Hallituksen leikkausten seurauksena nuorilta viedään tulevaisuus
Nuorilta leikkaaminen on vastuutonta ja typerää politiikkaa. Siksi on kai loogista, että hallitus ajaa leikkauksia nuorilta väkisin. Vaikutukset näistä toimista heijastuvat valitettavasti pitkälle tulevaisuuteen.
Hallitus on päättänyt tehdä valtavia eriarvoisuutta kasvattavia leikkauksia nuorille, vaikka vaaleissa kukaan ei tainnut näiden leikkausten puolesta kampanjoida, eivätkä nuoret sen puolesta äänestäneet. Äänestystulos ei tosiaan leikkauksia ajanut ja valtiokin velkaantuu, vaikka muuta luvattiin. Nyt on vaarana se, että hallitus tekee samat virheet, mitä tehtiin 1990-luvulla ja vuoden 2008 lamassa.
Yksi leikkuriin joutuvista kohteista on nuorisotyö, jonka merkitystä ei kovin moni täysin ymmärrä. Nuorisotyön avulla nuoret voivat löytää omat vahvuutensa ja kehittää itseään. Nuorisotyö on myös erinomaisen halpa keino puuttua varhaisessa vaiheessa ongelmiin. Leikkaukset siitä heikentävät nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa tukea ja ohjausta, ja lisäävät riskiä syrjäytyä yhteiskunnasta. Nuorisotyöhön sijoitetut eurot tulevat kuitenkin moninkertaisina takaisin. Hallitus ei tätä joko ymmärrä tai sitten se ei pikavoittojen toivossa siitä välitä. Laskunhan maksaa aina joku muu.
Lastensuojelu on toinen tärkeä osa monen nuoren hyvinvointia ja yllätysyllätys siitäkin leikataan. Lastensuojelun jälkihuollon tehtävänä on suojella ja edistää lapsen/nuoren oikeuksia sekä heitä elämässä ja ohjata turvalliseen aikuisuuteen. On ihan käsittämätöntä, miten hallitus ajaa leikkauksia lastensuojeluun samalla, kun se ajaa yhä useamman perheen ja nuoren köyhyyteen. Kenties hallitus tavoittelee tosiaan pikavauhtia pääsyä Ruotsin tielle.
Nuorten kuntoutus ja tuki ovat myös tärkeitä osa-alueita, joita leikkaukset koskettavat. Nuoret tarvitsevat tukea ja kuntoutusta esimerkiksi mielenterveysongelmien, päihdeongelmien tai oppimisvaikeuksien kanssa selviytymiseen. Leikkaukset näillä alueilla johtavat varmasti mielenterveysongelmien kasvuun ja pidentyneisiin etuusjaksoihin, mikä ei ole lainkaan talousviisasta. Jo nyt mielenterveyden ongelmat maksavat 11 miljardia euroa vuodessa – tulevaisuudessa helposti enemmän. Tuo summa vastaa muuten aikalailla Orpon hallituksen alijäämää. Rahaa kyllä on rikkaiden veronkevennyksiin, mutta ei nuoriin. Nuoret eivät äänestä yhtä aktiivisesti, joten heiltä voi leikata. Alaikäisiltä vielä enemmän.
Hallitus aikoo myös leikata laajasti opiskelijoilta ja lisää opintotuen lainapainoitteisuutta merkittävästi. Yhä useampi opiskelija kärsii mielenterveysongelmista ja opinnoissa on haasteita. Jatkossa ehkä ainoastaan hyvätuloiset ja hyvinvoivat opiskelijat voivat opiskella korkeakouluissa. Se lienee hallituksen tarkoitus. Joka tapauksessa leikkaukset ovat kaikkea muuta, kuin mitä Orpo ennen vaaleja lupasi.
Leikkaukset nuorisolta kasvattavat eriarvoisuutta ja kurjistavat nuorten elämää. Lisäksi se nakertaa nuorten uskoa demokratiaan – eihän kukaan tällaista ennen vaaleja luvannut.
Yhteiskunnan pitää panostaa nuorten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen, eikä nuoria kohtaan pitäisi tehdä vastuutonta ja typerää politiikkaa. Nyt kun näin käy, niin tulevaisuudessa ei tosiaan taida olla työkykyisiä veronmaksajia.
Alkaa jo vaikuttaa siltä, että tätähän Orpo taitaakin haluta.
Nuorilta leikkaamalla annetaan heille oma tulevaisuus, tienaavat elantonsa itse, ei tarvitse olla sossuriippuvainen, siis opettelevat itsenäisen elämänsä, joka kantaa aina, olivat olosuhteet mitkä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
https://fb.watch/oalWqaEuw2/
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa vaan mistä sitten vastaavasi vähennetään.
Terveyden hoidosta
Vanhusten hoidosta
Puolustusvoimista
Puolustusvoimista rahojen vähentäminen ei olisi keltään pois!
Ilmoita asiaton viesti
Kun ennen vanhaan nuorison edut oli pienempiä niin tuhottiinko silloinkin nuorten tulevaisuus?
Ilmoita asiaton viesti
Tilanne voi olla eri.
Ajatellut, että opiskelu on toimintana arvokasta kuin työ, vaikka ei suorasti ottaen tuota konkreettista.
Kyse on ponnistelusta, jota tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän nojataan teknologiaan ja tietoon, konkreettisuutta tuottavan työn tiimoilta.
Ongelmaksi on nimenomaisesti sanottu epätuottavuus. Tuottavuuteen riittävästi ostovoimaa takaavana, ei voi yltää miten sattu, etenkin jos on tällaista jakaantumista ostovoiman suhteen.
Tuottavuusongelmasta tosiaan puhutaan, vaikka on saatu aikaan selkeä jako ostovoimaan, ja työn kannattavuuteen, jolloin töissä elettävä käytänössä sen osuuden turvin, joka ns yltää tuottavuuteen.
On entistä kapeampi kärki, jolla tavan tuottavuus saavutetaan. Opiskelijan ja työläisen ongelma, on myös yrityksen ongelma, vaikka osaa tämä suurimittainen poistuma epäsuorasti korostaa. Asetelma on isosti perusongelmaa tuottava.
Matalapalkka-alalle on kuitenkin tuotu paljon väkeä, ja siihen halutaan nojata, ts vaihdettu väkeä, ja jos ei pysyvästi, taloudellista syrjäyttävyyttä eniten tuottavaa osaa koskien, mitä tulee suorempaan tulonhankinnan mahdollisuuksiin, orikkeja ajatellen.
Tilanne on vähän outo.
Ilmoita asiaton viesti
Opintotuen ja asumistuen yhteenlaskettu reaaliarvo on suurin piirtein samalla tasolla kuin opintotuen ja asumislisän arvo 90-luvun lopussa.
Perhana kun ei tullut siinä tuetusta asunnosta maksuttomaan korkeakouluopetukseen taapertaessa mieleen, että oma tulevaisuus oli varastettu.
Ainoa muuttunut asia on internet, jossa Santerin kaltaiset krooniset valittajat kitisevät.
Ilmoita asiaton viesti