Oppivelvollisuusiän nostaminen ei paras keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä

Oppivelvollisuusikää nostetaan tulevana syksynä koskemaan kaikkia 2003 tai sen jälkeen syntyneitä nuoria. Yhtenä perusteena oppivelvollisuusiän nostamiselle  oli  nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen.

Olettamus ja sitä seurannut päätös on mielestäni väärä. Rahat olisi voitu käyttää paremminkin. Nyt pakotetaan tai ainakin yritetään pakottaa nuori käymään jo entisestäänkin hänelle hankalaa koulua.

Suurin osa nuorista jaksaa opiskella yläkoulussa ja tietää melko hyvin kuinka jatkaa perusopetuksen jälkeen. Polku toiselle asteelle ja siirtyminen sen jälkeen työelämään tai lisäopintoihin, on selvä.

On vähintään yhtä selvää, että meidän tulee erityisesti keskittyä niihin nuoriin joiden koulunkäynti ei syystä tai toisesta suju. Keskittyä niihin, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. He tarvitsevat tukea ja lisäohjausta yläkouluaikana. Kouluissa on lisättävä oman opettajan tunteja joissa yhdessäoloon ja ryhmäytymiseen kiinnitetään huomiota me-hengen ja yhteenkuuluvuuden tunteiden lisääntymiseksi. Opinto-ohjausta ja mahdollista tukiopinto-ohjausta on oltava niille jotka sitä tarvitsevat. Koulutetut opinto-ohjaajat ja opettajat tunnistavat varmasti nämä nuoret. Tällä hetkellä opinto-ohjaajien tunnit eivät riitä tähän. Siksi perusopetus tarvitsee näitä resursseja lisää.

Osa nuorista tarvitsee varmasti myös entistä tehokkaampia ja toimivampia kouluterveyden-ja oppilashuollon palveluita. Tunnistamme tänä päivänä varmasti kaikki nuorten mielenterveyshäiriöitä ja niistä seuranneita väkivallan tekoja. Jotakin teemme väärin tai jätämme tekemättä kun osa nuoristamme voi näin huonosti. Kouluihin tarvitaan lisää myös koulukuraattoreita-ja psykologeja. Nyt heidän ja kouluterveydenhuollon työntekijöiden työtunnit jaetaan eri koulujen välillä. Lapset ja nuoret tarvitsevat heitä enemmän.

Kaikki tämä vaatii rahaa mutta ennen kaikkea halua ja uskallusta satsata ennakointiin ja nuorten hyvinvointiin. Raha joka nyt siirtyy oppivelvollisuusiän nostoon olisi pitänyt käyttää juuri tähän ennakoivaan ja ennaltaehkäisevään työhön.

Huolestuneena olen lukenut Helsingin kaupungin talousarvioita tälle vuodelle. Se on päinvastoin kaikkea, mitä nyt tiedämme tarvitsevamme lasten ja nuorten kasvatus-ja opetustyössä. Säästöt tänä vuonna tuovat aivan varmasti lisää kustannuksia tulevaisuudessa. Tämä onkin sitten jo seuraavan kirjoituksen aihe.