Empatiakasvatus on avain kiusaamisen ehkäisyyn

Kiusaaminen on satuttavaa, loukkaavaa ja sillä voi olla yksilön näkökulmasta kauaskantoisia seurauksia. Seuraamukset voivat vaikuttaa niin kiusatun kuin kiusaajankin arkeen myöhemmin elämässä. On tärkeää, että kiusaamiseen puututaan aina kun se havaitaan. Vähintään yhtä tärkeää on kiusaamisen ennaltaehkäisy jo varhaislapsuudessa tehtyinä toimenpiteinä.

Kukaan ei väitä, että kiusaamisen poistamiseen, vähentämiseen tai ennaltaehkäisyyn olisi selkeää yhtä ja ainoaa tapaa toimia. Uskon kuitenkin, että aito halu ymmärtää ilmiötä ja vaikuttaa siihen, on tilanteen ratkaisun keskiössä.

Yksilön ja yksilöllisyyden korostaminen tuntuu olevan yhteiskuntamme vallalla oleva ajatus lasten ja nuorten kasvattamisessa, ohjaamisessa ja opettamisessa. On aivan selvää, että jokainen lapsi on omalle vanhemmalleen maailman suurin aarre. Näitä aarteita on kuitenkin ryhmässä ja luokassa useita. On tiedostettava ja ymmärrettävä että, lapsi on oma arvokas yksilö mutta samalla osa ryhmää. On tärkeää oppia ryhmässä olemisen ja toistemme kunnioittamisen taitoja. Tästä näkökulmasta käsin on erittäin merkityksellistä pohtia millaisia lapsia haluamme kasvattaa, millaisia arvoja pidämme yhteiskunnassamme yleisesti tärkeinä. Onko kilpailuyhteiskunta ja kilpailu se mitä ensisijaisesti tavoittelemme vai onko toisista välittävä yhteiskunta sittenkin tavoittelemisen arvoista.

Tavoitteena meillä kaikilla, niin vanhemmilla kuin kasvatus -ja opetusalan henkilöstöllä pitää olla, että lapsemme oppivat toimimaan ryhmän jäseninä, kunnioittamaan toinen toisiaan ja ottamaan toisensa huomioon. Monissa päiväkodeissa ja kouluissa on käytössä erilaisia tunnetaitomenetelmiä. Tunnetaitojen opettamisella ja harjoittelulla on suuri merkitys. Toisen asemaan asettumisen taitoa, empatiaa ja myötätuntoa voidaan vahvistaa ja kasvattaa. Uskon, että parasta ennaltaehkäisyä kiusaamiselle on juuri empatiakasvatus.

Empatiakasvatuksessa voi käyttää apuna lukemista. Kirjoissa on teemoja, jotka koskettavat lasta emotionaalisesti. Lukemisen jälkeen on hyvä käydä eettis-moraalista keskustelua; miten kirjojen tapahtumista voi selviytyä, ketä pitää auttaa ja miten. Lapsi asettuu kirjassa toisen, usein heikoimman asemaan. Hän kokee miltä toisesta tuntuu ja miettii mitä hän itse voisi tehdä toisen apua tarvitsevan auttamiseksi. Toisesta huolehtiminen, toisen auttaminen ja lohduttaminen ovat mitä parhaimpia myötätuntotekoja. Annetaan lapsille mahdollisuus oppia niitä.