Lääkkeiden huoltovarmuutta ei varmisteta sooloilemalla maittain – nyt jos koskaan tarvitaan vahvaa EU-koordinaatiota

Koronakriisi on nostanut tikun nokkaan maamme huoltovarmuuden kriittisten tuotteiden osalta. Hyvä näin. Kriisi on osoittanut, että tiettyjen kriittisten tuotteiden osalta omavaraisuudesta on syytä huolehtia Euroopassa entistä paremmin. Lääkkeet ovat yksi tällainen tuoteryhmä.

 Huoltovarmuutta voidaan rakentaa monin keinoin. Yksi keino on tehdä Euroopan toimintaympäristö houkuttelevaksi, että tiettyjen lääkeryhmien tuotantoa saadaan entistä enemmän Eurooppaan.

 Sormia napsauttamalla tuotantolinjoja ei kuitenkaan laiteta pystyyn, tai saada lääkeyrityksiä investoimaan Suomeen tai Eurooppaan. Sen sijaan tulee olla valmis pitkäjänteiseen ja sinnikkääseen työhön. Niin Euroopan kuin Suomenkin tulee olla kiinnostava ja kilpailukyinen toimintaympäristö, jota luodaan mm. patenttisuojilla, verotuksella, vakaalla ja toimivalla lainsäädännöllä sekä varmistamalla oikeanlaista osaamista. 

 Osana Eurooppaa Suomella on mahdollista saada entistä enemmän lääkealan tutkimusta ja tuotantoa vahvistaakseen asemaa lääketeollisuusmaana – ja sitä kannattaisi tavoitella. Meillä on pitkän linjan osaamista sekä lääkkeiden tutkimuksesta että tuotannosta. Sitä kautta on mahdollisuus saada aikaan myös talouskasvua, mitä Suomi kipeästi kriisin jälkeen. Tämä edellyttää, että Suomi on houkutteleva toimintaympäristö niin kotimaiselle kuin kansainväliselle lääketeollisuudelle.

 Omavaraisuuden nostaminen on yksi tapa saatavuuden turvaamiseksi, mutta siihen liittyy myös kolikon kääntöpuoli.  Suomi, saati Pohjoismaat, eivät voi yksinään tuottaa kaikkia lääkkeitä. Jatkossakin tulemme elämään monituottajamaailmassa, jossa myös tuotannossa tarvittavat hyödykkeet tulevat useista eri maista ja eri maanosista.  Siksi olennaista onkin keskittyä tarkastelemaan, miten toimimme yhdessä, valtion rajat ylittäen globaali epidemia yllättää.

Nyt, koronaviruksen vastaisessa taistelussa olemme jo nähneet, kuinka nopeasti yksittäiset maat lähtevät tinkimään EU:n solidaarisuusperiaatteista ja optimoimaan oman maansa saatavuutta mm. asettamalla vientirajoituksia.  Vaikka lääketeollisuus on lisännyt tuotantokapasiteettiaan parhaansa mukaan, joidenkin maiden asettamat vientirajoitukset luovat uusia haasteita sille, että lääkkeitä on saatavilla kaikissa Euroopan maissa niitä tarvitseville.

Tämän välttämiseksi tarvitsemme kriisiaikoina vahvaa Eurooppalaista yhteistä koordinointia ja ohjausta, jotta kaikkien maiden kansalaisten terveys turvattaisiin. Juuri tässä, jos missä EU:ta tarvitaan vahvana toimijana.

Lisäksi tarvitaan kestäviä ns. normaaliajan järjestelmiä, jotka suojaavat meitä myös kriisiaikana. Tästä Suomi on toiminut malliesimerkkinä koronavirusepidemian aikana. Suomessa on jo olemassa useampia lakisääteisiä järjestelmiä, jotka turvaavat lääkkeiden saatavuutta kohtuullisen hyvin. Tästä syystä Suomessa koronaepidemian aikana lääkkeiden saatavuus on toistaiseksi ollut kohtuullisen hyvä.

 Suomessa on mm. lääkkeiden yksikanavainen tukkujakelu, joka helpottaa ennakointia ja antaa oikean kuvan maassamme olevista varastoista. Meillä on velvoitevarastointilaki, joka pitää huolta lääkkeiden saatavuuden turvaamisesti poikkeustilanteissa. Samoin apteekissa voidaan vaihtaa lopussa oleva lääkevalmiste toiseen vastaavaan samaa lääkeainetta sisältävään valmisteeseen ja viranomaisemme Fimea voi myöntää poikkeuslupia myyntilupien ehdoista tai erityislupia.

 Työkalupakissamme siis on jo olemassa työkaluja ja järjestelmiä lääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi myös kriisiaikana. Kaikkia näitä järjestelmiä tulee kuitenkin kehittää nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityisen huomion kohteeksi tulee ottaa EU:n kriisivalmiuden kehittäminen ja vahvistaminen. Lisäksi kaikissa uusissa huoltovarmuuteen liittyvissä kehittämistoimissa on toisaalta myös varmistettava, etteivät ne muodostu lääkkeiden saatavuuden esteeksi tai hidasteeksi.

Sanna Lauslahti

Toimin Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajana. Sitä ennen olin 11 vuotta kansanedustajana ja tuotakin pidemmän ajan Espoon valtuutettuna. Yhteiskunnalliset asiat ovat lähellä sydäntäni - maailman parantaminen on osa elämääni. Koulutukseltani olen hallintotieteiden tohtori ja kauppatieteiden maisteri. Olen syntynyt Helsingissä. Kotikaupunkini on Espoo. Harrastan mm. juoksua, uintia ja joogaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu