Lyhytnäköinen politiikka luo pitkäkestoisia ja syviä ongelmia

Viimeaikaiset tapahtumat Suomessa ja maailmalla todistavat lyhytnäköisen politiikan ongelmat. Euroopassa ja etenkin Suomessa on nitistetty ahtaalle yritykset ja teollisuuden toimijat liian tiukalla ilmastopolitiikalla ja sääntelyllä. Lyhytnäköistä tämä on siksi, että siten olemme vain kasvattaneet Kiinan taloutta vahvistamalla heidän kilpailukykyään kasvavana maailman johtavana teollisuusmaana. Kiinassa kivihiilivoimaloita on kuin sieniä sateella ja lisää tulee. Vaikkakin siellä pientä edistymistä ilmasto toimissa on saavutettu, kasvatti Kiina hiilidioksidipäästöjään 750 miljoonalla tonnilla vuosina 2019-2021. Se oli myös merkittävistä talousmahdeista ainut maa, jonka talous kasvoi. Tämä suunta tulee kääntää. Meidän tulee tukea, sekä mahdollistaa kaikenlaista toimeliaisuutta omalla maaperällä.

Lyhytnäköistä politiikkamme on ollut myös Euroopan suhteen. Suomi ei liittyessään Euroopan unioniin, suinkaan liittynyt yhteiseen velkaunioniin. Tässä velkaunionissa toiset maat saavat elellä huoletta ja surutta vastuuttomasti taloudenpidon suhteen ja voivat luottaa siihen, että EU maksaa yhtenäisyyden nimissä myös heidän velkansa. Jo ensimmäisen paketin kohdalla olisi pitänyt vaatia pysäytystä. Seuraava velkapaketti on jo tulossa ja meidät yritetään sitoa yhä tiukemmin kantamaan tätä taakkaa. Ihmettelen miten Suomen katsotaan olevan niin vauras, että meidän tulee antaa enemmän kuin mitä EU:sta saamme. Elämme velaksi. Koulujärjestelmä rapautuu, terveyspalveluihin ei rahat riitä ja aivovienti Suomesta kiihtyy. Tähän päälle nykyinen hallitus lätkäisi maastapoistumisveron. 

Suomi on avoin ja kansainvälinen maa ja haluaa pysyä sellaisena, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkeen tulee eu:ssa suostua. Se ei tarkoita muiden leveän elämän maksamista tai omasta kulttuurista luopumista. Viimeistään nyt tulee estää EU:n puuttuminen metsiemme ja maaperämme käyttöön. 

Sama lyhytnäköisyys näkyy myös ihan täällä pohjoisilla perukoilla. Hyvinvointialueet joutuvat perustamaan koko alueen yhteisiä yhtiöitä. Lapissa ollaan perustamassa ruokapalveluyhtiötä. Tämän yhtiön toimintamallissa tulisi ottaa oppia Sodankylästä. Siellä uudistettiin kunnan ruokapalvelut vuonna 2012 ja lähtökohtana oli lähiruoka. Sodankylän koululaiset ja vanhukset syövät Lokan kaloja ja lähellä tuotettua ruokaa. Rovaniemellä syödään kouluissa serbialaista soijaa ja virolaista lohta. Kotimaista ruoantuotantoa on ajettu vuosikymmenet ahtaalle juuri näillä EU:sta tulevilla kilpailulainsäädöksillä ja hankintalailla. On aivan käsittämättömän lyhytnäköistä tuijottaa esim. kuntien ruokapalveluiden osalta vain hintaa, sillä aluetalous ja lähiruoantuotanto luonnollisesti vahvistuisivat, mikäli tuotteille olisi kysyntää. Tämä tarkoittaa työtä ja verotuloja alueelle. Kotimainen ruoantuotanto on myös huoltovarmuuskysymys.

Energian suhteen olemme tehneet viimeisimmät ja suurimmat lyhytnäköisen politiikan virheet. Koskaan, ei koskaan, saisi myydä kotimaataan, sen virtaavien jokien voimaa, maaperää tai energiaa tuovia sähköverkkoja pois toisen maan ohjailtavaksi. Ei varsinkaan, kun otat riskin kansalaisten rahoilla.

Seuraava suuri kysymys tulee olemaan puhdas vesi. Ja sen suhteen on syytä olla erittäin viisas ja erittäin kaukaa.

+2
Sara Seppänen
Perussuomalaiset Rovaniemi

Äiti, opettaja, väitöskirjatutkija, Lapin liiton valtuuston puheenjohtaja, Rovaniemen kaupunginhallituksen jäsen ja Lapin hyvinvointialueen hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu