilaallista aktiviteettia Suomen rajoilla, mutta sehän ei olisi Venäjän etujen mukaista.
Ilmoita asiaton viesti
EU-sopimushan neuvoteltiin pitkälti MTK:n Heikki Haaviston johdolla. Hänet oli varta vasten nimitetty ulkoministeriksi silloin.
NATO-sopimus voitaisiin sitten vastaavasti neuvotella kansanäänestykseen alistettavaksi Rauhanpuolustajien Markku Kangaspuron johdolla, jolloin hän Haaviston tavoin toimisi ylimpänä suosittelijana. Taikka sitten asialle voitaisiin laittaa Paavo Arhinmäki. Kun palkkiot ovat luvassa, niin kyllä tuloksiakin syntyy.
Ilmoita asiaton viesti
#9
Niin siinä EU-päätöksessä sitten kävi. Valtamedia EU-kiimaisten pyynnöstä manipuloi kansan tekemään väärän päätöksen. Oliko se EU:sta tiedottaminen väärin. Jos olisi noudatettu kansan tahtoa, olisivatko Suomen asiat paremmassa kunnossa nyt ja olisiko se asia täysin selvä?
Kovasti pelättiin, että työn ja pääoman vapaa kulku unionin sisällä olisi merkinnyt sitä, että saksalaiset olisivat ostaneet parhaat rantatontit ja eteläeurooppalaiset olisivat vieneet kaikki Suomen työpaikat. Ei siinä ihan niin kuitenkaan ole käynyt. Venäläiset vievät kiihtyvällä tahdilla rantatontteja sekä työpaikkoja ainakin hoito, rakennus- ja kuljetusalalta.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta pelättiin muutakin kuin noita mainitsemiasi sivuseikkoja. Pelättiin, että EU ei olekaan kansojen yhteisyyttä vaaliva liitto, kuten sitä EU-puoltajat mainostivat, vaan siitä kehittyykin liikepankkien ja suuryritysten etuja kansoja vastaan toimiva koneisto. Pelättiin myös että liittyminen vastoin lupauksia sittenkin tarkoittaisi yhteisvaluuttaa, joka kahlitsee olennaisesti kansallista päätöksentekoa.
Nuo olivat tuolloisten EU-vastustajien pääsanoma.
Ja kuinkas sitten kävikään…?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, olisihan se ollut hirveää, jos EU:n suuryritykset olisivat kehittyneet kansojen etujen vastaisiksi. Miten sellainen yritys voisi edes toimia? Ei taitaisi markkinataloudessa onnistua kun yritykset tarvitsevat asiakkaita (sitä kansaa!). Sosialistisessa talousjärjestelmässä yritys ei ole riippuvainen asiakkaista vaan puolueesta.
Virheitä on toki EU:ssakin tehty. Suuri virhe oli hyväksyä Kreikka rahaliittoon väärennettyjen tilastotietojen perusteella ja se, ettei sovitusta vakaus- ja kasvusopimuksesta pidetty kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen puolustusvoimat on kaikilta teknisiltä osiltaan ajettu Notosopivaksi, samaten hallinnollisilta osilta. On vain ajankysymys koska siihen liitytään.
Se mitä mieltä kansa on, ei ole tärkeää. Päätökset on jo varmaankin tehty, odotetaan vain sopivaa hetkeä.
Suomi on jo allekirjoittanut isäntämaa sopimuksen, siinä on isoliuta asioita mihin suomi sitoutuu/alistuu.
Se että onko se hyvä vai huono asia, siitä tuskin tässävaiheessa kukaan voi täysin vakuuttuneesti sanoa sen kummempaa varmuutta. Se on yhtä epävarmaa kuin aikoinaan Euroopanunioniin liittyminenkin oli, jälkiviisaus on paras viisaus.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeansuuntaisia ajatuksia Kuopijosta, joka voisi tämän perusteella olla vaikka turvallisuuspoliittisen kansalaiskeskustelun ’piäkaupunti’. Oma itsenäinen uskottavan vahva puolustus on perusturvamme, mutta ei nykymaailmassa yksin riitä siinä mitassa kuin meillä koskaan tulee olemaan siihen varaa.
Viikkoja tai kuukausia ehkä sinniteltäisiin suoria hyökkäyksiä sissimetodein torjuen, tai vuosi parikin riuduttaisiin julistamattoman hybridisodan tietoliikennedesantteja ja sähköverkko/infrasabotöörejä ja taudinlevittäjiä jäljittäen ja naapurin improvisoimia lukuisia rajatylittäviä äkkisotaharjoituksia ja pienten vihreiden kansantasavaltalaiskaartien ilmestymistä kauhistellen samalla budjetinleikkauksia yleislakkolaisille perustellen ja länsimailta tukea ruikuttaen ja edesmenneestä Nato-optiosta muistutellen että oliko sitä joskus olemassa vai ei ja olikos se Finlands sak deras vai ei… Toteutunut Nato-jäsenyys sitä vastoin ehkäisisi tuollaiset aggressiot mitä todennäköisimmin ennalta totaalisesti. Ei Nato-maahan ole koskaan ulkopuolinen maa hyökännyt, eikä edes Putin liene sentään niin mielenvikainen.
Optio ei tosiaankaan riitä, ellei sitä käytetä jo selvästi ennen kriisin toteutumista. Se sulkeutuu, kun nurkat jo käryävät eikä palovakuutusta enää saa vaikka olisi kuinka hyvää pataa ja säälittävässä asemassa kulttuuriviiteryhmän ja eurooppakumppanien silmissä. Mutta mitä muita luontevia vaihtoehtoja Suomi-neidolla sitten olisi Nato-jäsenyyden lisäksi? Sellaisia siis joita voisimme nolostumatta ja ilman syyllisyydentuntoa esitellä tuleville sukupolville, joiden turvallisuudesta nyt yritetään päättää.
Olisiko liittoutumattomuus nyt paikallaan niin kuin oli talvisodan alla tai niin kuin Ukraina ja Georgia valitsivat, kun eivät ehtineet valita muuta ajoissa? Vai valitsisimmeko liittoutumisen ja syvenevän yhteistyön Venäjän kanssa Valko-Venäjän ja Kazakstanin ja Armenian tavoin Euraasian Unionin jäsenyyksineen ja YYA 2.0-sopimuksineen?
Kun noita pienten vihreitten ’rauhanaktivistien’ kv. liikkeitä seurailee ja muistelee vaikkapa Georgian Etelä-Ossetiassa 2008 ja Ukrainan Krimillä ja Donbassissa 2014-15 ja Suomen Viipurin läänissä ym. 1939-44, niin tulee mieleen että jos ainakaan edullisia ja kotimaisia ja vain hyökkääjään täsmäohjautuvia maamiinoja ei saa todellakaan käyttää ja Nato-optiota ei ole enempää kuin palovakuutusta saa nurkkien jo kärytessä, niin eipä tässä Suomineidolle taida jäädä muuta mahdollisuutta kuin tiukan paikan tullen hakea ihan pokkana ja bona fide itänaapurille lähestymiskieltoa, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192580-s…
Ilmoita asiaton viesti
NATO edustaa puhtaasti terroristijärjestöä monelle suomalaiselle, hyökkäysliitto joka heiluu USAn käsikassarana tappamassa siviilejä milloin missäkin päin maailmaa öljyn perässä ja Rotschildien yksityispankki-impperiumia luomassa. Ja miksi Suomen pitäisi ryhtyä NATOn ja Venäjän välisten konfliktien osapuoleksi – en näe mitään syytä, kuten en siinäkään että meidän pitäisi olla puolustumassa ensimmäisenä Viroa ja muita baltian maita koska USANATO ei ehdi (jos vaikka Venäjän ja niiden välille syttyisi jokin kahakka). Suomalaiset eivät halua koskaan ydinaseita maaperälleen!! EI!!!! Suomea ei voi viedä NATOon vastoin kansan suuren enemmistön tahtoa, se on mahdotonta, sillä siitä törky epädemokratiasta voisi hyvin helposti seurata sisällissota.
ELI Keskitie, puolueettomuus ja liittoutumattomuus rauhanpolitiikka, tulisi olla itsestään selvä valintamme. Samoin kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaaminen. NATO lietsoo ainoastaan pelkoa ja epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta suomalaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos rauhaa hakee, pitää sitä olla valmis myös puolustamaan. Yhteenkään Nato-maahan ei ole koskaan hyökätty, eikä Nato-maana oleminen velvoita osallistumaan Yhdysvaltojen sotiin.
Mitä liittoutumattomuuteen tulee, niin Suomi ei ole ollut liittoutumaton pitkään aikaan. Kun liityimme Euroopan Unioniin, (piti siitä tai ei) liittouduimme myös poliittisesti.
Meille kyllä näköjään kelpaa direktiivit Brysselistä, mutta ei konkreettinen apu ja tuki mahdollisessa kriisitilanteessa. Mielestäni tämä on hieman hassua.
Ilmoita asiaton viesti
On vuosikymmeniä jo maksettu pitkä sentti Nato-yhteensopivuudestakin muttei huolita sitä ainoaa konkreettista hyötyä turvallisuuden kannalta ja tehokkainta sotaanjoutumisen ennaltaehkäisyä.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos rauhaa hakee, pitää sitä olla valmis myös puolustamaan.”
Exactly!
Kenraali Hägglund viime sunnuntain HS:n kuukausiliitteessä OMAN uskottavan puolustuksen merkityksestä Suomelle:
”Jos liittyisimme Natoon, meille kävisi aikaa myöten samalla tavalla kuin muillekin liittyneille maille. Oma puolustus ajettaisiin alas. Nato ei tietenkään pakottaisi meitä heikentämään puolustuskykyä, mutta seuraisimme muiden esimerkkiä. Pian ryhdyttäisiin puhumaan siirtymisestä palkka-armeijaan ja keskittymisestä kriisinhallintatehtäviin. Nato muka huolehtisi puolustuksesta.”
”Olisi entistä vaikeampi perustella, miksi tarvitaan lisää rahaa Puolustusvoimien hankintoihin tai miksi pidetään yllä yleistä asevelvollisuutta, joka on kuitenkin koko meidän järjestelmämme perusta.”
Ilmoita asiaton viesti
Suomella olisi joksikin aikaa uskottava puolustus jos sota käytäisiin talvi ja jatkosodan taktiikalla.
Hägglundin puhe on suorastaan vastuutonta, pitäisi kenraalin ymmärtää, että nyky sodat käydään aivan eri taktiikalla kuin v 39 – 45 sodat
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka kenraalia arvostankin, olen hänen kanssaan tästä aivan erimieltä. Pitää muistaa että monissa Nato-maissa on joko palautettu tai käydään vakavaa keskustelua asevelvollisuuden palauttamiseksi. Suomelle tulee olla nyt ja aina yleinen asevelvollisuus, sillä viime kädessä me tätä maata puolustamme, ei muut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö apu mahdollisessa kriisissä olisi meille hyväksi ja erityisesti materiaalihankinnoissa Nato-jäsenyys auttaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kenraalin natovastainen mielipide perustuu pelkästään kuvitelmaan, että oma puolustus ajettaisiin alas, se on aika heikko peruste. Mikään mielipidemittaus ei viittaa siihen. Hallituksen säästöohjelmakaan ei koske puolustusbudjettia.
Kenraali ei varmaan ole tietoinen siitä, että monet Euroopan Natomaat ovat päinvastoin lisäämässä puolustusmäärärahojaan. Miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Nato-maahan muuten on hyökätty. Tosin maa ei silloin käyttänyt 5.artiklaa.
Ilmoita asiaton viesti
#22
Timo Vaittinen, olet melkoinen humoristi. Esität, että Suomi joutuisi tämän terroristijärjestö Naton jäsenenä PUOLUSTAMAAN Viroa Venäjän terroria vastaan. Olisi se hirveää terrorismia!!!
Niin ja sitten vielä joutuisimme Rotschildien käsikassarana luomaan yksityispankki-impperiumia. Jaaha, sehän olisi hienoa, toivottavasti pääkonttori saataisiin Suomeen, onhan meillä kosolti IT-osaamista ja sopivia tyhjiä toimistokiinteistöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin, Suomi tarvitsee oman ydinaseen. Ei tarvitse sitten enää lliittyä mihinkään sotilasliittoon. Tietotaito ja materiaalit löytyvät omasta maasta.
Ilmoita asiaton viesti
Natoon mars mars!
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikka jännitteet Venäjän kanssa ovat kasvaneet viime vuosina, on Naton kannatus ollut jo pitkään laskussa. Taannoin tehdyn mielipidemittauksen mukaan enemmistö saksalaisista katsoo, että Saksan ei pitäisi puolustaa sotilaallisin keinoin toista Nato-maata, jos se joutuisi Venäjän aggression kohteeksi.
Samassa mielipidemittauksessa selvisi myös, että vain 55 prosenttia saksalaisista kannattaa yhä Natoa, kun vielä kuusi vuotta sitten kannatus oli 73 prosentin tuntumassa. Valtaosa eli noin 62% vastanneista ei myöskään lämmennyt ajatukselle, että saksalaiset lähtisivät puolustamaan esimerkiksi Itä-Eurooppaa. Myös ranskalaisista 53 prosenttia ja italialaisista 51 prosenttia vastusti sotilaallisen tue antamista.
Kysely toteutettiin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa, Espanjassa ja Isossa-Britanniassa, jotka ovat Naton tärkeimpiä jäsenvaltioita.
Naton 5. artiklan mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotakin Naton jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan. Mutta kuinka tällaiseen artiklaan voi luottaa, jos kansan tahto ja sydän on toista mieltä?
Tutkimuksen tulokset vaikuttavat varmasti myös Suomessa käytävään debattiin. Meidän suomalaistenkin tulisi muistaa, että Euroopan sydämessä Suomi ei ole kummoinenkaan pelaaja. Hyvin usean keski- ja eteläeurooppalaisen silmissä myös me olemme ”vain niitä itäeurooppalaisia”, sillä harva tietää oliko sodanjälkeinen Suomi osa itäblokkia.
Täällä Saksassa asuessani olen joutunut joka ikinen kerta virastoissa asioidessa vastaamaan myös yksinkertaiseen ja hieman loukkaavankin tuntuiseen kysymykseen:
– Onko Suomi EU:n jäsenmaa vai ei?
Tällä pohjalla tieto on. Vaikea sanoa, että onko kyse välinpitämättömyydestä vai tietämättömyydestä, mutta molemmissa tapauksissa se hieman harmittaa. Varmasti me jostain apua saisimme, jos olisimme Naton täysivaltainen jäsen. En epäile hetkeäkään, etteivätkö norjalaiset ja amerikkalaiset säntäisi haukkana paikalle. Molemmat luonnollisestikin eri syistä. Tässä tilanteessa tulisi kuitenkin pohtia tarkkaan, että haluammeko me alkaa Yhdysvaltain hallinnoimman sotilasliiton puskurivaltioksi ja provosoida samalla itäistä suurvaltaa, vai olisiko kenties parempi jatkaa matkaa kultaisella keskitiellä, jota pitkin me olemme aina ennenkin kulkeneet.”
Näihin ajatuksiin..
http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196717-euroo…
Ilmoita asiaton viesti