Lisäaloituspaikat varhaiskasvatuksen opettajien koulutukseen saatava heti
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on huutava. On pulaa koulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista ja lastenhoitajista sekä avustajista. Henkilöstöpula on jo niin kriittinen, että päiväkotiin otetaan töihin vailla mitään koulutusta. Henkilöstöpula kohdentuu tällä hetkellä erityisesti suuriin kaupunkeihin. On aivan selvää, että kouluttamattomalla ja riittämättömällä henkilöstömäärällä ei pystytä tavoittamaan varhaiskasvatukselle asetettuja laatukriteerejä.
Ongelmaa ei ratkaista viivyttelemällä varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkojen lisäämistä yliopistoissa tai varhaiskasvatuksen opettajien kelpoisuusehtoja väljentämällä. On tärkeää, että jokaisella koulutusasteella opettamisesta vastaa opettajakoulutuksen saanut alan ammattilainen. Vain opettajakoulutuksen saaneella on pienten lasten pedagogiikan ja didaktiikan tuoma osaaminen. Samaan aikaan tulee mahdollistaa alalla työskentelevien sosionomien riittävä yliopistollinen lisäkoulutus, joka mahdollistaa pienten lasten opettajuuden.
Koulutuksen aloituspaikkojen lisäämisellä on kiire koska tilanne tulee tulevina vuosina entisestään vaikeutumaan. Tiedämme, että seuraavien vuosien aikana alalta eläköityy suuri määrä varhaiskasvatuksen opettajia. Henkilöstöpula vain syvenee ja laajenee, siksi hallituksen tulee tarttua ongelmaan heti. Pienillä lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osana opinpolkuaan.
Olen samaa mieltä, että ala tarvitsee koulutettuja työntekijöitä. Mutta se, miksi näin ei ole, johtuu monista vuosien varrella tapahtuneista ratkaisuista…mutta myös tekemättä jättämisistä.
Kysymyshän ei ole vain siitä, onko koulutuspaikkoja vaan myös siitä, miksi alalle kouluttautuneet eivät halua jäädä alalle. Viimeksi keskustelin erään alan jättäneen opettajan kanssa, joka oli kyllästynyt siihen, miten vähän voi itse vaikuttaa työhönsä ja hänen mukaansa merkittävä osa päivää kuluu lakien noudattamisen seuraamiseen. Eräs lähihoitaja puolestaan kertoi, ettei jää alalle, syy päiväkoteihin pesiytynyt hierarkia. Hänellekin oli opettaja tokaissut, kun oli lh esittänyt ajatuksiaan mitä voisi lasten kanssa tehdä, että ”Sinä et ymmärrä, sinä olet hoitaja!”
Tämän päivän nuoret eivät hae eläkevirkoja, he ovat ja sitoutuvat työhönsä juuri niin kauan kuin he, siis jokainen koulutuksesta riippumatta, voivat vaikuttaa työhönsä sekä oppia ja kehittyä työssään. On siis turha odottaa, että vaikka koulutuspaikkoja lisättäisiin, että he tulisivat jäämään alalle ja ratkaisemaan ongelmat.
Alalla ei nähdä miten työntekijöiden kädet on sidottu mm ryhmäkokolailla. Huvittavinta tässä on se, että vaikka meillä on selkeä normi/laki juuri tuon ryhmäkoon määrittelyyn, niin monet nimenomaan opettajat kysyvät minulta ”mitä tarkoitat?”…siis työnteon reunaehdot ovat ’hukassa’, jolloin ei myöskään voida nähdä, miten juuri ne vaikuttavat työn mielekkyyteen, puhumattakaan, että niitä voisi muuttaa. Ryhmäajattelu on niin syvällä, ettei muuta ajattelua ole – ei edes yliopistosta valmistuneilla opettajilla.
Alalla on sama ongelma kuin terveydenhuollossa, josta Kari Puro, entinen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö vuosina 1972 – 1990, kirjoitti HS 21.10.2023 ”Terveydenhuollon rapautumiselle on syy”. Hän toi esille sen, mitä tapahtui kun Lääkintöhallitus lakkautettiin ja kun päätösvalta siirtyi monille eri toimijoille. Tämä sama on tapahtunut vakassa Sosiaalihallituksen lakkauttamisen jälkeen 90-luvun taitteessa, ei ollut ketään eikä mitään tahoa, joka olisi ottanut kopin ja johtanut muutosta – ala jäi ’heitteille’. 90-luvun lama ja siirtyminen avoimeen talouteen sekoitti lisää ja jota ei nähdä, eikä näin ollen puhuta. Nyt on tultu pisteeseen, jota ei enää hallitse kukaan.
Nuoret jättävät alan, kuten entinen pääministerimme Sanna Marin totesi: ”Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen on avoinna”. Tätä ei vielä olla hoksattu ottaa vakavasti varhaiskasvatuksessa. Sen sijaan jossain on ainakin opettajien puheisiin viitaten päätetty, että alle kouluikäisetkin lapset tarvitsevat opettamista ja että meillä oltaisiin viemässä kehitystä kohti pienten lasten koulua. Tästähän aloituksen tehnytkin kirjoittaa. Missä tästä on päätetty? Ketkä ovat tämän kehityksen takana? Mikään ei viittaa siihen, että alaa kehitettäisiin lapsen odotusten näkökulmasta.
Ala selviytyy, jos opetusministerillä on tarpeeksi rohkeutta katsoa alaa lapsen silmin ja käynnistää uudistumisprosessi, jossa myös erimielisiä ääniä kuultaisiin. Työntekijöillä on edunvalvonta kunnossa, mutta lapsilla sitä ei ole.
Ilmoita asiaton viesti