Paluu arkeen

Loppiaisen jälkeen paluu arkeen on alkanut. Maatalouden kohdalla juhlaa ei tosin ole ollut missään vaiheessa, vaan mennyt vuosi oli yksi rankimmista. Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet enemmän kuin koskaan EU-jäsenyyden aikana. Energiakriisi kuormittaa tiloja raskaasti. Viimeisimpänä on iskenyt korkojen nousu ja pankkien kiristynyt luotonanto.

Tilanteen vakavuutta ei vaan tunnuta ymmärrettävän. Kotimaisen maatalouden jatkuvuus on huoltovarmuuden ytimessä ja hallituksen toimien pitäisi olla sen mukaiset. Valitettavasti toimet maatalouden pelastamiseksi ovat jääneet vähäisiksi. Viime kevään paljon uutisoidusta 300 miljoonan euron hätäpaketista merkittävä osa ei edistänyt ruoantuotantoa mitenkään, ja tulevan kevään kriisipaketti on jäänyt hallituksen riitelyn jalkoihin. Tiloja lopetetaan nyt kiihtyvään tahtiin.

Kuluttajille kaupassa ensimmäisenä ovat näkyneet kotimaisten vihannesten, kurkun ja tomaatin hinta- ja saatavuushaasteet. Moni kauppapuutarha kun on sulkenut toimintansa talveksi kokonaan. Tätä menoa loppuu kyllä useampi muukin kotimainen elintarvike lautaselta, eikä liene ilmastoteko rahdata niitä ulkomailta. Monenlaista hätätilaa on tässäkin maassa vaadittu julistettavan, mutta koska oikeasti herätään maatalouden hätätilaan.

Myöskään Euroopan unioni ei ole toimillaan edistänyt ruokaturvan parantumista. Yhteisen maatalouspolitiikan raameissa on lähes mahdotonta löytää komission hyväksymiä keinoja tukea kustannuskriisin kanssa kamppailevaa maataloutta. Komissio tuntuu muutenkin olevan kuutamolla muuttuneesta energia- ja ruokaturvatilanteesta. Brysselin sääntelyapparaatti työntää esitystä toisensa perään, eikä huomioi olosuhteissa tapahtuneita muutoksia. On turha odottaa viljelijöiltä investointeja ilmastotoimiin, jos tila sinnittelee kannattavuuden rajoilla ja viljelijät itse ovat aivan lopussa. Elintarviketuotannon mahtimaa Hollanti on tästä varoittava esimerkki, kun tuhannet tilat ajautuvat konkursseihin kiristyvien ympäristölakien takia.

Ruoan saatavuus on vaarassa globaalisti ja vaikeuttaa etenkin maapallon köyhimpien elämää. Suomalaista ruokaa voidaan tarvita pian myös maamme rajojen ulkopuolella. Tässä tilanteessa niin kansallisten kuin kansainvälisten toimien keskeinen tavoite tulee olla ruuantuotannon jatkuvuus. Kristillisdemokraatit julkaisi viime syksynä 100 kohdan huoltovarmuuspaketin, jossa esitetään useita toimia maatalouden tilanteen parantamiseksi ja mm. tuottajan aseman parantamiseksi elintarvikeketjussa. Keinoja siis on, mutta löytyykö poliittista tahtoa niiden toteuttamiseen.

Jotain vastausta siihen saatiin ennen joulua KD:n johdolla käydyssä välikysymyskeskustelussa. Odotin, että maatalousministeri Kurvinen olisi tullut hädän hetkellä viljelijöiden rinnalle, mutta hallituksen vastauksessa kehuttiin vain omia aikaansaannoksia. Jäi sellainen olo kuin Tuntemattoman Sotilaan Lahtiselle: lyötiin viljelijälle sellaiset rätingit eteen, ettei teillä voi mikään hätä olla – surullista!