Al-hol – lastensuojelu vaikean tehtävän edessä

Al-holin leiriltä Suomeen palanneet Isis-perheet ovat helluntaista lähtien pyörineet median otsikoissa. Television ajankohtaisohjelmat ovat käsitelleet kolmen jihadistiseen ideologiaan vihkiytyneen suomalaisnaisen ja heidän lastensa kotimatkaa ja tulevaa kohtaloa. Oliko kyseessä Suomen kansalaisten pelastaminen vai terroristien tai melkein sellaisten päästäminen maahamme? Kuka kaiken järjesti, miten ja mitä se maksoi? Sosiaalinen media on kuumentunut keskusteluista. Haluamme auttaa kärsiviä lapsia mutta kuten ennakoitua, äidit saimme kaupan päälle, oli se sitten lasten etu tai ei. Tehty mikä tehty; Isis-perheet ovat täällä ja viranomaisten hoteissa. ”Antakaamme nyt työrauha lastensuojelulle”, kuuluu vaatimus.

Kritiikki ja puolustus koskien Isis-järjestöön kuuluneiden terroristien vaimojen ja heidän perheidensä asemaa vaimenee jonnekin taustalle, kun maallikkona ja äitinä alkaa pohtia, mitä viranomaisillamme todella on edessä. Arvostan sosiaali- ja etenkin lastensuojelutyötä tekeviä ihmisiä suuresti. Vaatii paljon kohdata työssään jatkuvasti elämän ikäviä puolia ja kysyy lähes yli-inhimillisiä ponnistuksia kohdata lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Toisaalta sen havaitseminen, että asiat voivat kääntyä paremmaksi, palkitsee. Lastensuojelutyössä usko valoisampaan tulevaisuuteen täytyy olla johtotähti. Tämän näkemyksen käytännön tukena on korkeatasoinen, moniammatillinen, suomalainen sosiaalialan osaaminen ja yhteistyö.

Silti – en haluaisi olla sosiaalityöntekijä vastassani kasvoton, pyhälle islamin sodalle vihkiytynyt Syyrian ja Al-holin brutaalit kauhut kokenut amatsoni.

Lastensuojelutyössä lapsi pelastetaan laiminlyönneiltä ja väärinkäytöksiltä . Meillä on lainsäädäntö ja seuraamukset lapsen elämän turvaamiseksi. Meillä on koodisto, jonka mukaan kaikki toimivat. Tämä koodisto on länsimainen ja siinä eletään lasten oikeuksia vuonna 2020. Tämä koodisto on kuitenkin merkityksetön niille, jotka elävät toisen ideologian, maailmankäsityksen ja ihmisoikeuksien mukaan. Isis terroristijärjestönä ei neuvottele länsimaisten, väärää uskoa edustavien pakanoiden kanssa. Isiksen ymmärtämät ihmisoikeudet ovat toiset kuin meillä. Isiksen käsitys lapsesta, naisesta, äitiydestä, perheestä, hyvästä ja pahasta poikkeaa omastamme. Mikään koulutus tai aiempi työkokemus ei ole valmentanut suomalaista lastensuojelutyöntekijää kohtaamaan islamin ääriliikettä työpöytänsä ääressä.

Lapset ovat lapsia. Traumatisoituneetkin. Lapsilla on ällistyttäviä voimavaroja ja kyky eheytyä ja kuntoutua. Heidät täytyy vain saada täysin turvaan. Ovatko Al-holin kohtaloonsa syyttömät lapset nyt turvassa, avun piirissä ja matkalla elämään hyvää ja tasapainoista lapsen elämää Suomessa? Jos se meistä riippuu, pyrimme tekemään parhaamme. Lapsilla on kuitenkin äitinsä, joihin heillä on side. Äideillä on myös oikeuksia eikä huostaanotto ole aina yksiselitteistä. Epäilen vahvasti, ettei perheitään taisteluiden ja hiekka-aavikon kurjuudessa luotsanneilla Isis-matriarkoilla ole aikomustakaan luopua lapsistaan. Päinvastoin. Pyhä sota jatkuu ja uusia sotureita tarvitaan taas aikanaan…

SannaPaasikivi

Varsinaissuomalainen, 53-vuotias perussuomalainen kirjoittaja ja vammaistukihenkilö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu