Vanhemmuuden tukeminen ennaltaehkäisee nuorten väkivaltakäyttäytymistä ja rikollisuutta

Nuorten väkivaltakäyttäytyminen ja rikosten tekeminen on kasvussa. Poliisin mukaan alaikäisten ryöstöepäilyjä on kirjattu Helsingissä tänä vuonna ennätysmäärä. Rikosepäilyjä on jo lokakuun loppuun mennessä yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina on koskaan ollut.

Tämä on mielestäni merkki siitä, että jotakin me aikuiset teemme väärin tai jätämme jotakin kokonaan tekemättä. Meidän kaikkien on aika katsoa peiliin.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Perhe on tärkein yhteisömme, jossa opimme meille kaikille tärkeitä yhteiskunnassa tarvittavia käytöstapoja, yhteisiä pelisääntöjä. Perhe ja vanhemmat ovat keskeisessä roolissa lapsen sosiaalisten taitojen, tunnetaitojen ja itsesäätelytaitojen opettamisessa ja harjoittelussa. Tämä kaikki on pohjana yhteisten normiemme mukaiseen käyttäytymiseen ja myös normien noudattamiseen. Opettaminen ja asioiden harjoittelu vaatii vanhemmilta jaksamista ja venymistä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kukaan ei väitä, että se olisi aina helppoa. Silti se on tehtävä, se on vanhemmuutta.

On aivan oleellista kuinka vanhemmat voivat. Kuinka hyvin vanhemmat pystyvät, haluavat tai voivat kasvattaa, opettaa ja tukea lasta, on keskeistä. Vanhempien hyvinvoinnilla ja pystyvyydellä on selkeä yhteys perheen lasten hyvinvointiin. Tästä syystä vanhemmuuden tukemisen pitää olla koko yhteiskuntamme ajatuksen ja toimintojen ytimessä.

Varhainen tukeminen niin neuvolassa, varhaiskasvatuksessa kuin koulussa auttaa ja tukee perheitä. Varhaisen tuen palvelut ovat ensisijaisen tärkeitä. Meidän pitää rohkeasti kysyä vanhemmilta heidän jaksamisestaan ja tarvittaessa ohjattava tukitoimien piiriin matalalla kynnyksellä ennalta ehkäisevän toiminta-ajatuksen mukaisesti.

Kotikasvatuksen tukena ovat päiväkodit ja koulut joissa työskentelee kasvatus-ja opetusalan ammattilaisia. Ja järjestyksen pitää olla juuri näin. Nyt on melko usein aivan toisin, kotikasvatus laiminlyödään ja kasvatus ja opetus jätetään päiväkotien ja koulujen tehtäväksi. Pidän tärkeänä, että niin päiväkodeissa, kouluissa kuin kotikasvatuksessa nykyisen yksilön liiallisen korostamisen sijaan puhuisimme enemmän yhteisöllisyydestä. Siitä kuinka me yksilöt olemme osana yhteisöä ja siitä kuinka yhteisössä vallitsee ryhmän pelisäännöt ja normit. Minä yksilönä en voi saada kaikkea mitä haluan tai tehdä mitä haluan. Toisia ihmisiä tulee kunnioittaa. Tämän ajatuksen näkyminen niin kotikasvatuksessa kuin päiväkotien ja koulujen kasvatus -ja opetustyössä on äärettömän tärkeää.

Uskon, että nämä ovat niitä keinoja kuinka me voimme vaikuttaa lasten ja nuorten mielen hyvinvointiin, tasapainoiseen terveeseen ajatteluun ja käyttäytymiseen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Kaiken tämän pohjana on vanhemmuuden tukeminen kaikin mahdollisin keinoin.