Tumpelointia rohkaisuksi

Luin juuri SDP:n Dooris-demarinaisille osoitetun viestin, jossa kannustettiin meitä naisia osallistumaan rohkeasti meneillään olevien Aluevaalien vaalityöhön.” …Jos sinulla on 2 minuuttia aikaa… 15 minuuttia…20 minuuttia…tunti aikaa…”

Kirjoittaminen on ollut työtäni, ja se on minulle helppoa. Näin sain itsestäni niin sanotusti niskasta kiinni ja päätin jatkaa taas kirjoittamista pitkän tauon jälkeen. Mutta..mutta… Yritin luoda profiilin, kirjautua, törmäsin ongelmiin. Otin yhteyttä US-ylläpitoon. En taatusti ollut lajissani ainoa tumpelo yrittäjä. Kärsivällisesti neuvoivat ja vihdoin, 4 päivän yrittämisen jälkeen, onnistuin.

Korona-aika on heittänyt meitä normitietokoneen käyttäjiä verkostoihin, kokoustamaan Teams-Zoom-Whatsup ja ties millä järjestelmällä. Välillä niihin kokouksiin on helppoa mennä, välillä ei onnistu mikään. Eilen mm. osallistuin yhteen kokoukseen puhelimen välityksellä, ja koko koneeni kaatui.

Vaikuttamisviestintä ja kohtaamiset olivat vielä vähän aikaa sitten livetapaamisia, kokoustamisia nenätysten. Tapahtumien suunnittelua ja toteutusta kimpassa. Kukapa olisi uskonut, että elämä menee jopa suomalaisluonteellekin vähiin sosiaalisiin kontakteihin.

Juuri kerroin ystävälle, yhteistyökumppanille, miten osallistuin nuorena rauhanliikkeeseen, vastustin Alta-joen valjastamista, ydinvoimaa ja marssin vammaisten henkilökohtaisen avun puolesta. Lapsena osallistuimme perheenä Vappumarsseille Helsingissä. Hyviä muistoja.

Tietokoneet ovat olleet työkaluinani monia vuosikymmeniä. Ja kyllä minä nämä kokousportaalitkin ja ohjelmat selätän. Siinä sivussa yritän auttaa monia niitä tulemaan kamuiksi älypuhelimien, whatsupin kanssa, oppimaan ensin lukemaan ja lähettämään viestejä, kuvia, keskustelemaan, soittamaan…

Sen vain sanon, ettei näitä nyt kyllä muutamissa minuuteissa selätetä. Rohkaisen silti kaikkia opettelemaan uutta. Nyt kun aivot ja tekeminen on vähissä, kun olemme sosiaalisesti etäällä, kannattaa opetella uusia taitoja ja uusia kommunikoinnin väylien käyttöä.

Jahas, miten tämä nyt jaetaan luettavaksi. Tulee mieleen, kun aikoinaan äänitin silloiseen ensimmäiseen kännykkääni ääniviestin, jonka lopetin sanoihin: ”Mitä mä sit painan?”