Oikeusvaltion kriisi – hävetkää, hallitus!

Tänään 15.12.2020 on surunpäivä, jota ei tulla hevin unohtamaan. Ulkoministerin tehtävässään lainvastaisesti menetellyt Pekka Haavisto sai eduskunnan eli hallituksen luottamuksen ja  kulunutta fraasia käyttäen, pääsi kuin koira veräjästä. On äärimmäisen huolestuttavaa, jos ministeri voi toimissaan menetellä lainvastaisesti ja sen jälkeen kävellä nokka pystyssä ikään kuin lain koura ei ministerin asemaan kohotettua koskisi. Tavallinen kuolevainen virkamies olisi moisesta joutunut raastupaan. 

Olen erityisen huolestunut siitä, millaisen kuvan Haaviston häikäilemättömyys – puhumattakaan vihreiden tökeröstä ja perustuslakivaliokuntaa halventavasta tavasta pyrkiä vaikuttamaan sen päätökseen politisoimalla asia ja tekemällä siitä hallitus-oppositio -kysymys – antaa kansalaisille ja ulospäin. Suomi on kautta linjan pyrkinyt profiloitumaan oikeusvaltion, demokratian ja läpinäkyvyyden puolustajana. Hallituksen saati ulkoministerin on tämän jälkeen turha valistaa Unkaria tai Puolaa näiden asioiden tärkeydestä, kun ei Suomikaan elä opetustensa mukaan. Budapestissa ja Varsovassa saattaa naurattaa ja toisissa Euroopan pääkaupungeissa hirvittää. Miltä ministeriöissä, etenkin ulkoministeriössä työskentelevistä, mahtaa tuntua, kun ministeri voi mielivaltaisesti jaella potkuja tai siirtää ihmisiä toisiin tehtäviin, jos nämä eivät suostu toteuttamaan ministerin laittomuuksienkin puolelle meneviä aivoituksia?

Hallituksen aisankannattaja – tai pikemminkin kynnysmatto – keskusta, viestittää yhtä ja tekee toista. Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta puolueelle, joka pettää aina. Nyt olisi kuitenkin isänmaan edun nimessä kannattanut ottaa vastaan sekaisin olevien vihreiden itkupotkureaktio ja jättää vaarallinen ennakkotapaus tekemättä. Ei vihreillä olisi ollut Haaviston epäluottamuksen vuoksi kanttia kaataa hallitusta ja viedä kepulta kivoja ministeriautoja sekä tolkuttoman kallista ja tehotonta maakuntahimmeliä. Valitettavasti.

Ministerieroja tapahtuu vaalikausittain, eikä se olisi ollut kynnyskysymys hallitusyhteistyön jatkamiselle. Ilmeisen hankalaan tilanteeseen joutunut keskusta keksi hätäselityksiä; Saarikon mukaan hallituksen toimintaedellytyksistä päättää pääministeri ja keskusta menee sen mukaan. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvisen mukaan Haaviston olisi vähintääkin pyydettävä anteeksi ja Mikko Kärnä horisi somessa, etteivät kadettiupseerit ole jengipettureita. Itse luulin, että kadettiupseerien tehtävä on puolustaa laillista järjestystä ja oikeusvaltiota. 

Haavisto itse on ollut tapauksesta melko vaitonainen ja lienee uskonut kansanviisauteen, jonka mukaan hiljaa hyvä tulee. Edes perustuslakivaliokunnan päätöksen jälkeen ei tämä “valtiomies” osoittanut katumusta siinä, missä todellinen valtiomies olisi viimeistään tässä vaiheessa vetänyt johtopäätökset, kantanut teoistaan vastuun ja eronnut. Haavisto ulkoisti vastuun hallitukselle ja pakeni sen selän taakse. 

Yksi asia kuitenkin on varmaa; Haavisto on häikäilemättömyydellään ja piittaamattomuudellaan laista osoittanut täydellistä kyvyttömyyttä paitsi ministerin myös presidentin tehtävään. Vallanhimo ja presidentinlinnan kiilto silmissään Haavisto ja vihreät on halventaneet perustuslakivaliokuntaa ja nyt myös suomalaista oikeusvaltiota. Kukapa tietää, millaisiin manöövereihin tulevaisuuden hallitukset ryhtyvät, kun “oikealla asialla ollaan” ja kumppanit tukevat, koska “hallitusvenettä ei pidä keikuttaa”. 

santerikirkkala

Sole mikhän -asenteella varustettu enontekioläinen kunnanvaltuutettu ja politiikan tutkimuksen opiskelija. Paremman huomisen puolesta ja perikatoa vastaan. Työ, sivistys, vapaus, turvallisuus, isänmaa ja markkinatalous - näillä mennään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu