Yksinasuvien arki pohdituttaa

Poliittisessa keskustelussa olen kiinnittänyt huomiota yksinasuvien asioiden vähäiseen kiinnostukseen ja esilletuomiseen. Vain yksittäisiä puheenvuoroja kuuluu. On erikoista, että liki 1,3miljoonan henkilön arki ei päättäjiä kiinnosta. Päätöksentekoprosesseissa otetaan jo huomioon lapsivaikutukset ja sukupuolivaikutukset. Myös ikäihmisillä on oma vanhusasiavaltuutettu ja näin pitääkin olla. Mutta miten yksinasuvat?  On selvää, että yksinasuvien asiat tulee ottaa paremmin huomioon kaikessa päätöksenteossa.

Viimeisen vuoden aikana meitä kaikkia on puhututtanut ruoan, sähkön ja polttoaineen hinnan nousut ja korkealla laukkaava inflaatio. Samalla rahalla saamme entistä vähemmän. Tiedämme, että yksinasuvissa on muuta väestöä enemmän pienituloisuutta ja enemmän toimeentulotukea saavia. Miten yksinasuvat ovat pärjänneet, kun kukkaroita on vain yksi?

Meillä on paljon korjattavaa niin lainsäädännössä kuin arjen käytänteissä. Kotitalousvähennyksen pitäisi olla ns asuntokohtainen eikä henkilökohtainen ja kakkosasunnon verovähennysoikeus tulee olla mahdollinen aivan kuten perheellisilläkin. Nämä ovat räikeitä epäkohtia, joihin tulee tanakasti puuttua.

Arjessa yksinasuvat kohtaavat paljon erilaisia asioita, joita muut parisuhteessa tai perheelliset eivät ehkä osaa edes ajatella. Ruokakaupassa pakkauskoot on suunniteltu perheitä varten, hankintoja kuten kodinkoneita tehdään osamaksulla, sairaana ollessa ollaan naapuri- tai ystäväavun varassa ja ikääntyviä pohdituttaa hoitoon ja pärjäämiseen liittyvät asiat kun omaishoitajaa ei ole saatavilla.

Toivoisin, että yli puoluerajojen voisimme edistää yksinasuvien asemaa ja hyvää arkea. Itse ole tähän valmis.