Kuinka Suomen kansalaisia vedätetään saatavuusharkinnalla

Luin viikonloppuna Iltalehden uutisen (7.9.2019) hallituksen aikeista helpottaa merkittävästi ulkomaisen työvoiman palkkaamista. Otsikossa mainittiin, että neuvottelupöydällä on aie muuttaa saatavuusharkinta valtakunnalliseksi toimenpiteeksi. Muutos olisi suuri, sillä nykyisen mallin mukaan ulkomaisen eli kolmansista valtioista ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työvoiman tarpeellisuus arvioidaan 15 ELY-keskuksessa erikseen kuuden kuukauden välein.

Jos saatavuusharkinta ei ole vielä itsellesi tuttu konsepti, niin se tarkoittaa käytännössä seuraavaa. Jos kotimaan tai EU- ja ETA-alueen sisämarkkinoilta tietyn alan työtehtäviin ei ole saatavissa talousalueen sisäisiltä työntekijämarkkinoilta työntekijöitä, annetaan harkinnan jälkeen työlupia talousalueen ulkopuolilta tuleville työnhakijoille. Suomen oman talousalueella on 550 miljoonaa ihmistä, niin jo täytyy olla ihmeellinen ala, jos omista työntekijäresursseista ei tekijöitä löydy.

Alakohtainen saatavuusharkinta tuo käytännössä oikeastaan pelkille matalapalkkaisten alojen työntekijöille turvaa siitä, että halpatyövoiman tulo ei polje palkkatasoa niin alas, ettei ansaituilla ansioilla tule toimeen. Jos näin ei tehtäisi, matalampien elintasojen maista tulvisi palkkatasolla kilpailevia työntekijäehdokkaita ilman rajoituksia. Se siis ehkäisee sen, ettei palkkataso laske tasolle, jolla ansioilla ei tule enää toimeen. Ihan järkeenkäypää siis?

Ei hallituksen mielestä. He haluavat ottaa saatavuusharkinnan omaan yksiselitteiseen kontrolliinsa esittämällä työmarkkinajärjestöjen puheenjohtajille, että ulkomaisen eli toisin sanoen talousalueen ulkopuolelta tulevan työvoiman saatavuusharkinta lopetettaisiin alueellisella tasolla. Iltalehden neuvottelulähde kertoo, että nimenomaan ulkomaisen työvoiman palkkaaminen matalapalkka-aloille helpottuu radikaalisti. Luvassa on siis palkkojen polkeminen tasolle, ettei se enää voi kilpailla sosiaaliturvan kanssa.

Okei, eli joidenkin alojen palkkakilpailu tulee siis kovenemaan. Kyseessä olevien alojen työntekijöinä olevien omien kansalaistemme ostovoima romahtaa. He eivät pysty asumaan tarpeeksi lähellä työpaikkaansa ja joutuvat muuttamaan kauemmas matalammat elinkustannukset omaavaan sijaintiin. Heillä ei tule olemaan enää varaa asua lähellä työpaikkoja.

Samalla hallitus kiristää liikenteen verotusta. Matalapalkkojen työntekijät joutuvat joka tapauksessa maksamaan enemmän kuin aiemmin siitä, että he käyvät töissä. Kuulostaako hyvältä niukasti toimeentulevalle työssä käyvälle?

Jottei tämä mene täysin kotimaisen työväen puolustamiseksi, niin otetaan huomioon myös yrittäjät ja elinkeinoelämä, sekä muu yhteiskunta kerrannaisvaikutuksineen. Sinä pienen tai keskisuuren yrityksen yrittäjä. Aluksi saattaa kuulostaa kivalta, että onpas mukavaa, kun omalla toimialalla palkka- ja työntekijäkustannukset putoavat ja tuottavuus kasvaa. Ilo saattaa olla lyhytaikainen, sillä tyytyminen on lyhyisiin ja epäsäännöllisiin työsuhteisiin, etkä saa yrityksellesi jatkuvuutta uskollisten työntekijöiden tarjoamana. Tuontityöntekijät eivät myöskään tule palkoillaan toimeen, joten he joutuvat turvautumaan sosiaaliturvaan kattaakseen menonsa ja ovatkin yhtäkkiä kannustinloukussa. Luotettavuus kärsii.

Tämän lisäksi aloille, joilla työvoimapulaa on, ei todellisuudessa tule yhtään sen enempää työntekijöitä. Se johtuu siitä, että työvoimapula on aloilla, joihin tarvitaan pitkälle koulutettua työvoimaa, minkä tuloa Suomen työmarkkinoille ei edes saatavuusharkinnalla estetä! He eivät tule tänne sen takia koska me verotamme kaiken hyödyn pois. Ollaankohan Kokoomuksessa mietitty tätä ihan loppuun saakka? Vihervasemmiston logiikkaa en edes lähde avaamaan, se perustuu taivaanrannan maalaamiseen ja toiveajatteluun.

Fokus tuleekin työvoimapulan paikkaamiseksi panostaa täysimääräisesti omien työttömien kansalaisten joustavaan uudelleenkouluttamiseen uusiin työtehtäviin aloille, joilta löytyy avoimia työpaikkoja tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Työnteon tulee olla niin kannustavaa ja kannattavaa, että työn vastaanottaminen on aina parempi vaihtoehto. Se onnistuu vain sillä, että työn verotusta lasketaan ja julkisen talouden alijäämä korjataan leikkaamalla turhista ja toissijaisista menoista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu