Eurooppalainen unelma kuoli

Italian Toto Cutugno voitti euroviisut vuonna 1990 laulamalla Euroopan yhdentymisestä ja yhteisistä eurooppalaisista vapauden ihanteista  ”Insieme, unite, unite, Europe”. Kylmän sodan kahtiajako oli vasta päättynyt ja kappale osui tulevaisuudenuskon hermoon. 11-vuotiaana katsoin sadepäivinä euroviisuja videolta aina uudelleen ja opin kappaleen sanat ulkoa.

 

Kun sitten joitain vuosia myöhemmin lähdin mukaan vasemmistonuoriin, oli minulle itsestään selvää kannattaa Euroopan yhdentymistä. Kannatin myös yhteistä rahaa. Talouspolitiikasta en kovin paljon ymmärtänyt, mutta vastustin kaikkea sitä kurjuutta ja kuolemaa mitä nationalismi oli tuonut. Ajattelin että yhteinen valuutta yhdistäisi myös ihmisiä.

 

Vasemmistoliitossa käytiin silloin jälkikäteenkin arvioituna laadukasta talouspoliittista keskustelua. Ei-puoli uskoi yhteisen rahan johtavan epätasapainoon ja kriiseihin. Kyllä-puoli oli epätasapainosta samaa mieltä, mutta uskoi vastuullisiin päättäjiin, jotka korjaisivat rakenteelliset ongelmat ajoissa.

 

Rakennevika hyödytti etenkin Saksaa, eikä sitä koskaan korjattu. Euroopan ytimessä olevan Saksan vienti hyötyi sille heikosta valuutasta. Reuna-alueiden kilpailukyky heikkeni niille liian vahvan valuutan myötä. Ongelmat eivät kuitenkaan tulleet päivänvaloon niin kauan kuin pankit saivat kasvattaa kuplaa. Pankit, usein saksalaiset, antoivat kaikkialle lainoja, joilla ostettiin etenkin saksalaisen teollisuuden tuotteita. Reuna-alueiden kuten Kreikan teollisuus ajettiin alas.

 

2008 Yhdysvaltain pankkikriisi paljasti rakenteelliset ongelmat Euroopassa. Irlanti, Latvia, Islanti, Espanja, Portugali, Kypros ja Kreikka ajautuivat pankkikriisiin. Etenkin neljä ensiksi mainittua valtiota olivat lähes velattomia ennen kriisiä, mutta pankkien romahtaminen räjäytti julkisen velan taivaisiin. Islanti ei ole mukana EU:ssa ja taloussotkua siivoamaan tullut vasemmisto ilmoitti antavansa pankkien kaatua ja pelastavansa ainoastaan tavallisten asiakkaiden talletukset. Islanti onkin ainoa maa, joka on oikeasti selvinnyt kriisistä. Euroalueella toimittiin toisin. Tärkeintä oli pelastaa Saksan ja Ranskan pankit.

 

Saksa, joka on eniten hyötynyt euron epätasapainosta, Saksa, jonka pankit pelastettiin yhteisellä rahalla ja Saksa, joka esimerkiksi pakkomöi kriisiin ajautuneelle Kreikalle kalliita asejärjestelmiä, on ollut kovin kriisimaiden syyttäjä. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla kuten Saksa, eivät sijainniltaan, eivätkä politiikaltaan. Suurin osa kaupastamme käydään EU:n sisällä, eivätkä kaikki voi tehdä samaan aikaan ylijäämää. Saksan ylijäämä on muiden alijäämää. Suhteessa muuhun maailmaan EU:lla ei ole ongelmia, ongelmat ovat itse aiheutettuja.

 

Saksan johtajat ovat palanneet 1800-ja 1900-lukujen valtapolitiikkaan. Mikäli Saksan ja sen ideologisten tukijoiden kuten Suomen tavoite toteutuu ja Syriza saadaan hajalle ja pois vallasta, mitä tulee tilalle? Uusnatsien kultainen aamunkoitto?

 

Kreikkaa ollaan nyt pakottamassa sellaiseen sopimukseen, etten itsekään tiedä mitä toivoa. Syrizan johto joutui valitsemaan joko massatyöttömyyden ja kriisin jatkumisen tai omaan rahaan palaamisen väliltä. Syrizan johto näyttää valinneen euron kansan tahdon mukaisesti. Olen alkanut epäillä, että se saattaa olla väärä valinta. Saksan johtamassa eurossa reuna-alueilla ei ole kuin lisää hävittävää.

 

Euron epätasapaino ei toki ole Kreikan ainoa ongelma. Korruptoituneet valtapuolueet loivat vuosikymmenten saatossa järjestelmän, jossa yritysten, puolueiden ja virkakoneiston eliitti rahasti kaiken valtiosta irti itselleen. Hallitukset valehtelivat paitsi muille valtioille, myös omille kansalaisilleen. Siksi olikin arvokasta, että Kreikassa valtaan nousi tänä vuonna Syriza, jolle korruption alasajo ja järjestelmän korjaaminen oli paitsi ideologista, myös sen oma etu. Mutta Saksalle ja sen apureille tämä ei käynyt. Eurooppaa johtavat kokoomuksen ja demarien liittolaiset halusivat palauttaa valtaan omat kaverinsa Pasokissa ja Uudessa Demokratiassa. Tulipaloa sammuttamaan tulleelta Syrizalta katkaistiin eurooppalaisten päättäjien toimesta vesi.

 

Suomen vienti alkoi talvella lisääntyä heikentyneen euron ja sisämarkkinoiden pienoisen elpymisen myötä. Tilanne on kuitenkin uhkaava, Suomessakin hallitus suunnittelee jättileikkauksia, jotka IMF:n laskujen mukaan kriisimaissa vain syvensivät lamaa ja siten velka-astetta. Jos joudumme pulaan, kuka meitä auttaa? Saksa, joka on ajanut kriisin edetessä vain omia etujaan? Kriisimaat, joita me olemme katsoneet ylen ja pitäneet syyllisinä omiin ongelmiinsa? Voiko eurosta edes paeta yksin? Kreikan ongelma on se, että vaikka euroero olisi sille hyvä pidemmällä ajanjaksolla, tekisivät Merkel ja Schäuble siitä helvettiä Kreikan kansalaisille varoittavana esimerkkinä.

Viime eurovaaleissa Vasemmistoliiton ohjelmassa todettiin "Mikäli eurokriisiä ja eurovaluutan ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla, yhteisvalutta on purettava hallitusti, jolloin EMU- jäsenyydestä järjestettäisiin kansanäänestys." Valitettavasti näyttää siltä, että jälkimmäinen vaihtoehto on jäämässä ainoaksi, jos haluamme säilyttää demokratian. Kansojen yhdistämisellä markkinoitu euro on alkanut erottaa kansoja ja rasismi on nousussa kaikkialla Euroopassa.

 

Olen joskus kokeeksi soittanut Insiemeä ystävilleni. Eivät ymmärrä mikä siinä sykähdyttää. Italialaiset ystäväni eivät muista koko kappaletta, heille Toto Cutugno tuo mieleen kappaleen "El Italiano".

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu