Tumpelointia rohkaisuksi

Luin juuri SDP:n Dooris-demarinaisille osoitetun viestin, jossa kannustettiin meitä naisia osallistumaan rohkeasti meneillään olevien Aluevaalien vaalityöhön.” …Jos sinulla on 2 minuuttia aikaa… 15 minuuttia…20 minuuttia…tunti aikaa…”

Kirjoittaminen on ollut työtäni, ja se on minulle helppoa. Näin sain itsestäni niin sanotusti niskasta kiinni ja päätin jatkaa taas kirjoittamista pitkän tauon jälkeen. Mutta..mutta… Yritin luoda profiilin, kirjautua, törmäsin ongelmiin. Otin yhteyttä US-ylläpitoon. En taatusti ollut lajissani ainoa tumpelo yrittäjä. Kärsivällisesti neuvoivat ja vihdoin, 4 päivän yrittämisen jälkeen, onnistuin.

Korona-aika on heittänyt meitä normitietokoneen käyttäjiä verkostoihin, kokoustamaan Teams-Zoom-Whatsup ja ties millä järjestelmällä. Välillä niihin kokouksiin on helppoa mennä, välillä ei onnistu mikään. Eilen mm. osallistuin yhteen kokoukseen puhelimen välityksellä, ja koko koneeni kaatui.

Vaikuttamisviestintä ja kohtaamiset olivat vielä vähän aikaa sitten livetapaamisia, kokoustamisia nenätysten. Tapahtumien suunnittelua ja toteutusta kimpassa. Kukapa olisi uskonut, että elämä menee jopa suomalaisluonteellekin vähiin sosiaalisiin kontakteihin.

Juuri kerroin ystävälle, yhteistyökumppanille, miten osallistuin nuorena rauhanliikkeeseen, vastustin Alta-joen valjastamista, ydinvoimaa ja marssin vammaisten henkilökohtaisen avun puolesta. Lapsena osallistuimme perheenä Vappumarsseille Helsingissä. Hyviä muistoja.

Tietokoneet ovat olleet työkaluinani monia vuosikymmeniä. Ja kyllä minä nämä kokousportaalitkin ja ohjelmat selätän. Siinä sivussa yritän auttaa monia niitä tulemaan kamuiksi älypuhelimien, whatsupin kanssa, oppimaan ensin lukemaan ja lähettämään viestejä, kuvia, keskustelemaan, soittamaan…

Sen vain sanon, ettei näitä nyt kyllä muutamissa minuuteissa selätetä. Rohkaisen silti kaikkia opettelemaan uutta. Nyt kun aivot ja tekeminen on vähissä, kun olemme sosiaalisesti etäällä, kannattaa opetella uusia taitoja ja uusia kommunikoinnin väylien käyttöä.

Jahas, miten tämä nyt jaetaan luettavaksi. Tulee mieleen, kun aikoinaan äänitin silloiseen ensimmäiseen kännykkääni ääniviestin, jonka lopetin sanoihin: ”Mitä mä sit painan?”

+1
Sari Lehikoinen
Sosialidemokraatit Riihimäki
Ehdolla aluevaaleissa

Olen Sari Lehikoinen, 59-vuotias, paljasjalkainen stadilainen, sieltä jo 20 vuotta hämäläistyneenä, asuin ensin Hämeenlinnassa 15 vuotta ja nyt jo viides vuosi on alkanut riihimäkeläisenä. Perheeseeni kuuluu miehen lisäksi kollikissa Jasu. Olen alkujaan elämäntyöni tehnyt julkaisujen taittoon erikoistuneena graafisen suunnittelun artesaanina, myöhemmin laajensin osaamistani ja koulutustani myös kirjoittamisen/tiedottamisen puolelle. Harrastukseni on ollut lukemisen ja maalaamisen ohella myös opiskelu monipuolisesti. Vaikuttaminen on ollut aina lähellä sydäntäni.

Olen ehdolla Aluevaaleissa 2022 SDP-Riihimäen listoilla numerolla 26.

Sydäntäni lähellä ovat toimivan arjen turvaavat riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteiskunnan tulee säilyä avoimena ja demokraattisena. Kun olin nuorena, vastavalmistuneena, töissä silloisessa Sosiaalihallituksessa, piirsin kaksi turvaverkkoa: toisesta ihmiset tipahtivat yli ja läpi, toisessa se toimi ponnahduslautana ihmisille takaisin toimivaksi yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.

Tällä hetkellä turvaverkkomme on rikki. On aika korjata se ehjäksi, jossa jokaisella ihmisellä iästä, sukupuolesta tai sosioekonomisesta luokasta huolimatta on yhdenvertainen oikeus päästä hoitoon, saamaan tukea ja turvaa niin arjessa kuin myös kriisien aikana. Yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti. Lähipalvelut on säilytettävä, eikä se silti saa olla ristiriidassa toimivien ja hyvien digipalveluiden kehittämisessä sekä käyttöönottamisessa.

Haluan tulla nähdyksi naisena, en vain vammaisena: Naiseuden koko kirjo kuuluu meille iästä, vammasta, sairaudesta tai toimintakyvyn rajoitteista huolimatta. Nuorena tyttönä ja lapsena jo sain kuulla olevani Don Quijote, aina barrikadeilla siellä, missä koin jotain epäkohtaa tai epäoikeudenmukaisuutta.

Ukkini liitti minut Reumaliittoon teininä ja itse liityin Helsingin Invalideihin 16-vuotiaana, josta siirryin sittemmin Vantaan Invalideihin ja sieltä edelleen Hämeenlinnan Seudun Invalideihin sekä jatkaen sieltä tänne Riihimäen Seudun Invalideihin, jossa aloitin vuoden 2022 alussa puheenjohtajana. Minulla on siis pitkä kokemus järjestö- ja vapaaehtoistyöstä. Olen mukana myös kuntapolitiikassa, tällä hetkellä Riihimäen elinvoimalautakunnan varajäsenenä.

Olen toisen polven demari, isäni oli kantava voima Vantaalla. Hän toistikin vuosikymeniä sitten jo sitä, että minun pitää muistaa aina olla pienen ihmisen puolella. Kaikilla ei ole voimia tai taitoja taistella oikeuksistaan, siksi meitä tarvitaan, joilla sitä riittää.

Varsinkin pitkät sairaalajaksot lapsuudessa ovat saaneet minut kiinnostumaan vammaisten tyttöjen ja naisten äänen esiintuomiseen eri keinoilla. Osallistuin Vammaisjärjestöjen naisverkostossa kahden vammaisia naisia koskevan kirjan kirjoittamiseen: Uskalla tutustua -työkirja, jonka avulla voi perehtyä paremmin THL:n julkaisemaan Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta -kirjaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu