Hallitukselle työtön ihminen on vain desimaali

Perussuomalaiset perustelevat leikkauksia työttömiltä sillä, että lehdistä on saatu lukea, että jotkut ovat ideologisesti työttömiä. Tämä on harvinaisen typerä ja surkea lähtökohta päätöksenteolle, sillä väite ideologisista työttömistä ei kestä tarkastelua enempää, kuin tämän hallituksen politiikka.

Ajatus laiskoista työttömistä on noussut aina tasaisesti esiin silloin, kun on “pakko” tehdä kipeitä leikkauksia. Sama trendi oli Juha Sipilän aikakaudella ja nyt Orpon toteuttamien epäinhimillisten leikkausten aikana sama trendi on noussut esiin. Tarinat köyhistä ja leipäjonossa olevista vaihtuu “työttömään”, joka tienaa tuhansia euroja lojumalla kotona. Perussuomalaisten Jorma Piisinen ainakin uskoi tämän hölynpölyn koukkuineen päivineen ja yrittää samalla huijata persujen kannattajia hurraamaan sille, että myös heiltä voidaan viedä kaikki elämän edellytykset työttömyyden sattuessa kohdalle.

Olen aiemmin kirjoittanut kansan huudattamisesta ja kaatanut myyttejä työttömistä muun muassa täällä ja täällä. Ideologisesti työttömiä on vain noin 1 % työttömistä. Loput työttömät elävät “työväenpuolue” perussuomalaisten mielestä “luksuselämää” 640 e/kk nettotuloilla. Sen verran työtön nimittäin saa käteen nettona työttömyysetuuksia. Jos joku aikoo vaihtaa työn elämäntapatyöttömyyteen, on palkassa kenties ollut alun alkaenkin jotain vikaa.

Ajatus kaikkien työttömien kurittamisesta ideologisesti työttömien takia on sikälikin typerä, että nykylainsäädännössä on jo olemassa keinot rankaista työkykyisiä työtä vältteleviä ihmisiä.

Työttömyysetuuksista voi saada karenssilausunnot tai estävät lausunnot ja perustoimeentulotukea voidaan alentaa, jos omaa elatusta ei laiteta kuntoon. Perustoimeentulotuen perusosan alentaminen on julma keino, mutta kohdistuu niihin, jotka välttelevät työtä. Kaikki eivät toki edes ole työkykyisiä, joilta tukea alennetaan, vaan he ovat ennemmin sosiaalitoimen avun, kuin rangaistuksen tarpeessa. Mutta kun ajatusmallia ohjaa ideologisesti työtön -ajattelu, ei metsää nähdä puilta, vaan ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti saamattomina, jos he ovat köyhiä.

Loppuja työttömiä eli 99 %:a leikkaukset eivät auta pätkääkään. Työpaikkoja on noin viisi kertaa vähemmän, kuin työttömiä työnhakijoita. Kaikki ilmoitetut työpaikat eivät myöskään tarjoa rahaa (palkattomat kokeilut näköalapaikalla, harjoittelut, osakkuus “kasvuyhtiöstä”) tai elämiseen riittäävää palkkaa (provisiopalkatut työt, “kevytyrittäjyys”, pienet työtunnit). Työttömyyden syy on rakenteissa – markkinoiden takia pitää olla kilpailua työpaikoista eli työttömiä.

Moni työttömyysetuudella oleva on myös tosiasiallisesti työkyvytön. He nostavat työttömyysetuutta, kun muutakaan eivät voi, sillä kaikki eivät pääse sairauspäivärahalta työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutukseen. Nämä IHMISET eivät leikkaamalla lopeta “luksuselämää,” 640 e/kk tuilla. He syrjäytyvät lisää ja työkyky laskee pidemmäksi aikaa. Tällainenkin ihminen on hallituksen mielestä ideologisesti työtön. Todellisuudessa kyseessä on ihminen, joka elää, tuntee ja rakastaa. Ei jokin desimaali, menoerä valtion budjetissa.

Hallituksen lausunnot kertovat olennaisen totaalisen ymmärryksen puutteesta työttömien osalta ja samalla osoittavat sen, kuinka typerää ja julmaa politiikka ilman empatiaa voi olla. Se tulee myös pitkällä ja lyhyellä aikavälillä erittäin kalliiksi valtiolle. Ihminen ei ole pelkkä desimaali, joten ihmiseltä leikkaamalla leikataan hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.