Kansanäänestys tai ei – perussopimusmuutos tulee
Britannian pääministeri David Cameronin viimeviikkoinen EU-linjapuhe ja lupaus järjestää kansanäänestys Britannian EU-jäsenyydestä on kirvoittanut meilläkin keskustelun kansanäänestyksen tarpeellisuudesta. Cameronin puhetta on jokainen tulkinnut tietysti omien silmälasiensa läpi, mutta mielestäni sen ydinsanoma ei ollut Britannian mahdollinen ero EU:sta. Cameron totesi, että ”EU on menossa ihmisten mielestä suuntaan, jota he eivät halua”, ja siksi unioni tarvitsee pitkälle meneviä uudistuksia.
Pitkälle menevistä uudistuksista, mutta jokseenkin päinvastaiseen suuntaan, haaveilevat myös talousintegraation kautta liittovaltiota ajavat federalistiset voimat. Talouskriisin varjolla integraatio on edennyt harppauksin mm. pankkiunionin kehityksen, yhteisten velkamekanismien ja tiivistyvän budjettiohjauksen kautta. Suuntaa on pidetty jokseenkin selviönä eikä jäsenmaiden kansalaisilta ole mandaattia kyselty; hät´hätää kansalliset parlamentit ovat pysyneet vauhdissa mukana.
Komission ajamat esitykset euron uusista pelisäännöistä ja yhteisistä veloista ja vastuista ovat niin pitkälle meneviä, että ne vaativat sitten aidon perussopimusmuutoksen. Brysselin käytävillä puhutaankin jo aivan avoimesti sen ajan koittavan pian seuraavien EU-vaalien jälkeen 2015 – 2016.
Julkisuudessa Britanniaa on arvosteltu ”rusinat pullasta”- politiikasta, kun se tuossa vaiheessa haluaa neuvotella liittymissopimuksensa uusiksi. On kuitenkin selvää, että sopimusmuutosten myötä euro- ja ei-euromaiden juopa väkisinkin kasvaa. Myös Tanskalla on Iso-Britannian tavoin ns. opt-out euroon nähden eli liittymissopimustensa mukaisesti näiden maiden ei tarvitse koskaan ottaa yhteisvaluuttaa käyttöön. Varsin epätodennäköiseltä näyttää Ruotsinkin liittyminen valuuttaunioniin ainakaan lähiaikoina. Lisäksi on lähemmä kymmenkunta maata matkalla euro-jäsenyyteen. Ei kuulosta uskottavalta, että euromaiden osalta perussopimus muuttuu radikaalisti ja muut vain seuraisivat stabiileina vieressä. Jokainen kansallisesta edustaan välittävä maa, pyrkii vaikuttamaan siihen, millaiseksi EU tulevaisuudessa muokkaantuu ja millainen on oman maan suhde siihen.
Millaista EU:ta tulevaisuudessa sitten halutaan? Rintamalinjat ainakin Euroopan parlamentissa liikkuvat suurin piirtein siinä, onko liittovaltiokehitys se oikea suunta vai riittääkö yhteistyökuvioksi toimivat sisämarkkinat. Itse vastustan liittovaltiokehitystä ja mielestäni se on monilta osin enemmän EU-eliitin hahmottelema projekti kuin jäsenvaltioiden kansalaisten toivoma linja. EU-politiikassa tulisi pikemminkin keskittyä siihen, millä tavoin kasvua ja työllisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia Euroopassa voitaisiin tukea.
Joulukuun huippukokouksessa komission federalistinen agenda saatiin lykättyä, ei torjuttua. Jos haluamme muuttaa suuntaa, on jäsenvaltioissa aika käydä keskustelua ja määritellä kansalliset tavoitteet – aivan kuten Britanniassa on aloitettu. En ymmärrä tätä sordiinolinjaa, ettei perussopimusmuutoksesta saisi keskustella; se tulee joka tapauksessa. Suomessa on syytä käydä tätä keskustelua myös, ja erityisesti vuoden 2014 EU-vaaleissa sen soisi olevan ydinaihe. Sen jälkeen on aika vaikuttaa tulevaan perussopimukseen ja lopputulos luovutettava kansanäänestykseen.
”Suomessa on syytä käydä tätä keskustelua myös, ja erityisesti vuoden 2014 EU-vaaleissa sen soisi olevan ydinaihe.”
Tuo 2014 parlamenttivaali tuntuu Suomalaisittain aika turhalta, koska EU-diktatuurissa vain ministerineuvostolla ja komissiolla on käytännöllisesti katsoen päätäntävalta.
Lisäksi 754 MEP:stä Suomalaisia on vain 13 (pieneneekö nyt 12) ja tuostakin 13:sta suurin osa on federalisteja.
(Suomen etua ajavat vain Blogisti Sari Essayah ja Sampo Terho)
Ministerineuvostossa on tehtävä yksimielinen päätös tärkeissä kysymyksissä, kuten perussopimuksen muuttaminen. Useimmissa asiossa käytetään määräenemmistöäänestystä, jossa kunkin EU-maan äänimäärä vastaa suurin piirtein sen väestön kokoa.
Tämän asian tähden federaatiota Suomessa kannattavat KOK ja SDP hyväksyivät myös pienet puolueet hallitukseen, että KOK/Katainen voisi ajaa ministerineuvostossa ”velkaunioniin” siirtymistä.
Edellä mainitsemistani johtuen pidän tärkeimpänä vaalina Suomen eduskuntavaaleja, jossa liittovaltiokehitystä kannattavat kokisivat tappion.
Ilmoita asiaton viesti
”EU-politiikassa tulisi pikemminkin keskittyä siihen, millä tavoin kasvua ja työllisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia Euroopassa voitaisiin tukea.”
Tämän mantaran toisto ei tee asioille mitään.Tarvitaan oikeita tekoja.
Kasvu ei enää synny tarpeesta,ei työllisyyskään,ei hyvinvointikaan.
Se syntyy Unionin mielivallasta jos syntyy.Esim.STx:ssä mielivalta minun mielestä näytteli sen suurimman roolin.Euroopan Unioni on täysin mielivaltainen tulonsiirtounioni.Hitlerkin siirteli joukkojaan,nyt siirrellään hyvinvointia,kasvua ja työllisyyttä.Saksan kyydissä mennään ja se käärii Unionin avulla itselleen kaiken hyvinvoinnin.Saksassa saa tehdä 6 tunnin työpäivän 8 tunnin työpäivän palkalla jos tahtoo.Saksassa palkat nousee ja tyäajat lyhenee,täällä pienessä periferiassa Suomessa käy aivan päinvastoin.Täällä työajat sen kun pitenee ja palkannousut jäädytetään.
Irti Eurosta ja vähän äkkiä me ollaan pirun kanssa tekemisissä.Muutoin me ollaan kohta oikeesti modernin ajan orjia.Suomi,Unionin talousorja.
Tältä näyttää tarttis tehrä jotain.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuo 2014 parlamenttivaali tuntuu Suomalaisittain aika turhalta, koska EU-diktatuurissa vain ministerineuvostolla ja komissiolla on käytännöllisesti katsoen päätäntävalta.”
Tynnyrissä kasvaneen propagandaa.
Jäsenvaltioiden EU-lähettiläiden (diplomaattien) muodostama valmisteleva komitea Coreper (Committee of Permanent Representatives) valitsee ja valmistelee kaikki EU:n asialistalle tulevat asiat. Sen jälkeen Euroopan komissio järjestää asiasta julkisen kuulemisen. Julkisen kuulemisen jälkeen Euroopan komissio antaa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle täsmälleen samalla tavalla, jolla Suomessa ministeriö valmistelee ja antaa lainsäädäntöehdotuksen eduskunnan toimivaltaiselle valiokunnalle.
Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto ovat yhteisen lainsäädäntövallan käyttäjiä. Jos EU:n neuvosto hyväksyy Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyn kannan, päätös/säädös tulee voimaan Euroopan parlamentin hyväksymässä muodossa.
Jos EU:n neuvosto ei sitä hyväksy, asiaa siirtyy sovittelukomiteaan: jos sovittelukomitea saa aikaiseksi yhteisen kannan, päätös/säädös tulee voimaan Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston yhteisesti hyväksymässä muodossa.
Jos sovittelukomiteassa ei päästä yksimielisyyteen, ehdotus raukeaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Saksan kyydissä mennään ja se käärii Unionin avulla itselleen kaiken hyvinvoinnin…..”
Tynnyrissä kasvaneen propagandaa. EU on solidaarisuusyhteisö. EU:ssa on vain 10 nettomaksajajäsenvaltiota. EU:n suurimmat nettomaksajat ovat Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Hollanti ja Ruotsi. Vain 500 000 asukkaan Luxemburg on Suomea pienempi nettomaksaja.
Hollanti on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) suurin nettomaksaja: 6,3 miljardia euroa vuodessa. Saksa on YMP:n toiseksi suurin nettomaksaja: 4,5 miljardia euroa vuodessa. Ruotsi on YMP:n kolmanneksi suurin nettomaksaja: 600 miljoonaa euroa vuodessa.
EU tukee köyhimpiä jäsenvaltioita. EU tukee köyhimpiä alueita EU:n jäsenvaltioissa. EU antaa eniten kehitysapua koko maailmassa.
Euroopan aluekehitysrahastosta myönnetään rahoitusta hankkeille, joilla vahvistetaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta 1) kaventamalla alueiden välisiä kehityseroja; 2) tukemalla alueellisen talouden rakenteellista kehitystä ja mukautumista sekä 3) tukemalla taantuvien teollisuusalueiden elvyttämistä.
Euroopan sosiaalirahastosta myönnetään rahoitusta ammatillista koulutusta ja työpaikkojen luomista edistäville aloitteille.
Rakennerahastoja täydentää koheesiorahasto, josta rahoitetaan liikenneverkko- ja ympäristöohjelmia niissä EU:n jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Sari! Olet rehellinen ja näet asiat hyvin. Hirvittävä pelottelu ja vaihtoehdottomuus on vallassa. Se pitää murtaa faktoilla.
Mitä mieltä olet Kalle Isokallion yksinkertaisesta kysymyksenasettelusta?
Isokallio totesi, että kysymys on siitä, rakennetaanko EU:sta tulonsiirtounioni vai vapaakauppa-alue.
Isokallio sanoi, että Suomi on häviäjä tulonsiirtounionissa, koska olemme raskas nettomaksaja ja Suomen elintaso putoaa tuntuvasti. Vapaakauppa-alue taas turvaisi vientiteollisuutemme edut ja kasvun edellytykset sitouttamatta meitä kohtuuttomasti vieraaseen päätösvaltaan ja kalliiseen byrokratiaan.
Vapaakauppa-alue voi olla liki sama kuin sisämarkkinat. Se voi sisältää myös yhteisvaluutan, jos niin viisaaksi katsotaan. Valuutta-alueen toki tulee olla riittävän homogeeninen, jotta se toimii eikä ole yhteisvastuullinen tulonsiirtounioni eikä liittovaltio, mutta ehkäisisi devalvaatiokilpailun.
Mitä mieltä Sari olet edellä todetusta?
Ilmoita asiaton viesti