Päiväkoti ei ole lasten säilöpaikka

Kuntalakon yhteydessä on puhuttu päiväkodeista vain lastenhoitoon liittyvänä palveluna, vanhempien työssäkäynnin mahdollistajana. Tätä mielikuvaa vasten on helppo ymmärtää ettei päiväkotien henkilökunnan merkitystä lapsen kasvattamisen ja opettamisen mahdollistajana osata nähdä. Se vaikuttaa osaltaan myös alan arvostamiseen ja palkkoihin. Ymmärrän varhaiskasvatuksen ammattilaisten turhautuneisuuden ja käynnissä olevan lakon perusteet erinomaisesti.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Elokuussa voimaan tuleva uusi varhaiskasvatuslaki määrittelee varhaiskasvatukselle selkeät tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa on omat laatuindikaattorit ja kriteerit, joihin voi vastata vain koulutettu ja määrältään riittävä henkilökunta.

Varhaiskasvatuksessa työskentelee yliopistokoulutuksen saaneita varhaiskasvatuksen maistereita, jotka yhteistyössä varhaiskasvatuksen sosionomien ja lastenhoitajien kanssa luovat oppimisen vahvaa perustaa taidoiltaan ja valmiuksiltaan hyvinkin erilaisille lapsille. Päiväkodeissa on lapsia joiden kehitys etenee epätyypillisemmin kuin tavallisesti. Lapsilla on paljon käyttäytymiseen ja oppimiseen liittyviä haasteita. Osalla lapsista on erilaisia diagnostisoituja oireyhtymiä ja nepsy-piirteitä. Myös näiden lasten kehityksen ja oppimisen tukeminen on varhaiskasvatuksen ammattilaisten vastuulla. He toimivat kiinteässä yhteistyössä lasta tutkivien ja kuntouttavien tahojen kuten neuvolan työntekijöiden ja erikoissairaanhoidon ammattilaisten kanssa.

Tässä yhteiskunnassa vuonna 2022 on aika ymmärtää varhaiskasvatuksen merkitys koko lapsen myöhemmälle opinpolulle ja siirtyä puhumaan varhaiskasvatuksesta sille kuuluvalla arvostuksella. Ehkäpä sitä kautta osataan vähitellen nähdä koulutetun ja riittävän henkilökunnan määrä jolle myös maksetaan työn vaativuuden mukaan.