Kielitaito avaa maailmoja – 7 keinoa lisätä ja monipuolistaa kielenoppimista
Kielten opiskelun väheneminen huolestuttaa. Kansainvälisessä maailmassa tarvitaan enemmän kielitaitoa kuin ennen, ei vähemmän!
Viime hallituskaudella aikaistimme ensimmäisen vieraan kielen opiskelun alkamaan jo ensimmäisellä luokalla. Se oli tärkeä päätös, joka lisäsi mahdollisuuksien tasa-arvoa: varhaiset kielen oppimisen mahdollisuudet avautuivat kaikille lapsille koko Suomessa, lapsen perhetaustasta ja vanhempien valinnoista riippumatta.
Seuraava askel on jo mielessä: Jos A2 eli seuraava kieli tulisi tarjolle kaikissa kunnissa ja jo 3. luokalla, yhä useampi perhe ”uskaltaisi” valita aloituskieleksi muun kuin englannin.
Koronakriisi on pelottava esimerkki siitä, miten nopeasti maailma voi ottaa kansainvälisyydessä ja avoimuudessa taka-askeleita samaan aikaan, kun kansainvälistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan. Suomi syrjäisenä maana, pienenä kielialueena elää kansainvälisyydestä.
Juuri nyt ajoitus on oikea lisätä ja monipuolistaa kielten ja kulttuurien oppimista kouluissa osoittaaksemme kansainvälistymisen tärkeyden.
Suunnitellessamme kriisin jälkeistä maailmaa, tarvitsemme rohkeutta avartaa näköaloja, edistää kansainvälistä yhteistyötä ja kulttuurien kohtaamista sekä parantaa taloutemme kehitystä ja vientiteollisuutemme mahdollisuuksia. Yhteiskuntien sisäänpäin kääntymistä vastaan tulee taistella sitkeästi.
Suomalainen kieliosaaminen on heikentynyt vuosikymmenten ajan. Viimeisin selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja kehittämistarpeista julkaistiin vuonna 2017. Selvityksen mukaan Suomen kielivaranto on ristipaineessa: kielten opiskelu on yksipuolistunut ja painottuu englannin kieleen samaan aikaan, kun esimerkiksi talouden painopiste on siirtynyt pois Euroopasta.
Kielitaito laajentaa maailmankuvaa, on tärkeä työelämätaito ja tärkeää myös laajemmin suomalaiselle vientiteollisuudesta riippuvaiselle taloudelle.
Pienet lapset imaisevat vieraat kielet kuin vahingossa, leikkien. Tutkimukset osoittavat, että lapset hyötyvät varhaisesta kielenoppimisesta. Hyöty ei koske vain kieliä, vaan kaikkea oppimista, aivojen kehitystä ja myös oman äidinkielen oppimista.
Tarvitsemme myös lisää resursseja päiväkotien ja esiopetuksen kielikylpyihin, kielisuihkuihin ja monipuoliseen altistumiseen vieraille kielille jo parhaassa herkkyysikävaiheessa.
Suomi tarvitsee kieliohjelman, jossa on monipuolisia konkreettisia toimia kielten oppimisen monipuolistamiseksi. Pohjaa tälle työlle antaa vuonna 2017 julkaistu Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta, jossa on asiantuntijaehdotuksia maan hallituksen käyttöön.
Tässä 7 keinoa, miten yksipuolistunutta kielitaitoa voitaisiin vahvistaa ja kansainvälisyyttä lisätä.
1. Varhennetaan valinnainen A2-kieli alkamaan 3. luokalta koko maassa. Velvoitetaan kaikki kunnat tarjoamaan A2-kieltä (esim. etäyhteyksiä hyödyntäen).
2. Lisätään kielikylpyjä, kielisuihkua sekä monipuolista altistumista vieraille kielille jo parhaassa herkkyysikävaiheessa, eli päiväkodeissa ja esiopetuksessa.
3. Otetaan suullisen kielitaidon koe osaksi ylioppilastutkintoa. Se ohjaa kieltenopetusta yhä enemmän vahvistamaan käytännön kielitaitoa ja rohkeaa puhumista.
4. Monipuolistetaan kuntien kieltenopetustarjontaa hyödyntämällä korona-ajan etäopetuskokemukset ja tuomalla digitaalisten kanavien kautta tarjolle myös harvinaisempia vieraita kieliä.
5. Kannustetaan kuntia laatimaan kieli- ja kansainvälisyysohjelmat, joissa mm. rakennetaan selkeitä kielipolkuja ja -jatkumoita, jotta oppiminen ei katkea esim. koulutusasteilta toiselle siirryttäessä, vaan voi jatkua (myös aikuisiällä!).
6. Sisällytetään kaikkiin korkeakoulututkintoihin opiskelijavaihto- ja kansainvälistymisjakso joko ulkomailla tai digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntäen. Moninkertaistetaan opiskelijavaihto toisella asteella.
7. Muutetaan asetusta yliopistojen tutkinnoista niin, että opiskelijalta edellytetään vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista. Osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen kehitettäisiin joustavia malleja yliopistojen, lukioiden ja vapaan sivistystyön yhteistyönä.
Tein nämä ehdotukset hallitukselle kirjallisella kysymyksellä jo syyskuussa. Nyt on aika käynnistää valmistelu kielten opiskelun monipuolistamiseksi ja kansainvälisyyden lisäämiseksi.
Avoin, kansainvälinen maailma! Enemmän mahdollisuuksia.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timoaunio/stipendi-kilpailuihun-miljardi-eskoo-e/
Ilmoita asiaton viesti
Listalla on todella hyviä kehityskohteita, mutta se ylivoimaisesti tärkein eli valinnaisuuden lisääminen B-kielen eli ns. ”pakkoruotsin” kohdalle puuttuu jälleen. Ne tuhannet työvuodet, jotka heitämme aivan liian monen kansalaisen kohdalla hukkaan ruotsia väkisin opettaessa, ovat niukkojen resurssien maailmassa pois suomalaisten paremmasta kieliosaamisesta.
On ristiriitaista ja jopa hyödytöntä opettaa pakolla koko väestölle kieli, jonka nykyisillä oppimistuloksilla ei saavuteta oikeastaan mitään. Suomalaisten kielitaito on tutkimuksien mukaan rapistunut eikä kielellisten oppimisresurssien yksinoikeudellinen pakkopanostaminen ruotsin kieleen paranna tätä tilannetta mitenkään. Toisaalta esittelemäsi lista ei myöskään korjaa tilannetta, ennen kuin metsä nähdään puilta ja todellinen ongelma B-kielen vapauden osalta korjataan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kyllä arvasin lukematta edes blogia, että kun tuollaisella otsikolla lähtee Kokoomuksen poliitikko liikkeelle, niin taatusti siellä ei mainita sanallakaan pakkoruotsin osuutta kielten osaamisen kapeuteen Suomen väestössä.
Rehellisyys kun on niin harvinainen luonnonvara politiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi olla niinkin, että kielteinen asenne ruotsin kielen oppimiseen heijastuu kielteisenä asenteena myös muita kieliä kohtaan. Suomalaisten kielitaidon rapistuminen ei voi johtua ainoastaan yhden kielen oopimisesta vaan myös aikuisten kieltesestä suhtautumisesta kieleen kuin kieleen.
Ruotsinkielinen osaaminen on antanut monille potkua kansainvaliselle uralle. Esimerkiksi, jos nuori ei pääse opiskelemaan kotimaisiin yliopistoihin, hän voi mennä opiskelemaan Ruotsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kiitos Sannille tästä kirjoituksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Tavalliselta peruskoululaiselta ja toisen asteen opiskelijalta hyödyllisten vieraitten kielten opiskelua häiritsee pakollisen ruotsin opiskelu. Jokainen ymmärtää sen vievän aikaa ja resursseja muilta kieliltä, mutta mitään ei asian eteen poliittisista syistä tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisille vieraiden kielien oppiminen on todella vaikeaa – toisille todella helppoa.
Maailmalla ( paitsi Ranskassa ) pärjää yleensä hyvin, jos omaa englannin kielen riittävän ilmaisun puhuttuna, luettuna ja ymmärrettynä.
Hifistely monien kielien taitajina on vain joidenkin onnellisten armoitettu lahja.
Savon murrekisan voitti taannoin italialainen Napolista oleva ravintoloitsija, joka muistaakseni puhuu 7 kieltä sujuvasti. Suomen kieli hipoo hänellä puheessa ja kirjoittaen liki täydellisyyttä verraten kantasuomalaisiin äudinkielenään sitä puhuviin, vaikkakin itse sanoo sen olevan se oman kielitaidon heikoin lenkki.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikkei kiinankieltä vielä opettelisikaan, jo englannin ja espanjan hallitseminen olisi mielestäni paljon.
Siksi toisekseen yhden germaanisen ja yhden romaanisen kielen taitaja oppii lisää näihin ryhmiin kuuluvia kieliä jo selvästi vaivattomammin.
Maantieteellisesti olisi venäjäkin ruotsia tärkeämpi.
Kantaruotsalaiset herkästi vaihtavat englantiin, kun huomaavat, ettei rikssvenska ole turistille luontevaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä juuri luin? Se entinen opetusministeri, joka oli luomassa ongelmaa, esittää siihen nyt ratkaisuja. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Monipuolisempi kielitaito on tärkeä tavoite. En kuitenkaan usko, että pelkästään koulu voisi asian ratkaista. Tarvitaan omatoimisuutta paljon nykyistä enemmän.
Haasteena on se, että koululaisten tuntimääriin ei tahdo mahtua lisää oppitunteja. Toinen haaste on se, että kielen oppiminen hyvin vaatisi kielialueella oleskelua.
Totuus on se, ettei keskiverto englannin taito riitä nykymaailmassa mihinkään vaativissa tehtävissä, vaikka näin luullaan.
Suomelle on oiva esimerkki Sveitsi, jossa on tavallista, että kansalainen osaa hyvin neljää kieltä. Se on siis täysin mahdollista ihan tavallisille ihmisille muiden opintojen ohella eikä vaadi kielineroutta.
Ilmoita asiaton viesti
Höh:”7. Muutetaan asetusta yliopistojen tutkinnoista niin, että opiskelijalta edellytetään vähintään kahden vieraan kielen taidon osoittamista. Osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen kehitettäisiin joustavia malleja yliopistojen, lukioiden ja vapaan sivistystyön yhteistyönä.”
Aha ,
Eli?
Ilmoita asiaton viesti
Miten ihmeessä globaali yhteiskunta on yhtään sen paremmin toimiva, jos joutuu opettelemaan useita eri kieliä? Monessa muussa asiassa on onnistuttu jo sopimaan yhteiset säännöt, kuten liikennesäännöt, lääkärien käyttämä latina, jolloin äidinkielestään huolimatta jokaisen lääkärin pitäisi ymmärtää reseptin sisältö. Kasvien ja eläimistön nimeämisessä on yksi tieteellinen järjestelmä, samoin myös mitoissa metrijärjestelmä on vallitseva, jenkkienkin järjestelmä on perustunut metreihin jo vuodesta 1958.
Miksi siis kielissä pitäisi olla, tai edes olisi parempi, että on useampi kuin yksi yhteiskieli jota pitää osata, ollakseen uskottavasti maailmankansalainen?
Monille eri kielten opettelu ei ole niin helppoa, joten myös tasavertaisuuden kannalta yksi yhteiskieli kansainvälisessä maailmassa olisi se olisi parempi vaihtoehto, kuin se että kaikki opettelevat kykyjensä ja resurssiensa mukaan useita eri kieliä, joita sitten ehkä saattaa joskus tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Kielten opiskelu tyhmistää, koska käytetyt tekstit on sisällöllisesti köyhiä ja laitteita.
Ilmoita asiaton viesti