Älkäämme alistuko Putinille!

Kun ihminen vanhenee, hän alkaa haikalla menneitä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin ja Neuvostoliittokin suuri ja mahtava. Vladimir Putin on toki jo paljon aikaisemmin todennut Neuvostoliiton hajoamisen olleen 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi, mutta hänen viimeaikaiset etupiiripuheensa ja kirjallisten turvatakuiden vaatiminen Natolta pidättäytyä enemmältä itälaajentumiselta, nostavat historiansa lukeneen niskakarvat pystyyn. Mitä hän meinaa? Ajaako hän kenties tahtomattaan naapureitaan Naton syliin?

Mikäli Venäjä haluaisi aidosti torpata Naton mahdollisen itälaajentumisen tulevaisuudessa, sen tulisi välittömästi lopettaa uhitteleva käyttäytymisensä, joka on tehokkain keino ajaa naapureita kollektiivisten turvatakuiden piiriin. Venäjän puheet ja teot eivät täsmää. Jos se todella olisi huolissaan turvallisuustilanteesta lähialueillaan, se ei aktiivisesti heikentäisi sitä… ja vaikkapa lopettaisi suvereenin valtion alueen miehittämisen. Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle.

Putinin saneluun ei pidä alistua missään tilanteessa, vaan Suomi pidättää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä itsenäisenä kansakuntana, kuten presidentti Niinistö Venäjän kollegalleen totesi. Päätös tästä olisi tietenkin pitänyt tehdä jo vuosia ennen allekirjoittaneen syntymää, mutta virheen ehtii korjata vieläkin sillä edellytyksellä, että Nato meidät vielä huolii mukaan. Se ei tietenkää ole täysin varmaa, mutta edellytyksiä hyväksymiselle löytyy läheisen kumppanuuden, yhteisten harjoitusten, kansainvälisten operaatioiden sekä kaluston yhteensopivuuden kautta. Tuore päätös hävittäjähankinnoista saisi mitä kauneimman sinetin, jos sen myötä vietäisiin homma maaliin ja saataisiin ne viidennen artiklan mukaiset turvatakuut, joista on tällä hetkellä uupelo. Ollaan siis melkein maalissa, mutta vielä pitäisi saada kroppa maaliviivan yli.

Mitä taas tulee Venäjän huoleen asevarustelusta, onko paras ratkaisu lisätä asevoimaa länsirajoilla, jolloin Naton ja naapurimaiden on pakko ottaa se huomioon tavalla tai toisella – useimmiten korottamalla omaa puolustuskykyään?

Venäjä on itse aiheuttanut turvallisuusuhkan naapureilleen, jolloin ne ovat pakotettuja reagoimaan tavoilla, joiden ei luulisi olevan Venäjän intresseissä. Jos haluaa rajoittaa Naton kasvua, paras lääke tähän on olla itse aiheuttamatta uhkaa tai akuuttia vaaraa naapurimailleen. 

Kansainvälispoliittinen tilanne on nyt Euroopassa jännitteisempi kuin aikoihin ja sodan uhka on olemassa Ukrainassa. Inhimillisessä mielessä siinä on vain hävittävää, eivätkä sotaretket myöskään tavan venäläistä paljoa lämmitä. Venäjä on maantieteellisestä koostaan ja asevoimistaan huolimatta kuitenkin Italian kokoinen kansantalous, jossa ruplille olisi muutakin käyttöä rapistuvan infrastruktuurin keskellä. Myös Venäjän naapurimaissa olisi muitakin investointikohteita kuin asejärjestelmät, mutta vapaus ennen kaikkea – ja sen turvaaminen vaatii uskottavaa puolustuskykyä. 

Mitä kirjoituksellani haluan sanoa? Venäjän kirjalliset vaatimukset siitä, ettei Nato enää laajennu itään, ovat täysin absurdit. Niin pitkään kuin se käyttäytyy aggressiivisesti naapureitaan kohtaan, se tulee siirtäneeksi Naton rajoja entistä lähemmäs omiaan. Mikäli naapurit jätettäisiin rauhaan, eikä oltaisi aina puhaltamassa niskaan, voisi naapuruuden perustana olla aktiivinen kauppa- ja kulttuurivaihto sekä yhteistyö erilaisilla sektoreilla. Sellaisista naapuruussuhteista minä haaveilen. Niin haaveilevat myös venäläiset ystäväni, joihin oli kunnia tutustua Erasmus-vaihdossa. Venäjän autoritaarinen hallinto ei kuitenkaan tunnu jättävän muita vaihtoehtoja.

Suomi ei muodosta Venäjälle minkäänlaista uhkaa. Ei minkäänlaista. Me haluamme tehdä rakentavaa yhteistyötä ja käydä kauppaa. Tiivistä dialogia naapurimaiden kesken on käytävä jatkossakin, mutta me teemme itse omat ratkaisumme sen mukaan kuin parhaaksi katsomme. YYA-aikainen yksipuolinen sanelu on ollutta, mennyttä ja ruma luku historiassa. Ei enää koskaan!